torstai 28. marraskuuta 2013

Ylimenokausianalyysi

Ylimenokausi mallia 2013 on nyt takana. On aika katsoa hieman taaksepäin ja miettiä missä onnistuin ja mikä meni pieleen. Samalla ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä kulunut ylimenokausi piti sisällään.

Harjoittelu

Kaiken kaikkiaan loka-marraskuun ylimenokaudella harjoitustunteja kertyi noin 89. Se pitää sisällään suunnistuksen, vesijuoksun, pyöräilyn, vaelluksen, voiman ja juoksun. Viimeisenä mainittua lajia on vajaa 40 %. Tukiharjoittelua, kuten tasapainoa, juoksutekniikkaa, liikkuvuuta jne en ole laskenut harjoitteluksi. Enhän ole niitä juurikaan tehnyt ;-)

Ylimenokausi lähti SM-yön jälkeen suht koht hyvin liikkeelle kunnon ollessa vielä hyvällä tasolla. Melko nopeasti sain kuitenkin suorituskyvyn laskemaan perusvoimaharjoittelun aloittamisen myötä. Harjoittelu tapahtui lähinnä työmatkoilla ja punttisalilla sekä fiiliksen mukaan maasto- ja lamppulenkeillä. Muutama reippaampi treeni tuli tehtyä ylimenokauden alkupuolella. MK-puolella ei kuitenkaan tullut vierailtua kuin hölkkäkisoissa ja ehkä mannassa Kratovin perässä roikkumista yrittäessä. Marraskuun alussa kilpailuiden täydellinen loppuminen muutti harjoittelua enemmän ylimenokauden suuntaan. Marraskuussa kilsoja kertyi lähinnä fillarilla, juosten ja salilla. Taitoharjoittelu onnistui ylimenokaudelle melko hyvin, sillä marraskuussa onnistuin olemaan suunnstamatta lähes kolme viikkoa putkeen. Joinain päivinä onnistuin jopa jättämään ns. kirjoituspöytäharjoitteet tekemättä, joten uskoisin onnistuneeni saamaan uutta motivaatiota jatkoa varten ja samalla antaneeni aivotyöskentelylle rentoutumisaikaa.

Ylimenokausi oli myös aikaisempiin ylimenokausiin verrattuna erilainen, koska sairaspäiviä ja dagen efter -päiviä oli vähän.Ehkä yksi molempia. Loukkaantumispuolella sain odotella aika pitkään ennen kuin jo lähes perinteiseksi muodostunut joka ylimenokautinen pikkuvaiva ilmaantui. Tänä vuonna se oli plantaarifaskiitti, joka sai ilmeisesti alkunsa syksyn kisakauden nilkkateippauksista ja huonoista suunnistuskenkien pohjallisista. Marraskuussa jouduinkin vähentämään juoksukilsat pariksi viikoksi lähes nolliin ja tekemään ahkerasti liikkuvuutta lisääviä liikkeitä.


Kilpailut

Ylimenokaudella ohjelmassa oli muutama kilpailu, joista yksikään ei ollut henkilökohtaiselta kantilta katsoen tärkeä. 25-manna ja Halikkoviesti oli kuitenkin syytä juosta jollain tavalla hyvin, jottei näitä seuralle tärkeitä viestejä muistettaisi Antin flopeista. Ylimenokaudella juoksin lisäksi Raatojuoksun ja kävin parissa hölkkäkisassa vaihtelun vuoksi.

Muut

Harjoituksellisen ja kilpailullisen keventämisen lisäksi ylimenokaudella ravinnon merkitys on yleensä ollut tärkeä. Tänä vuonna luulen syöneeni normaalia ylimenokautta vähemmän roskaruokaa, mutta makeita herkkuja on kuitenkin tullut popsittua aina kun siltä on tuntunut. Seuraavaa syksyä varten on ehkä pohdittava, onko tämä puoli ihan tasapainossa. Grilliruokaa ja tilauspizzoja voisi ehkä syödä enemmän, toisaalta suklaasta ja leivonnaisista voi olla vaikea lähteä tinkimään. Tällä ylimenokaudella tuli saunottua kenties normaalia vähemmän mikä näkyy myös saunaoluiden vähäisenä määränä. Henkisellä puolella jatkuva kisoihin valmistautuminen ja harjoittelupalapelin miettiminen on ylimenokaudella vaihtunut työasioihin ja näin ollen henkinen puoli on saanut muuta tekemistä. Ja sitä on riittänyt. Seuraavaa ylimenokautta ajatellen voisin ottaa jonkun jalkaoperaation syksyksi, jotta voisin makoilla sairaslomalla kotona noin niinkuin vaikka kuukauden ;-).

Ens ylimenokaudella

Seuraava ylimenokautta varten tuskin tulee isoja muutoksia. Jatkossakin ylimenokauden tavoite on lepäillä kauden rasituksista ja antaa keholle sekä mielelle lepoa ennen uuden harjoituskauden alkua. Jonkun pikkuvaivan voisi loppusyksystä ottaa, jotta jalat saisivat sopivasti juoksutaukoa ja itsekin tulis levättyä kunnolla. Se on yleensä ollut itselleni suurin ylimenokauden ongelma. Yleensä lepoviikkoon on vaadittu syysflunssa ja sittenhän se ei enää ole oikeaa lepoa. Ens ylimenokauella tavoitteena tulee olemaan harjoitella vähemmän ja tehdä entistä vähemmän tehoja.


Nyt kuitenkin edessä on pitkä harjoituskausi, aina tuonne tammikuun puoliväliin, sen jälkeen aloitetaan kilpailuun valmistava kausi, jotta olisin kunnossa helmikuun puolessa välissä ja maaliskuun alussa. Perusvoimajakso on jo tehty, nyt joulukuussa vähän määrää hiihtäen Ylläksellä, sitten enemmän mäkijuoksua, maksimivoimaa ja intervalleja. Leirikuviot ja muut harjoittelua tukevat asiat on tullut suunniteltua ylimenokauden aikana melko pitkälti valmiiksi. Parempi näkökin tuli käytyä hankkimassa, jotta enää ei kävisi näin.

Näkyy reeneis!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kausi paketoitu

Kausi on nyt päätetty jo muutamaan kertaan. Viimeisen henkilökohtaisen eli SM-yön jälkeen, 25-mannan jälkeen ja nyt viimein Halikkoviestin jälkeen. Oma motivaatio juosta kisoja on laskenut samaan tahtiin kun kisojen tärkeys on vähentynyt. Ei sitä enää jaksa ihan samalla tavalla syttyä mannoista ja halikoista kuin nuorempana, mutta kivoja viestejä ne silti ovat. Kivempaa olisi tietysti jos jaksaisi keskittyä suunnistukseen sataprosenttisesti ja juoksu kulkisi. Tänä vuonna kulkupuolellakin on ollut syksyn loppua lähestyttäessä sama laskeva trendi. Kevyempi harjoittelu ja muutamat voimatreenit tai määräintervallit eivät ole aikaansaaneet usein nähtyä ylimenokauden kulkua. Sen sijaan kulku on kadonnut viime päivinä kuin mannan tulokset bittiavaruuteen. Mannan tulokset tosin on jo saatu kaivettua esiin. Onneksi nyt voi ottaa muutaman päivän kevyttä tai jättää voimatreenit tekemättä, jos reisissä siltä tuntuu. Ja siltä tuntuu. Ihan kun joku olisi tyhjentänyt kaikki vähätkin voimavarat.

Vaikka kisakausi on nyt aikalailla kaikilla mittapuilla päättynyt, on harjoituskautta jäljellä vielä tämä viikko. Katsellaan jaksanko mitään kuivaa kausianalyysiä kirjoitella tänne blogin puolelle. Ehkä kuluneen kauden voi antaa olla paketissa ja sen voi avata vaikka jouluna jos siltä tuntuu. Aika paljon olen jo mennyttä kautta prosessoinut päissäni. Osittain sävelet ensi kauteen valmistautumisen osalta alkavat jo olemaan selvillä. Mitään suuria muutoksia ei varmaan tule tehtyä, mutta ajatuksissa olisi että harjoituspäiväkirjan merkinnöissä näkyisi entistä useammin sana maksimi. Enkä nyt tarkoita pelkkää teho-saraketta. Nousumetrien määrää olisi myös tarkoitus kasvattaa. Lisäksi pari pienempää muutosta.

Kilpailusuunnitelman ja kunnonajoituksen suhteen suunnitelmat ovat sen sijaan melkolailla auki. Pitäisi tietää yrittääkö olla kunnossa helmikuussa, huhtikuussa, kesä-heinäkuussa, vai syys-lokakuussa. Koko aikaa ei voi olla kunnossa ja omat tavoitteet riippunevat ainakin osittain siitä, kuinka monta miestä voi juosta EM-kisoissa, miten sinne katsastetaan, missä katsastetaan MM-sprinttiin, ketä liiton valmennusryhmissä on ja kuinka monta paikkaa kussakin kisassa on kurvamerkitty alle 24-vuotiaille. Voi tässä muutaman viikon talvella viettää etelässä, mutta kaikkiin kisareissuihin saisi jo kulumaan sen verran lomapäiviä, ettei leireille enää ehtisi. Priorisointi on päivän sana, ja sitä helpottaisi jos tietäisi mihin itseään kannattaa priorisoida.

Nyt meinaan priorisoida kevyttä ensi kauden harjoitusmotivaation edelle. Jätän mm. ensi viikonlopun mammuttimarssin tänä vuonna väliin. Se on kun laittaisi rahaa pankkiin, kun loka-marraskuussa ei treenaa liikoja.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Syksyn satoa

 

Vuoden 2012 SM-yön pronssi kirkastui hopeaksi. Ero voittajaan kaventui lukemista +3'19'' lukemiin +3'05''. Sijakehityksen perusteella ensi vuonna olisi kullan vuoro. Aikojen perusteella sen vuoro tulisi tosin vasta vuonna 2026. Vai oliko tämän vuoden huima kehitys mestaruusyössä sittenkin perjantaisen 5 punajuurta sisältäneen lounaan ansiota? Punajuuren kun sanotaan parantavan hapenottokykyä (lähde mm. BBC, Runner's world)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Lepopäivä

Muista pyhittää lepopäiväsi. Siinä ohje jota tänään olen noudattanut. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen pitänyt oikean lepopäivän. Lepoa ilman, että olen ollut kipeä, tai että olisi tullut vetästyä pieni verkkalenkki tai työmatkapyöräilyt. Siksi katsoin aiheelliseksi ihan uutisoida asiasta. Sunnuntai on siinäkin mielessä harvinainen lepopäivä, että aikaa treenaamiselle olisi arkea enemmän, ja toisekseen aika monta viikonloppua menee kisojen merkeissä. Yleensä se viikon lepopäivä, tai ainakin kevyempi päivä, on maanantaina. Ja maanantait menee normaalisti töissä. Ei siis mitään täydellistä lepoa.

Lepopäivänä kun ei urheilla, niin silloinhan on hyvää aikaa puuhastella kaikenlaista. Kaupassa käynti, siivous, koiran ulkoilutus, jne. Aina löytyy tekemistä johon ei ole töiden ja treenin jälkeen aikaa. Tai sitten aikaa olisi, mutta pitää yrittää vähän palautuakin. Välillä pitää kuitenkin palautua kunnolla. Tänään kävin kaupassa, siivosin ja olin koiran kanssa pidemmällä kävelyllä. Silti olen levännyt onnistuneesti. Nyt otan lepopäivän päälle vielä huomisenkin kevyesti.

SM-pitkän päälle tuli viikolla tehtyä muutama päivä perusharjoittelua. Vähän enemmän kilometrejä juoksukengille ja pari voimatreeniä. Niitä ei oikein normaalilla kisakauden viikolla voi tehdä. Kun viikonloppuna ei kerran ollut tarve juosta oikeissa kisoissa, niin tähän väliin pystyi vielä vetäsemään muutaman päivän hyvän harjoitusjakson. Perjantaina jalat olivatkin aika lopussa ja päätin pitää sunnuntain lepoa. Lauantain Tuusulan tuplasprintissä kulki kuitenkin yllättävän hyvin. Vielä kun suunnistuskin olisi kulkenut jälkimmäisessä yhtä hyvin kuin ensimmäisessä. Joka tapauksessa oli varmasti fiksua pitäytyä suunnitelmassa ja levätä. Eiköhän näillä kuntopohjilla pari viikkoa vielä vedellä.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Suomen mestaruuskisat


Suomen mestaruudet pitkillä matkoilla ratkottiin viime viikonloppuna Suomen eteläisimmällä tunturilla Syötteellä. Tai oikeastaan Pikku-Syötteellä, joka ei ihan tunturin kriteereitä täytä. Mutta Pikku-Syötteen rinnettä hinkattiin viikonlopun aikana sen verran moneen kertaan, että etelänmies oli ihmeissään isoista rinteistä. Maasto oli harvinaista herkkua ja radat pitkälle disstanssimatkalle sopivat. Rytmitystä, reitinvalintaa ja fysiikkaa testattiin monipuolisesti. Suomen mestaruus miesten pääsarjassa meni tänä vuonna Ranskaan, hopea Viroon ja pronssi Suomeen. Itse olin 8.



Launtain karsinnassa oli lähellä, ettei viikonloppuun olisi tullut kuin yksi kisastartti. Kakkoselle tein melkein kolmen minuutin koukun ja loppuradasta olikin sitten juostava kovaa. Ihan tosissani yritin, mutta vauhti ei tuntunut riittävän muiden loppupään lähtijöiden vauhdissa pysymiseen (tai oikeastaan olin jo jäänyt melkein kaikista kakkosella). Keskisyke oli karsinnassa korkeampi kuin sunnuntain finaalissa. Garminin harjoituksen rasittavuutta kuvaava training effect oli lauantaina 4,6 kun sunnuntaina samat lukemat olivat 4,7 selvästi pidemmässä kisassa. Päiväunilta heräsin hiestä märkänä ja lihaksia särki ihan kuin olisin tulossa kipeeksi. Fiilikset eivät olleet katossa.

Finaaliin starttasin kylmässä ryhmässä numerolla 6. Eipähän tarvinut kökkiä lähtökynnyksellä. Ei tosin tarvinut odotella oman vauhtista seuraakaan. Kulku oli lauantaita parempaa, mutta siihen se sitten jäi. Ei ollut samanlaisia jalkoja kuin vaikkapa viikkoa aikaisemmin. Tai sitten heti lähdöstä tarjottu 130 metrin nousu laskettelurinnettä ylös antoi loppuradaksi hitaat jalat. Kovempipohjaisilla väleillä inovit liikkuivat suht hyvin kuten normaalistikin, mutta maaston puolella meno tuntui aika tahmaiselta. Ylämäissä taisin kuitenkin olla suht hyvä, koska en varsinaisesti pidä itseäni minään mäkimiehenä. Vielä vähemmän olin kuitenkin alamäkimies. Enemmän olisi voinut saada irti ja kisan jälkeen olsi pitänyt olla väsyneempi. Virhettä laskeskelin tulleen 3min20sek. Suunnistuksellisesti tyydyttävä suoritus, varsinkin jos vertaa muihin kärkipään kavereihin my-o:n perusteella. Kauaksi ei jäänyt toiseksi parhaan suomalaisen titteli eikä ehkä maailmancupin finaalikiertueen paikkakaan. Nyt olisi ollut sellainen kunto, että olisi voinut olla mahdollisuuksia kansainvälisessäkin vauhdissa, ainakin joillekin pistesijoille. Kansainväliseen huippuvauhtiin on tosin vielä matkaa, sen voi päätellä aikaerosta sunnuntain suomenmestariin.


 
Vaikka my-o antaa Thierryn virhesaldoksi 0:00, niin ei se mestarillakaan ihan puhtaasti sujunut (gpsseuranta.net). Suomalainen mestari sen sijaan palasi kunnioitettavasti takaisin hairahdutttuaan kielletylle alueelle 9-10 välillä..

Tässä blogissa ei ole vielä mainittu ulkomaalaisten osallistumisoikeudesta Suomen mestaruuskilpailuihin. Korjataanpa tämä puute heti. Sunnuntain neljästä parhaasta kolme olivat ulkomaalaisia, tosin suomalaisten seurojen väreissä. Kukaan heistä ei asu vakituisesti Suomessa, jolloin osallistumisoikeus (tai jopa oikeus olla virallisesti mukana tavoittelemassa mestaruutta) olisi paremmin perusteltavissa. On hienoa, että itselle tärkeissä kisoissa pystyy mittaamaan omaa tasoaan Suomen huippujen lisäksi kansainvälisiin huippuihin. Toisaalta ei ole niin hienoa, että ulkomaalaiset tulevat ja vievät kotimaassamme lajilta medianäkyvyyttä, mainetta ja muilta kilpailijoilta seuran maksamia menestysstipendejä. Suomalaisten miesten taso ei sunnuntain kisassa ollut kansainvälisellä mittapuulla mitenkään kehumisen arvoinen, mutta ei se sieltä nousekaan jos ulkkikset tulevat ja korjaavat meikäläisille katetut pöydät.

Tässä vielä pari pointtia:
  • Miten voi olla mahdollista, että Suomen sääntöjen mukaan pääkapunkiseudulla koko ikänsä asunut suunnistaja ei voi koskaan voittaa Uudenmaan aluemestaruutta? AM-kisoissa pitää juosta kilpailun ulkopuolella jos edustaa alueen ulkopuolista seuraa tai jos sattuu kuulumaan ruotsinkieliseen seuraan (FSOlla omat kisat). Suomen mestaruuden voi sen sijaan voittaa, vaikka viettäisi Suomessa vain pari päivää vuodessa. Esimerkiksi yleisurheilussa edustusoikeuden SM-kisoihin saa vasta kun asuu Suomessa riittävän pitkään.
  • Miten voi olla mahdollista, että sama kaveri voittaa usean eri maan mestaruuden samana vuonna? Pohjoismaisten sääntöjen mukaan suunnistaja saa edustaa vain yhtä pohjoismaista seuraa vuoden aikana (kesällä tosin saa myös vaihtaa). Muiden maiden kansalaisia tälläinen sääntö ei koske. Nytkin SM-viestiin on tulossa ukko, jolla on taskussaan jo parin eri maan viestimestaruusmitalit tältä vuodelta. Ruotsissa ollaan onneksi tiukkoja tämän suhteen: saat osallistua ainoastaan yhden maan mestaruuskisoihin vuoden aikana. Muuten saavutukset ruotsin mestiksissä hylätään. Juuri äskettäin asiasta uutisoitiin Hevoskuurissa. Koko Pohjoismaisen edustusoikeussäännön voisi muuten heittää roskiin. Siellä on sen paikka.

SM-pitkältä ei ollut kotiintuomisina plaketin lisäksi muuta. Kyllähän se pitkän plaketti tietysti mieltä lämmittää, mutta hakusessa oli kuitenkin enemmän. Nyt ei tullut edes rankingpisteitä, vaikka olin 5. paras (suomalainen). Joku ruotsissa asuva ranskalainen ilman aikaisempia rankipisteitä tuli ja vei voiton niin selvällä erolla, että kisan vertailupisteet jäivät huonoiksi. Sijavähennykset ja isot aikaerot siihen selkään. Seuraavissa SM-kisoissa (keskimatka) vajaan parin viikon päästä rankipisteitä ei liene tarjolla (ainakaan minulle) kuin korkeintaan karsinnasta. Sen verran paljon ulkomaalaisia on kärrätty paikalle. Suurin osa sellaisia, etteivät ole kilpailleet tänä vuonna Suomessa. Sellaisia nimiä, kuten: Bertuks, Gueorgiou, Kodeda, Lassen, Nordberg, Novikov, Sild*2, Sirmais, Tsvetkov. Näyttäisi muun muassa olevan kolmen edellisen vuoden keskimatkan maailmanmestarit tulossa. Niihin kun lisätään pari muuta edellä mainittua MM-mitalistia yhdessä suomalaisten MM-mitalistien kanssa, niin kymppisakki voi koostua ainoastaan mm-mitaleita ottaneista miehistä. Tai sitten se voi koostua pelkästään ulkomaalaisista. Siinä olisikin ihmettelemistä, kun SM-kisoissa 10 parhaan joukossa ei olisi yhtään suomalaista. Onneksi kisat juostaan keskisuomessa, niin Vaajakosken terän kaksikko Ikonen-Lakanen voi pystyä murtamaan ulkomaalaisrintaman. Luultavasti osa ulkkareista tulee jäämään B-finaaliin aikaisen lähtöpaikan ja kovan tason takia. Siellä on niiden paikka.

SM-viestissä joukkueessa saa olla onneksi vain yksi ulkomaalainen, joten meidän suomalaisella nelikollammekin voi olla saumaa plaketeille. SM-viestin lisäksi pitäisi keksiä muitakin tavoitteita, jotta harjoittelumotivaatio säilyisi syksyn pääkisan, SM-pitkän, jälkeen. Josko ens kauella yrittäis nostaa tasoa, ja päästä PM/nort-kisojen varamiehestä EM-kisojen varamieheksi. Ja jos oikein sattuisi hyvä harjoitustalvi, niin ehkä jopa MM-kisojen varamiehen paikka voisi olla haarukassa.


Kisakeskus

lauantai 24. elokuuta 2013

Vastahyökkäys

On aika katkaista pitkä radiohiljaisuus. Oikeastaan se on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta ei ole ollut mitään erityistä sanottavaa tai ei ole ollut aikaa. Yleensähän homma menee niin, että jos blogia ei ole päivitetty pitkään aikaan, niin harjoittelurintamalla ei ole mennyt erityisen hyvin. Itsellä työssäkäyvänä ja tosissaan harjoittelevana homma taitaa mennä kuitenkin juuri toisin päin. Harjoittelu on sujunut hyvin ja fyysisesti uskon olevani valmis syksyn koitoksiin.

Tänä vuonna elokuussa on ollut sopiva sauma keskittyä harjoitteluun. Ei isoja kisoja, ei motivaatio-ongelmia, ei liian kiireistä töissä. Heinäkuun onnistuneen ja paljon suunnistusta sisältäneen vk- ja pk-harjoittelun päälle on voinut alkaa rakentamaan kuntoa syyskuuta varten. Elokuun loppupuoli on monessa mielessä kuitenkin haasteellista aikaa. Ilmat kylmenee, koulut alkaa, ihmiset palaa lomiltaan ja pöpöt aloittavat jokasyksyisen hyökkäyksen. Samaan aikaan sm-kisoihin tähtäävät suunnistajat terävöittävät harjoittelua. Kovia treenejä ja lepoa lisätään ohjelmaan. Välillä urheilijan kehoa kuormitetaan oikein kunnolla ja päälle levätään. Pöpöt moukaroivat kehon omaa puolustusjärjestelmää ja etsivät sopivaa saumaa vyöryä sisään. Tänä vuonna olin valmistautunut taisteluun erityisen hyvin ja vahvistanut puolustusta järein asein. Pöpöt kuitenkin olivat ovelia. Ne onnistuivat kukistamaan samassa sängyssä kanssani nukkuvan tasitelutoverin ja aloittivat piiritystaistelun. Viikon verran kestin, mutta tänään aamulla jouduin vetäytymään. Kova harjoitus piti perua. Ja kyllä se puolustusmuurikin heiluu aika pahasti. Taistelua ei kuitenkaan ole vielä hävitty. Keventämällä panostusta harjoitusrintamalle voin keskittää enemmän energiaa pöpöjä vastaan taisteluun ja kääntää lopputuloksen edukseni. Luvassa pari päivää tiukkaa vastahyökkäystä.

Fyysinen vire on sellainen, että parin päivän tai jopa viikon menettäminen flunssanvastaiselle taistelulle ei harmita aivan älyttömästi kuten normaalisti. Pariin seuraavaan viikkon ei enää olisi ollut tarve yrittää kehittää mitään fyysistä osa-aluetta, koska harjoittelussa ei ole tullut takapakkeja juhannuksen jälkeen (lukuunottamatta pientä nilkkavaivaa Ylläksen - Ringenin aikoihin). Sen sijaan flunssataistelun aikana sohvalla lepäillessä voisi harjoittaa taidollista puolta. Sillä puolella riittää vielä tekemistä. Ainakin jos haluaa parantaa pitkän matkan suorituksia. 15-tonnin mittakaavalla virhettä on tullut paljon, 10- ja 5-tonnisilla homma on tuntunut helpommalta kuin aikoihin (esim. o-ringen, pitkät 15-tonnisen etapit 1&3 vs. etapit 2,4 ja 5). Syötteellä parin viikon päästä maastokin on pääkaupunkilaiselle aika kaukana totutusta. Ehkä pari päivää lepoa fyysisestä harjoittelusta mahdollistaa keskittymisen taitopuoleen ja sitä kautta parempaan lopputulokseen. Mutta on tässä vielä tekemistäkin ennen 8.9. klo 14 kattausta ("SM-pitkät survotaan syyskuussa Syötteellä, Suomen eteläisimmällä tunturilla. Parjanne on jo kattanut sinne itselleen pöytää." -Etelä-Uusimaa 15.8.)

Bodenin maastoista löytyi tällaiset puolustussasemat.




torstai 11. heinäkuuta 2013

viimeinen KRV

alku hyvin

Alunperin en ollut ajatellut blogata lomalta, mutta nyt kuitenkin tuntuu siltä että olisi pikaisen tilannepäivityksen aika. KRV ja mm-yleisökisojen kaksi ekaa kisaa tipasojan kankailla menivätt osaltani hyvin. sijat 1 ja 2 napsahtivat tulostaululle ja kokonaiskisassa pidin johtopaikkaa ennen siirtymistä vuokatin vaaroille. vaikka ekat kisat olivat helppoja, niin oli mukavaa saada sairasteluiden jälkeen taas itseluottamusta ja uskoa siihen että jotain on sentään kuitenkin tullut tehtyä oikein touko- ja kesäkuun aikana.

iso koukku

kolmas osakisa juostiin siis vuokatin vaaroilla. pelasin varman päälle rinnerastien kanssa ja ysillä olinkin jäänyt 2,5min kärkeen. sitten räväytin seuraavalle yli viiden minuutin koukun, samalla alueella jossa s-p fincke ja muukkonen pummasivat itsensä ulos mm-finaalista. omien maastotutkiskelujen perusteella voin todeta, että alue oli vaativa suunnistajalle, mutta vielä vaativampi kartoittajalle. en lähtisi syyttelemään noita kahta huonosta suunnistuksesta. maaston osa on vain ollut todella vaikea kuvata kartalle ja kymmenenmetriset jyrkänteet on pitänyt kuvata ylipäästäviksi pikkujyrkänteiksi jotta kaikki mahtuu kartalle. kasvillisuuskuvaus olisi tosin voinut olla helpompi saada kohdilleen.

ei juomaa

ison virheen jälkeen kisa jatkui, olinhan vielä taistelemassa vähintään kohtuullisista yhteissijoituksista. raskas maasto ja iltapäiväkisa alkoivat kuitenkin tuntumaan lihaksistossa ja aloin kaivamaan nestettä. kisaohjeissa luvattiin joka päivälle juomarasti. ekoina päivinä 54 ja 41 minuutin kisoissa en niitä vielä osannut kaivata, mutta kolmannessa tunnin lähestyessä matkaa maaliin oli vielä niin paljon, että nestettä alkoi tosissaan kaipaamaan. yhtään juomarastia ei 21e-radalle oltu laitettu. sen sijaan kartalla oli kaksi mukin kuvaa, mutta kumpikaan niistä ei sattunut matkan varrelle. tai olisi, jos olisin tehnyt reitinvalinnan juoman ehdoilla. voittoaika kisassa oli 78min ja itsellä loppu hyytyneenä könyten meni 91min. lajisääntöjen mukaan juomaa pitäisi tämän pituisissa kisoissa olla tarjolla vähintään puolen tunnin välein. jo viime vuonna KRV:llä tilanne oli sama. Joutenlammen kankailla yhtenä neljästä päivästä h21e-radalle osui juomapiste. muina päivinä olisi pitänyt juosta ylimääräistä juodakseen. annoin jo silloin palautetta maalihenkilöstölle, tiedotuspuolelle ja kenttähaastattelussa. mitään ei kuitenkaan näytetä tehneen asian eteen. viime vuoden ratamestari kertoi, että olivat käyneet asiaa läpi kilpailun valvojan kanssa. minuutin ylimääräinen mutka juomapisteelle on kuulemma vielä ihan ok! tämän kuultuani totesin, että tämä oli nyt sitten minun osaltani viimeinen KRV, ainakin eliittisarjassa. jos asenne on tuo, eikä ratoja haluta suunnitella siten, että juomaan pääsisi vaikka ihan rastilla leimatessa, niin silloin kisat on selvästi suunnattu kuntoilijoille.

leimantarkistuksessa kuulin, että kuutoselta ei ollut leimaa ja hylsy tulee. emitin tarkistuslippu ei tietenkään ollut pysynyt mukana. mutta toisaalta ihan sama. jos tästä nestevajeesta toivun ylihuomiseksi, niin olisin joka tapauksessa näistä asetelmista lähtenyt vikaan kisaan karttalenkille, juomareppu selässä tietysti.

lähetetty mobiililaitteesta.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Välitilinpäätös

Kilpailukauden 2013 ensimmäinen puolisko alkaa olemaan käsitelty. On aika arvioida kevään tuloslaskelma ja tase.

Hyvän harjoituskauden jälkeinen noususuhdanne ei jatkunut enää kilpailukaudelle enkä pystynyt lunastamaan edellisellä kaudella asetettuja tavoitteita. Edeltävän vuoden syksykaudella pääsin erinäisten vaikeuksien kautta vireeseen joka ennakoi positiivista kehitystä kauden 2013 ensimmäisille kvartaaleille. Ensimmäisen kvartaalin eli harjoituskauden jälkeen kunto oli hyvin lähellä pitkän aikavälin huippua. Varsinkin ajankohtaan ja olosuhteisiin nähden hyvä kunto näkyi kilometrivauhtien lisäksi myös yleisenä energisyytenä. Kenties jotkut analyytikot pitivät kunnon ajoitusta ennenaikaisena tai pitkän tähtäimen suunnitelmaa liian riskialttiina. Kotikisavuotena kanssakilpailijoiden panostus oli myös entistä suurempaa, joten oli selvää että ilman riskinottoa ei näillä markkinoilla voi menestyä. Uskoin kuitenkin kuntoni olevan vakaalla pohjalla. Toisin kuitenkin kävi - kevättulvat tulivat ja pyyhkäisivät kunnon ylitse jättäen jälkeensä antibioottikuurin ja ennen kaikkea tämä näkyi palautumiskyvyn heikentymisenä jonka seurauksena kunnon ylläpito vaikeutui. Suuremmalta laskusuhdanteelta onnistuin kuitenkin välttymään, vaikka kunnon päivittäiset heilahtelut olivatkin harjoittelun kannattavuuden kannalta haitallisia.

Tuloksellisuus kilpailuissa kouluarvosanoin asteikolla 4-10


Kevätkauden jälkeen tase (eli tilanne kauden päättyessä ja seuraavan alkaessa) on ennakoitua heikompi. Edellytyksiä hyvän tuloksen saavuttamiseen seuraavan kvartaalin alkupuolella voitaisiin kuitenkin pitää vähintäänkin kohtuullisina. Edessä oleva jakso tarjoaa kuitenkin mahdollisuudet pitkäjänteisempään tuloksen parantamiseen. Näkemykseni mukaan kevätkaudella usein käytettyjen lyhyen tähtäimen suunnittelun sijaan nyt kannattaa sijoittaa maltilliseen kehitykseen ja kotiuttaa mahdolliset voitot syyskuulla.

Pidempää toimintakertomusta ei ole tarpeen antaa. Tarvittavat tiedot löytyvät tämän blogin edellisistä postauksista. Lyhyt katsaus kevätkauden päättäneisiin kisoihin lienee kuitenkin paikallaan. Turku-sprintin kansallisessa ryhmässä taululle kirjattiin nimen eteen numero 1. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt jatkopaikkaan isojen poikien sarjassa. Finaalissakin suunnistussuoriutuminen oli keskinkertaista ja eroa tuli enemmän fysiikalla. Suunto-Gamesista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Jukola oli ja meni miten meni. Kevätkauden päätti mm-katsastukset Pohjois-Karjalassa. Keskimatkalta hain hyvää virettä siinä kohtuullisesti onnistuen sunnuntain pääkisaan. Sunnuntaina jalka ei yksinkertaisesti noussut ja juoksu oli voimatonta alusta asti. Neloselle tein ison virheen ja sen jälkeen jalka alkoi painamaan entistä enemmän. Koko radan läpijuoksuun ei olisi ollut mahdollisuuksia. Kisan lopulla reisiä särki ja käveltävä oli tasaisellakin. Ilmeisesti vaimoketta vaivannut mahatauti laittoi omankin suorituksen ainakin osittain plörinäksi.


Rullan osuutta sunnuntain tulokseen epäillään




Ilomatsista takaisin päin ajellessa piti kuunnelle radiokanavien vähyyden vuoksi cd-levyjä. Ja heti siinä 50km hiekkatien jälkeen asfaltilla musiikki alkoi kuulumaan asuntoauton aiheuttaman melutason yli. Daft Punkin kappaleen One More Time aikana ajattelin että ehkä sitä leukaa ei kannata painaa liian syvälle rintaan - varsinkin jos haluaa pitää auton juhannuksen paluuruuhkassa tiellä. Josko sitä ainakin vielä kerran yrittäisi. Ainakin syksyyn asti. Edessä on kuitenkin neljän viikon loma, joista yksi menee Vuokatissa, toinen Ylläksellä ja kolmas Bodenissa. Sen aikana visiona on luodaa pohjaa kestävälle tuloskasvulle kohti syksyä. SM-pitkän treenikartat kolahtivatkin juuri sopivasti tänään postiluukusta! Eiköhän Pudasjärvelläkin ehdi vierailemaan kesän aikana.

Daft punk - One More Time


torstai 6. kesäkuuta 2013

Kartta-asiaa

Edellisessä postauksessa tuli otettua vähän kantaa ratamestarityöskentelyyn SM-sprintissä. Nyt ajattellin jatkaa vähän samalla linjalla mutta nostaa pöydälle toisenlaisen asian: karttojen laadun. Tai oikeastaan karttojen luettavuuden ja mittakaavan.

"Alkumatkasta hajosi kompassin luuppiosa, minkä johdosta en tahtonut pahimmilla alueilla nähdä 1:15000-kartalla rastipisteistä mitään, kommentoi Anjala." - Finnspring 2013

"Sopivasti vanha kartta saattaa olla opetuksellisesti parempi kuin nykystandardien mukaan piirretty ja väritetty kartta" - Jukka Sakki, Suunnistajalehti 4/2013

Edellä ainoastaan pari tuoretta kommenttia asiaan liittyen. Itsellä omakohtaista kokemusta kartan heikosta luettavuudesta juoksuvauhdissa on lähiajoilta finnspringin lisäksi kertynyt myös sprintistä ja keskimatkalta. Lähinnä ongelmia tuottaa kuitenkin 15-tonnin kartta, ja erityisesti liian täyteen ahdettu sellainen. Käytännössä 15-tonniset taitavat syntyä nykyään tekemällä kartoitus 10-tonnin mittakaavalla ja sen jälkeen muuttamalla symbolien koko 15-tonniseksi. Itselle tulee syiksi mieleen liian pikkutarkka kartoitustyyli, mutta myös uusien 15-tonnisten karttojen puute. Käytännössä 15-tonnista on tarjolla sarjoissa 16-21 vain harvoissa kisoissa vuoden aikana. Kahden eri mittakaavaisen kartan tekeminen samaan kisaan ei ole järjestäjille kannattavaa, joten usein tyydytään ainoastaan perus 10-tonniseen. Tämä taas aiheuttaa sen, että kartoittajat ovat tottuneet piirtämään kohteet kartalle mielessään tarkempi mittakaava, jolloin lopputuotteesta syntyy helposti turhan tarkka.

"Kuvaustarkkuudessa ei kartoittaja saa sortua liialliseen täydellisyyden pyrkimiseen, koska tällöin karttakuvasta saattaa tulla suttuinen ja kartan luettavuus kärsii." -Suomen suunnistusliitto

Jos 15-tonnisen kartan lukeminen edellyttää Suomen parhaimmilta ja nuorimmilta suunnistajilta luupin käyttöä, niin on syytä varmaan miettiä miksi tuota mittakaavaa käytetään. En tarkoita, että pitäisi siirtyä pelkästään 10-tonniseen kaikissa kisoissa. Mieluummin pitäisi saada lisää hyvillä 15-tonnisella juostavia kisoja ja sitä kautta hyviä karttoja pitkän matkan treeneihin. Uskallan jopa väittää, että suomalaisten heikko menestys pitkillä matkoilla viime vuosina johtuu osittain tarvittavan kisarutiinin puutteesta ja se taas osaltaan vähäisestä 15-tonnisen kartan käytöstä. Itselläni on tässä tullut sellaisiakin vuosia, että olen juossut Suomessa vuoden aikana ainoastaan kolme kisaa 15-tonnisella. Ja tähtäin on kuitenkin ollut nimenomaan pitkän matkan harjoittelussa. Fyysisesti homma on ollut hyvin hallussa, mutta kellon piipatessa lähtöviivalla homma on kaatunut kartan mittakaavaan.

Tänä vuonna alla on jo kaksi 15-tonnisen kisastarttia Suomessa. SM-erikoispitkän 15-tonninen kartta oli positiivinen yllätys. Sillähän oli suorastaan ilo suunnistaa. Ilman luuppiakin pärjäsi ja pitkin välien reitinvalintojen hahmottaminen oli helpompaa tuolla mittakaavalla. Jos pysyn terveenä, tulee tänä vuonna vielä ainakin viisi starttia (SG, MM-kats, eGames, SM-pitkä*2) 15-tonnisella kotimaan kisoissa. Kokonaismääränä seitsemän 15-tonnisen starttia on paremmin kuin vuosiin, mutta esimerkiksi o-ringenillä startteja tulee kolme (ja jos en juoksisi E-sarjassa, startteja tulisi yksi lisää). Ruotsissa kun on tapana, että pitkän matkan kisaa ei saa järjestää ilman liiton erityislupaa muulla kuin 1:15 000 mittakaavalla. Samoin ilman erityislupaa kisan on oltava joko sprintti, keskimatka tai pitkä matka. Ei mitään keväisen lyhyttä pitkää matkaa tai pidennettyä keskimatkaa. Tästä voitaisiin ottaa oppia Suomen suunnistusliitossa.

Ruotsissahan nousi pienimuotoinen kohu kun syksyn sm-lång järjestetään poikkeuksellisesti 1:10 000 mittakaavalla. Argumenttina keskustelussa esitetään muun muassa että IOF:n normien mukaan maasto ei ole sovelias suunnistuskilpailuun jos sitä ei voida kuvata 1:15 000 -mittakaavaisella kartalla. Ilmeisesti Suomen maastoista suurin osa ei sovellu lajiin ollenkaan, joten ehkä olisi parempi lopettaa koko lajin harrastaminen tässä maassa. Tai no, voihan niitä kukkapenkkejäkin kierrellä jos jostain löytyy sellainen sprinttimaasto että se voidaan kartoittaa 1:4000 mittakaavaan. 1:5000 sprinttikarttojahan nykyään ei enää ole paljoa näkynyt ja tuota neljäätonnia tarkempiin ei edes ssl ole antanut lupaa vaikka on kysytty (hyvä!).

Ja jos vielä jatketaan ruotsin karttojen ylivertaisuudesta, niin ainakin itse suunnistan mieluummin ruotsalaisille huonoilla ja yleispiirteisillä kartoilla jossa puolet kohteista puuttuu tai korkeuskäyrät ovat vähän sinne päin. Oma suunnistustekniikkani ei perustu yksittäisten apukäyränotkojen tai pistekumpareiden lukemiseen, vaan yritän lukea isompia muotoja ja etenen mielellään mahdollisimman paljon yleistäen. Esimerkiksi tämän vuoden tiomilassa kartta oli loistava kun kartoittaja oli osittain yleistänyt sitä puolestani. Tuli vähän sellainen fiilis, ettei tällä 10-tonnin kartalla voi tehdä virheitä. Pitäisiköhän muuttaa Ruotsiin...

Karttavälipala: Sama mäkialue kahden eri maan kartoitustyyleillä. Kummalla sinä haluaisit suunnistaa?






tiistai 21. toukokuuta 2013

SM-sprint vol. 2

Suunnistusnetissä on kritisoitu sm-sprintin ratoja. 4,2km ja 21 rastia kertoi jo etukäteen mitä tuleman pitää. Se oli kyllä pienoinen yllätys että pitkillä väleillä ei ollut reitinvalintaa enempää. Alla kisassa juostusta radasta versio kaksi. Nämä muutokset olisivat varmasti onnistuneet ilman erityisjärjestelyjä. Isommat muutokset olisivat voineet vaatia lisää katujen sulkemisia tai samojen välien juoksemista vastakkaisiin suuntiin eri radoilla. Lyhensin myös hieman, koska nyt juostiin reilu minuutti yli ohjeaikojen. Kielletyn alueen nauhaa olisi voinut käyttää ehkä vähän enemmän ja katujen ylitykset olisi voinut merkitä paremmin. Nyt esimerkiksi miesten finalisteista 15 näytti gps-seurannan perusteella juosseen 10-11 välillä kielletystä kohdasta tien yli. Ketään ei hylätty ja oikaisulla säästi sekunnin tai kaksi.

SM-sprint finaali 2013 H21, vol2

maanantai 20. toukokuuta 2013

SM-printti

Viikko sitten kunto oli totaalisesti kadoksissa, kuten edellisessä tekstissä kirjoitinkin. Aikalailla sen jälkeen löytyi toimiva kuumemittari ja ei oikeastaan ollut ylläri että lukemat olivat pienen lämmön puolella. Kävin lääkärissä ja labrassa, mitään isompaa häikkää ei löytynyt. Sain kuitenkin kolmen päivän sairasloman ja antibiootteja. Koko viikolla en urheillut. Parin työpäivän lisäksi vähän koiran ulkoilutusta ja mahdollisimman paljon lepoa. Perjantaina mökillä saunalenkillä tuntui ensimmäistä kertaa suht normaalilta, joten päätin lauantaina lähteä kokeilemaan karsintaan aikalailla normaalilla vauhdilla.

Karsinta meni enemmän tai vähemmän sykemittaria ja omaa olotilaa miettiessä. Finaalipaikka tuli ja oikeastaan olo vain parani kun kehon sai hereille kovempaan vauhtiin. Finaaliin pystyi lähtemään ihan tosissaan ja se näkyi hyvänä keskittymisenä alkumatkasta. Homma lähti hyvin käyntiin ja tuntui helpolta. Väliaikarastilla tilanne vaikutti ihan mukavalta. Naisvuoren nousun otin tietoisesti hieman happoja varoen, mutta lopun juoksuväleillä on silti tullut vähän enemmän takkiin kuin alun lyhyemmillä väleillä. Ilmeisesti myös ennen lähtöä otettujen nenähuuhteluiden, nenäsuihkeiden ja mynthoneiden vaikutus alkoi hiipumaan kun hapenpuute elimistössä teki menosta vähän raskaampaa. Reilun 13 minuutin kohdalla lähestymisrastilla 16 olin vielä toinen, päälle tuli yksi kahden sekunnin reitinvalintavirhe ja seuraavalla välillä 18-19 sitten 15 sekuntia takkiin kun en nähnyt karttaa. Siihen meni nelossijat ja norttipaikat. On se seitsemäskin sija ihan jees, mutta ei paljoa lohduta kun kaikki muut top kasista pukevat parin viikon päästä sinivalkoista päälle.

Koita siinä sit lukee karttaa 3 min/km vauhdissa...

GPS

Pitäisi varmaan puristaa karttaa vähemmän tai hankkia laserkatse silmäleikkauksessa. Toinen vaihtoehto olisi se, että liitto muuttaisi lajisääntöjä siten että ihan kaikissa SM-kisoissa pitäisi olla tarjolla offset-painettu kartta. Ulostekartat kun tuntuvat usein nuhjaantuvan pienestäkin taittelusta. Tai ainakin käytössä olisi syytä olla hyvälaatuinen printtikartta. Periaatteessa olin saanut tehtyä huonoista lähtökohdista yllättävänkin hyvän suorituksen ja näköjään vauhtikin oli kilpailukykyistä. Tuloillaan olleen huippusuorituksen kaatuminen tietysti harmittaa, mutta oikeastaan enemmän harmittaa se että en ole keksinyt toimintamallia sille mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Sprintissä on vedettävä kovaa ja aggressiivisesti jos haluaa pärjätä, mutta nyt olisi ehkä pitänyt alkaa maastotiedusteluihin sopivan sallitun välin löytämiseksi eikä juosta ympäri. Joka tapauksessa olen iloinen että kulku on tehnyt comebackin ja nyt kun vielä saisi loputkin limat ja antibiootit pois.

Erikoispitkillä olin karttalenkillä ja seuraavat reilut pari viikkoa keskityn harjoittelemaan. Ensi viikonloppuna kierretään kukkapenkkejä Kuopiossa ja seuraavana viikonloppuna on omia pitkän matkan treenejä Etelä-Suomen kangasmaastoissa. Tähtäin on seuraavaksi Turku-Sprintin kansallisessa ryhmässä. Syksyllä tähtäin taitaakin olla silmien laserleikkauksessa ja allergiatutkimuksissa.



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Anders Pardal ja kadonneen kulun metsästys

Pohjalla ollaan. En ole onnistunut kääntämään negatiivistä kurssia. eSprintin jälkeen tuli flunssa ja sen jälkeen on tullut oltua enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Navigoinnin suhteen ei ole ollut ongelmia, mutta meikäläisen paatin liikuttamiseksi ei ole ollut tuulta purjeissa tai tehoja moottorissa. Eilisessä hupiliigan finaalissa tuli sitten kunnon pohjakosketus. Nyt täytyy ryhtyä korjaustoimenpiteisiin ja koittaa nostaa paatti takaisin pintaan. Eli huomenna tutkimuksiin.

Tiomila oli ja meni. Lynxin miesten ykkösen kohtaloksi tuli keskeytys kun pitkällä yöllä Nixun jalkapöydän ulommainen metatarsaaliluu sanoi naps. Kävin kuitenkin juoksemassa ankkuriosuuden 15,5km yhteislähdössä pitkän matkan treeninä. Kelloa loppuradasta vilkaistessani totesin pieneksi yllätyksekseni ajasta tulevan ihan kelvollisen. 8 minuuttia tuli Gueorgioulle takkiin, mutta osuussija 20. ilman täyttä yritystä antoi vähän itseluottamusta pidemmillekin matkoille, varsinkin suunnistuksen osalta. Mukava maasto ja hyvä kartta 10-tonnin mittakaavalla. Tästä kartta-asiasta voisinkin kirjoitella vähän lisää seuraavassa postauksessa.

Nautintoa


Tiomilan jälkeisellä viikolla tarjottiin tiivistä kalenteria. Polisprinttiä, Prisma-rasteja, Tampere-Gamesia ja SM-maastoja. Ajatuksena oli alunperin kahlata koko setti läpi ja palautella välipäivinä. Tiivis kilpailutahti lyhyehköillä matkoilla toimisi hyvänä valmistautumisena seuraavan viikonlopun tärkeämpään SM-sprinttiin ja sen mennessä huonosti myös seuraavan päivän SM-erikoispitkään. EP:n pyyhin jo kalenterista yli ja sprinttikin saattaa olla liipasimella.

Helatorstain Prisma-rasteilla juostiin hupiliigan kolmas osakisa keskimatkoin. Maasto ja rata olivat helppoja ja entisestään hommaa helpotti lehdettömät puut. Katse ylös ja mahan alus jalkoja täyteen. Kerrankin keskimatka joka voisi sopia mulle. Melko siisti gps-viiva tuli taas, mutta se ei lohduta yhtään jos tulostaululla sijoitus on 34. Edellisen viikon ajan kulku oli ollut ihan jees, joten ajattelin huonon kulun olleen tilapäistä ja aloin virittelemään uutta uistinta siiman päähän kelatakseni launtain hupiliigan takaa-ajofinaalissa itseni paremmille sijoille.

Ei-niin-nautintoa


Ei tullut kulkua tampereelle, ei edes torstain kaltaista keskinkertaista laahustusta. Ensimmäiset minuutit jaksoin ihan kohttuullisesti, mutta kilsan kohdalla ylämäessä piti alkaa päästämään porukkaa ohitse. Ja sitä porukkaa riitti. Rintanumeroni oli 14 ja siihen perään lähti 38 miestä 45 sekuntin sisään. Vartin kohdilla melkein kaikki olivat menneet ohi ja 25 minuutin kohdilla kuulin rastimiehen sanovan "se oli siinä". Arvelin olevani viimeinen mies ja kun Summanenkin meinasi jättää juoksemalla, niin ei tarvinut keskeytyspäätöstä arpoa kovin pitkään. Kisa sai siis arvoisensa päätöksen. Toivottavasti näitä ei tule lisää. Tästäkin voisi kirjoittaa erillisen tekstin. Katsotaan onko siihen tarvetta. Veikkaan että aika moni muukin kirjoittelee lähipäivinä aiheesta. Ainakin Dlabaja ehti jo eilen.GPS-seuranta.



Kärsimystä


Sunnuntain SM-maastoihin lähtemistä ei lauantaisen flopin jälkeen tarvinut edes harkita. Harkinnassa on nyt lähinnä olleet mahdolliset kulun katoamisen aiheuttaneet tekijät ja mahdolliset korjaustoimenpiteet. Sykkeet ovat olleet normaalilla tasolla, sekä juostessa että levossa. Allergiaa tai astmaa ei pitäisi olla. Kisojen ja kovien treenien välillä olen ottanut kevyesti, määrällisesti viimeiset kolme viikkoa ovat olleet harjoituskauden pienimmät. Limaa irtoaa ja juostessa happi ei kulje. Vähänkin jyrkempi penkka ja olen heti ihan hapoila. Kuumetta ei ole eikä kurkkukaan ole ollut kipeä yli kahteen viikkoon. Välillä kulkee ja välillä voimat tuntuu puuttuvan kokonaan. Sinkin, mivitotalin, maitohappobakteereiden, regulatin, bafucinien, echinaforcen yms luontaistuotteiden ja vitamiinien käyttö on jatkunut jo pidempään, mutta nyt olen lisännyt mukaan myös rautavalmisteen ja allergialääkkeet, nenäsumutteet sun muut. Huomenna yritän saada otetuksi verenkuvan ja toivottavasti pääsen myös lääkärin juttusille. Varmuudeksi myös hieronta ja ei treeniä.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kausi auki

Vaihtoehtoinen otsikko olisi ollut ranteet auki, ja vaikka viikonlopun tulosten perusteella kakkosvaihtoehto olisi ollut osuvampi niin pitäydyn tuossa alkuperäisessä. Tilanne ei ole niin huono kuin mitä tulokset kertoo. Älkää uskoko niitä, tai edes tv-kommentaattoria. En ole pelkkä sprintteri.

Jotta homma ei menisi selittelyn puolelle, niin tarkastellaan asiaa vähän analyyttisemmältä kannalta. Finnspringin ja hupiliigan kakkososakisan tulostaululla seisoo nimeni edessä numero 27. Se kertoo sijoituksen ja seuran jäljessä +14.39 eron kärkeen. Ei aivan sitä mitä odetettiin. Tai edes sitä mitä itse odotin. Suorituksena kuitenkin ihan kelvollinen pitkä matka, mutta kaikki jälkeeni lähteneet liikkuivat metsässä siihen tahtiin etten kovin kauaa pysynyt perässä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 22-33 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 22 (35 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 5,7, ja 9. Alkuun ja pitkillä väleillä olin huono.

Viikko Finnspringiä ennen juostiin hupiliigan avaus Espoon Kivenlahdessa eSprintin merkeissä. Nimen edessä seisoo 6. ja perässä +32. Ei aivan sitä mitä itse odotin. Monet eivät tosin tainneet odottaa tuotakaan. Tuollaisen sprinttisuorituksen helpohkoilla radoilla juoksisin vaikka keskellä yötä. Ja siltä se melkein tuntuikin viiden tunnin unien jälkeen. Agressiivisuus puuttui ja jalat liikkuivat liian hitaalla frekvenssillä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 1-5 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 10 (48 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 1, 2 ja 2. Alkuun ja pitkillä väleillä olin hyvä.

Millä tämä kaikki selittyy? Päättyvällä viikolla sairastettu flunssa selittää osan. Happi ei kulkenut, syke oli mk:lla ja vauhti pk:lla. Toinen selittävä tekijä on vähäinen maastotuntuma suomalaisiin maastoihin. Entä miten olisin voinut valmistautua paremmin, pysyä terveenä ja juosta enemmän maastossa ennen ensimmäisiä kisoja? Tekemällä vähemmän töitä. Molemmat edellä mainitut syyt ovat hektisten työviikkojen tulosta.
Valitettavasti en ole sillä tasolla että pystyisin elämään edes osittain kuin ammattiurheilija. Nyt vaan kävi niin että lumet sulivat nopeasti ja kevättulvista tuli pahimmat noin 30 vuoteen. Itselle se tarkoitti pahinta työviikkoa noin 30 vuoteen. Muutamat viiden tunnin unet, ja muutamat 12 tuntiset työpäivät. Ylitöitä tuli viiteen vuorokauteen 24 tuntia. Siinä seassa juoksin eSprintin ja yhden sprinttitreenin Kruunuhaassa. Siihen selkään kurkkukivut ja yötyöt. Kun yöllä yhden aikaan töistä tullessa yrittää avata kotiovea työpaikan kellokortilla, niin tajuaa viimeistään että on levon tarpeessa. Harjoittelun suhteen lepääminen on nykyään helpompaa. Jos olo tuntuu väsyneeltä, niin treenin voi jättää väliin. Mutta kun olo tuntuu väsyneeltä, on töihin silti mentävä. Vaikka valmistauduin jo ennakkoon tiukkaan taisteluun flunssapöpöä vastaan, ei noista puolustusasetelmista ollut näköjään kovin paljon tehtävissä. Tauti tuli, mutta onneksi myös meni nopeasti kun työstressi helpotti.
Perjantaina alkoi jo tuntumaan siltä, että lauantaina voisi startata kisaan ihan numerolappu rinnassa. Perus keskimatkalle en ehkä olisi lähtenyt, mutta pitkän matkan kisoja 15-tonnisella kartalla on tarjolla sen verran harvoin, että niitä ei tee mieli missata. Seuraavan kerran pitkää tarjoillaan MM-katsastuksissa juhannuksena, sitten eGames ja SM-pitkä. Ei näitä pitkänmatkan kisoja osaa juosta jos siihen ei tarjota mahdollisuuksia kuin pari-muutama kerta kaudessa. Tämän päivän viestissä kulku oli virheistä huolimatta parempaa, joten voi olla että ensi viikonlopun tiomilaan toivun jo kohtuulliseen pitkän maastomatkan kuntoon. Joka tapauksessa negatiivinen kuntokierre pitäisi nyt saada katkaistua. Kokonaisrasituksen pitäisi ainakin helpottaa tulvatilanteen helpottumisen myötä.
Ja jos totta puhutaan, niin olo tuntuu paremmalta nyt kuin perjantaina. Mukavia tällaiset kevyet viikonloput ;-)

HuLi1. (kuva: Petteri Kähäri)


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Nastareiden teroittelua

Huhtikuu on perinteisesti se aika vuodesta kun kevään kilpailukausi käynnistyy. Kaikki odottavat innolla ensimmäisiä kisoja. Marraskuussa ollaan kenties uhottu kovemmasta harjoittelusta kuin koskaan aikaisemmin. Maaliskuussa ollaan oltu kunnossa kuten sata muutakin suomalaista ukkoa. Huhtikuussa kisataan joka viikonloppu ja juostaan muutenkin paljon maastossa. Patsi tänä vuonna.

Tänä vuonna (terminen)kevät ei ole vielä virallisesti alkanut ja eilen olisi alun perin pitänyt juosta ensimmäiset kansalliset. Ensi viikonlopun lumihankiyöviestiin en ajatellut lähteä ja seuraavana viikonloppunakin juoksen vain sprinttiä kotikapungissa. Kuun  viimeisenä viikonloppuna pääsee ehkä jo kisamaan Paimion suliin maastoihin. Ei tässä itselläni vielä mikään kiire kisoihin ole. Espanjassa tuli juostua paljon nopeissa maastoissa ja halkaistua muutama sata rastilippua. Voi oikeastaan tehdä ihan hyvää keräillä rastinälkää pari viikkoa ja keskittyä kaivamaan kisakuntoa esiin fyysisestikin. Mutta koska kausi alkaa heti merkityksellisillä kisoilla, niin perinteistä ensimmäisten rastien liiasta innosta johtuvaa hätäilyä ei tarvitsisi tänä vuonna ottaa ohjelmaan. Tosin ei sitä koskaan ole tarkoitus tehdä, mutta jotenkin innostus voittaa usein suorituksen hallinnan. Onneksi ne kevätkauden kaikista tärkeimmät kisat ovat vasta seuraavien kuukausien puolella.

Näyttäisi olevan mski-palvelun mukaan lähes koko Espoon latuverkosto vielä hyvässä kunnossa. Kai se täytyy lähteä itsekin tästä toteamaan. Espoolaisten kaupunginosien lumitilanteen olen jo todennut sellaiseksi, että kahden viikon päästä lunta tai ainakin lumikasoja on vielä luvassa Kivenlahdessakin. Suunnistaja minussa toivoo kevään pikaista etenemistä. Työminä taas toivoo mahdollisimman hidasta lumensulamista. Jos kaikki lumet sulavat viikossa, niin työkiireet lienevät sitä luokkaa ettei sulista maastoista ehdi hirveästi nauttimaan. Joten kevät, voit puolestani odotella tulemistasi vielä rauhassa!

Loppuun vielä onnistuneen 12 vuorokauden Barbaten leirin yhteenvetoarvoitus:
31:05
25
341
336+287

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pakollinen Parpaaten Päivitys



Barbaten leirikeskuksesta on yksi jos toinenkin suunnistaja kirjoitellut sivuilleen helmi-maaliskuun aikana. Ne, jotka ovat noita lukeneet, tietävät kaiken. Ja ne jotka eivät ole lukeneet, eivät menetä mitään. Aamulenkki, aamupala, aamutreeni, lounas, päikkärit, treeni, illallinen, unta. Kuulostaa ehkä tylsältä, ja sitä se onkin. Mutta toisaalta kun en ole täyspäiväinen urheilija, niin on todella hienoa päästä palautumaan treenien välillä ja nukkua kunnon yöunia. Keskitytään nyt kerrankin siihen kunnon palautumiseen kun siihen on mahdollisuus. Ja mitä palautuneempi, niin sitä enemmän voi treenata ;-). Kyllä tätä viikon tai kaksi jaksaa, sen jälkeen voisi alkaa käymään tylsäksi. Varsinkin jos treenit ei suju. Väliaikojen ohjelma täällä tuntuu olevan netissä surffailu, lueskelu tai treenien analysointi.  Itse voisin tehdä välillä jotain muutakin, jottei treenaaminen ei menisi yli. Kevyinä päivinä treeniä pari tuntia, muina kolme. Maastossa pari kertaa päivässä, mutta huomisesta alkaen enemmän sprinttiä. Voi, olla että joutuu sovittelemaan otsalamppua päähän, jottei touhu mene pelkästään kujilla pääsiäiskulkueiden seassa kirmailuksi.


Lunta tuntuu olevan vähän kaikkialla missä porukkaa on leireilemässä pääsiäisen aikoihin. Täällä sitä ei ole, korkeintaan liian paljon pehmeää rantahiekkaa. Ja lumiauroja tarvitaan ainoastaan pitämään tiet auki ettei tuuli puhalla dyynien hiekalla teitä umpeen!




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Uudenmaan parhaat


Jatketaan parhaimpien suunnistusmaastojen listaamista. Trilogian päätösosassa keskityn ainoastaan Uuteenmaahan. Vaikka juoksenkin suuren osan harjoituksistani ilman karttaa Kehä3:n sisäpuolisilla teillä, niin olen silti Espoossa asumani 30 vuoden aikana ehtinyt jonkun kerran vierailemaan maastossakin kartta kädessä. Tässä top10-lista niistä maastoista, joissa kaikkien lähiseudulla asuvien olisi suositeltavaa vierailla. Toki on syytä varmistaa että maastoon saa mennä omin nokkinensa.


1. Vaipo
sijainti: Kirkkonummi / Siuntio. Osasta aluetta myös 10-tonninen Kälakärrin kartta.
kartan käyttö: SM-normaali (nyk. pitkä) 1996, Espoon Suunta. Painos vissiin loppunut
perustelut:15-tonninen helmi. Parasta Uusimaalaista pienipiirteistä avokalliomaastoa, sopivasti soilla höystettynä. Ei isoja yksittäisiä mäkialueita, eikä metsätalouden tai tiheän asutuksen haittavaikutuksia, vaikka alkuverrytelyksi kartalle voikin juosta Kirkkonummen juna-asemalta. Ainoa kartta, joka minulla on kehyksissä kotona.

2. Kvarnby
sijainti: Kirkkonummi. Tunnetaan myös nimillä Nydal ja Örnbladet
kartan käyttö: SM-normaali R2 1996, Lynx ja OK77.
perustelut:Kvarnbyn ylänkö on naapurimaastoa Vaipoa vielä laakeampi, ja tarjoa ehkä paikoitellen pienipiirteisempiä muotoja. Kyllä tässä Kirkkonummen erämaassa Saramäkien kelpaa temmeltää. Erikoista muuten on, että vuoden 1996 SM-kisoissa nuoremmilla (R1) ja veteraaneilla (R2, eri kilpailukeskukset) oli yksi yhteinen rasti.

3. Slicko
sijainti: Pohja / Raasepori
kartan käyttö: MM-kisat 1966. Löytyy onneksi uudempikin kartta osasta aluetta. Fiskarin Urheilijat -47. vuosi kai 1998?
perustelut: Länsi-Uudeltamaalta olisi voinut valita useammankin kartan tälle listalle. Koska näitä maastoja en ole kolonnut kaikkia useampaan kertaan läpi, päätin ottaa mukaan vain muistikuvieni mukaan parhaimman. Kuuluu aikalailla samaan maastotyyppiin edellisten sijojen kanssa. Kisakeskuksen & Pohjan hoodeilta löytyy tarvittaessa lisää vastaavia, ja paljon.

4. Tervalampi-Kattila / Sikoilampi
sijainti: Vihti (+ Kirkkonummi / Espoo)
kartan käyttö: SM-viesti 2010, Suunto-Games 2011. Helsingin Suunnistajat.
perustelut: Nuuksion kansallipuiston parasta osaa. Pitkällinen ajantasaisen suunnistuskartan odotus alueelta päättyi 2010 SM-viestiin ja sen jälkeen maastossa on tullut heitettyä treeni jos toinenkin. Täydellinen yötreenimaasto.

5. Innanbäck / Gunnars / Malm
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2011. eGames 2003 & 2004. SM-pika 1994. Espoon Suunta. Pysyvästi harjoituskiellossa ilman erillistä lupaa
perustelut: Merenrantakallioita parhaimmillaan ja nautinnollisimmillaan. Sen verran maastotyyppivaihtelua alueelta löytyy, että halutessaan aikaan saa tiukkaa säksätystä, kuten HuLissa 2011 (kuva). Laakeampaa avokalliorinnettäkin löytyy.
 
6. Gillerberget
sijainti: Sipoo
kartan käyttö: Jukola 1995. Fin-5 2004. 
perustelut: SSL:n karttarekisteri: "erityisen pienipiirteinen avokalliomaasto, keskisuuret (20-50m) korkeuserot". Selvästi Itä-Uudenmaan parasta antia. Kaatuneet puut saattavat jyrkimmissä rinteissä rajoittaa nautintoa, mutta muuten upeaa. Ei kovin kaukana 2012 Jukolan maastoista.

7. Högsand
sijainti: Hanko, Lappohja
kartan käyttö:? OK Raseborg. 2009
perustelut: Listan ainoa kangasmaasto. Niitä ei loppujen lopuksi Uudeltamaalta löydy kovin paljoa, lähinnä Salpausselältä eli Hanko-Hyvinkää linjalta. Högsandissa nopeaan kagasmaastoon yhdistyy vähän rantadyynejä, juoksuhautoja ja tietysti yksi Suomen pisimmistä hiekkarannoista kruunaa yhdistelmän.

8. Kopparnäs
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2010. Espoon Suunta (kuvat kartoista ja yhteystiedot).
perustelut: Samanlaista settiä kuin Innanbäckin maastot, joskin omalta osalta enemmän on täällä tullut juostua. Laakeita avokallioita laapottaa ja yksi tosi tiukka mäkialue, jonka kartoittaminen täydellisesti on mahdotonta nykyisillä suunnistuskarttojen mittakaavoilla. Itä-osa peitteisempää.

9. Linlo
sijainti: Kirkkonummi
kartan käyttö: Lynxin ja Essun seuranmestaruudet 2012. Lynx. Ratamestaajana meitsi.
perustelut: Listan musta hevonen varmaan aika monelle. Ei ehkä teknisesti haastavimpia maastoja, mutta harvoin sitä pääsee hienossa merenrannikon saaressa kirmaamaan silokallioilla. Päälle voi paistella vaikka makkarat jollain saaren nuotiopaikoista. Sopii myös coastaleeringiin.

10. Usmi
sijainti: Hyvinkää
kartan käyttö: Jukola 2010. HyRa ja RR. Kilpailukiellossa! (SM-erikoispitkä 2014)
perustelut: Raskas ja peitteinen pyöreitä mäkimuotoja sisältävä maasto, joka Jukolassa osoitti haastavuutensa. Useat maajoukkuetason suunnistajat olivat todella hukassa yön pimeinä tunteina, ja jopa valoisallakin. Omalla maastorankingilla lisäpiste siitä, että Lynxin miehistö ei kuulunut yllä mainittuihin.


Muita hilkulla olleita maastoja:
  • Ovanmalm
  • Solvalla-Suolikas
  • Väransby / Stormossen
  • Suomenlinna
  • Hakunila-Nybygget
  • Otaniemi
  • Mail (harjoituskiellossa, SM-pitkä R1 2015)
  • Äijäsmäki
  • Keräkankare
  • Gumböstrand
  • Porkkala
  • jne.

Jonkun aikaa taitaa sääennusteiden mukaan ottaa ennen kuin ylläoleviin maastoihin pääsee taas fiilistelemään. Sen verran tiukka lumipeite vielä on, että ihan hyvä jos Huippuliigan avauksen sprintissä 20.4. päästään juoksemaan alkuperäisten ratasuunnitelmien mukaan lumen häiritsemättä. Onneksi omaa suunnistusnälkää pääseen tyydyttämään jo ylihuomenna, sillä huomenna lennän Malagaan. Barbatessa kukaan ei ole valittanut lumesta, joten ei itsekään pidä alkaa valittamaan vaikka sadetta ja tuulta olisikin odottamassa perille päästyä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Maakuntien parhaat, osa 2

Jatkoa edellisestä postauksesta.


Pohjois-Karjala
nimi: Juuanvaara / Tahkovaara / Aisus
sijainti: Juuka (Kalevan Rasti)
kilpailu jossa käytetty: SM-normi 2003. MM-katsastus keskimatka 2013 (harjoituskiellossa!)
perustelut: Itä-Suomen helmiä. Joensuun seudulta löytyisi hienoja supikoita, mutta koitetaan pitää myös hienot vaaramaastot vahvoilla tällä listalla.


Etelä-Karjala
nimi: Lökkiö
sijainti: Ruokolahti (SK Vuoksi)
kilpailu jossa käytetty: Eukkorastit 2011
perustelut: On se vaan hienoa, jos onnistuu pitämään karhut loitolla.


Kymenlaakso
nimi: Repovesi
sijainti: Kouvola (Kouvolan Rasti, karttapainos lopussa)
kilpailu jossa käytetty: MM-katsastus 1996
perustelut: Ei edes tarvi hirveesti vetää kotiinpäin (tai oikeastaan mökille päin), jos valinta kallistuu Kymenlaakso osalta Repovedelle. A2-kokoinen kansallipuistoalue tarjoaa isoja mäkiä, pienipiirteistä rinnettä ja upeita maisemia. Vuosittainen vierailukohde itselläni.


Etelä-Savo
nimi: Neitvuori

sijainti: Mikkeli (Navi)
kilpailu jossa käytetty: PM-kisat 2001, SM-normi 2002
perustelut: Hienoa ja rankkaa. Välttynyt talousmetsäkäytöltä parhaimmissa paikoissa, luultavasti juuri kunnon mäkien ansiosta. Molemmissa yllämainituissa kisoissa maasto osoittautui liian vaikeaksi minulle, ainakin yhdessä samaisessa rinteessä. Kyseinen paikka on tullut tsekattua muutamaan otteeseen myöhemmin.


Keski-Suomi
nimi: Ilvesvuori
sijainti: Jyväskylä (Suunta Jyväskylä)
kilpailu jossa käytetty: SM-pikamatka 2000
perustelut: Voi olla, että parempiakin Keski-Suomesta löytyisi. Loppujen lopuksi Ilvesvuoren hyvä alue ei ole mitenkään kovin suuri, mutta muuten maasto kyllä kelpaa tälle listalle. Jostain maakunnasta mukaan voi päästä heikommillakin maastoilla. Kelta-mustien lasien läpi katselevan tuomariston bonuspiste hyvästä nimestä.

 
Päijät-Häme
nimi: Hälvälä
sijainti: Hollola (Lahden Suunnistajt -37)
kilpailu jossa käytetty: Jukola 1987, Sotilas-SM 2012
perustelut: Salpausselän supikkoa tiukimmillaan. Tuttu harjoitusmaasto myös intin metsäleireiltä. Mutta silti maasto ei ikinä päästä pois ilman virheitä. Lienee useimmille tuttu, ainakin nimen perusteella.


Pirkanmaa
nimi: Ponsa
sijainti: Kangasala (Kangasala SK)
kilpailu jossa käytetty: Hämeen rastiviesti 2008, SM-pitkä1997
perustelut: Voi olla monille selkeä vaihtoehto Pirkanmaan osalta. Itse mietin muitakin, mutta joko muisti pettää tai sitten ei löydy parempaa. Teiskosta löytyy kyllä ihan yhtä hyvää. Kuulemma tosin metsäkoneet ovat jyllänneet maastossa sitten viime käyntini.


Kanta-Häme
nimi: Mustisuo / Rehakka

sijainti: Janakkala (Hämeenlinnan suunnistajat)
kilpailu jossa käytetty: FIN-5 2009
perustelut: Pieni hyvä suppapläntti. Ehkä päällimmäisenä alueen hyvistä maastoista, koska 2012 SM-pitkää varten tuli tuollakin vierailtua. Tosin enimmäkseen siinä SM-relevantimmassa osassa, mutta olihan supikon puolellakin vierailtava.


Varsinais-Suomi
nimi: Airismaa
sijainti: Naantali (Turun Metsänkävijät)
kilpailu jossa käytetty: SM-pikä 2006
perustelut: yksi Varsinais-Suomen avokalliomaastoista. Merinäkymien ansiosta nousee hieman muiden edelle. Tosin olisi vastaavantasoisia varmaan muitakin. Kannattaa kurvata käymään jos Turun suunnilla liikkuu. Samalla voi käydä vaikka muumimaailman sprinttikartalla.


Satakunta
nimi:Virttaankangas
sijainti: Huittinen
kilpailu jossa käytetty: ?
perustelut: Jämin (Jukola 2004) maasto osuu aika pahasti Satakunnan ja Pirkanmaan rajoille. Kohtaloksi koitui valitsemattatuleminen kummankin maakunnan osalta vaikka hyvä ja mukava maasto onkin kyseessä (myös suo-kallio -alueet). Sen sijaan otin Satakunnasta mukaan Virttaankankaan joka kuuluu samaan harjualueeseen kuin varmaan tutumpi Säkylän maasto. Samanlaista settiä. Maisemat vähän kuin Lapissa, josta lisäpisteitä. Sitäpaitsi kangasmaastoja ei ole tullutkaan listattua niin paljoa kuin etukäteen kuvittelin.


Ahvenanmaa
nimi: Orrdal
sijainti: Ahvenanmaa (IF Åland)
kilpailu jossa käytetty: PM-kisat 1986
perustelut: Hienoa isoa kalliomäkeä, meren rannalla luonnollisesti. Kartta on tosin jo aika vanha, mutta käymisen arvoinen. Jos uudemmalle kartalle tekee Ahvenanmaalla mieli, ja aikaa on vain yhdelle treenille, niin Solbacka-niminen kartta voisi olla sopiva. Mutta Orrdal on Pardalin valinta.




Uusimaa tosiaan joskus myöhemmin erikseen laajempana pakettina. Kunhan ensin toivun tästä projektista.