torstai 26. heinäkuuta 2012

Sunshine in the air!



Tänä suvena kesälomani pituus oli ainoastaan kaksi viikkoa + pari lisäpäivää osa-aikavapaita. Alunperin tarkoitus oli pitää enemmänkin, mutta ei se kotona tai mökillä yksinään hengailu tunnu lomalta joten jätin loput lomapäivät odottelemaan syksylle, talvelle ja keväälle. Ennen ensi toukokuuta lomaa on vielä jäljellä yhdeksän viikkoa. Se on paljon se. Vaihdoin lomarahat lomapäiviksi ja keväällä töissä oli sen verran kiireistä, että pitämättömiä osa-aikavapaita on reilun parin viikon edestä. Siitä riittää pariin lapin ja pariin etelän leiriin. Ehkä yhteen pidempäänkin reissuun, esimerkiksi Uuteen-Seelantiin.

Eka lomaviikko alkoi Kalevan rastiviestillä kesä-heinäkuun vaihteessa. Rokuan hienoissa maastoissa oli siisti kirmailla ja vauhdikkaaseen maastoon tuli startattua alotuksessa jo alusta alkaen sen verran kovaa, että muut jäivät melko nopeasti. Ihan parasta kulkua ei vielä tarjoiltu, ekan kerran katoin kellosta seitsemän minuuutin kohdalla että paljonko vielä on jäljellä. Virhettä tuolla ei paljoa viittinyt tehdä ja keulassa oli kiva tulla vaihtoon. Saattoi siinä valmennuspäällikkö Sundbergkin jostain Pardalin comebackistä mainita. 8,3km taittui ajassa 37.40.

Rastiviestin jälkeen "loma" jatkui noin sadan kilsan päässä Kajaanin Joutenlammella Kainuun rastiviikon merkeissä. Maastot oli mukavia, nopeakulkuisia ja suunnistuksellisesti suht helppoja. Suuria virheitä tuolla ei pitäisi ainakaan kärkipään kavereille päästä syntymään. Itse tykkään kangaspohjaisista maastoista, joten viikolle oli kiva lähteä nauttimaan suunnistuksesta. Ekana päivänä vielä jaksoi, vaikka edellisen päivän suoritus painoi jaloissa. Vauhti taisi alkaa hyytymään viimeisiä päiviä kohti ja vikan päivän takaa-ajossa kuumassa ja pölisevässä maastossa nähtiinkin jo aika heikko mies. Sijoitus tippui neljännestä kuudenneksi kun loppukirissä ei ollut mitään eväitä jäljellä. Iso miinus järjestäjille siitä, että yhtenäkään päivänä pisimmän radan H21E sarjassa ei ollut tarjolla juomaa, ellei sitten halunnu tehdä tarkoituksella koukkasta juomapisteelle. Toisena ja neljäntenä päivänä loppumatkasta mulla kuivasi kurkkua sen verran, että juominen oli päällimmäisenä mielessä. Reitit ja tulokset löytyvät KRV:n sivuilta.
Kisojen ulkopuolisesta elämästä sen verran, että maisemanvaihdos teki hyvää ja tuli vähän nautittua kesästä. Tulihan sitä käytyä kolmessa Vuokatin MM-kisojen pitkän matkan mallimaastossakin. Edellisestä jutusta joku ehkä saattaisi vetää johtopäätöksen, että koti-mömmömmiin tekisi Parjanteen pojan mieli. Sinne taitaa vaan olla sen verran tunkua, että ei se mulla ole tavoitteena. Jos MM-kisapaikkaa haluaisi tavoitella, niin se lienee paljon helpompaa vaikka 2014. Siitä KRV:n tiedottajakin sen 2014-tavoitejutun taisi vetästä. Mutta mulle riittää se, että olen hyvässä kunnossa ja saisin sen realisoitua johonkin muuallekin kuin Lynxin testijuoksutilastoihin.

Kainuusta reissu jatkui suoraan Ylläkselle ja seurauksi sinne sain vanhemmat. Kainuu päättyi perjantaina ja samana iltana oltiin mökillä. Takaisin ajeltiin reilua viikkoa myöhemmin sunnuntaina. Kahdeksan vuorokautta tuli siis vietettyä keskikesän auringossa. Meno- ja vikaa päivää lukuunottamatta kelit olivat nimittäin vähintäänkin kohtuulliset. Elämä on aika helppoa kun ei tarvitse miettiä mitään erikoista. Päivärytmi tuppaa koostumaan tuolla niin kesällä kuin talvellakin treenistä, ruokailusta, saunomisesta ja nukkumisesta. Mitäs muuta sitä ihminen kaipaisi? Kesällä tulee tietysti juostua enemmän ja hyödynnettyä alueen suunnistusmaastoja sekä korkeuseroja. Määräällisesti ei siksi pääse samoihin tunteihin kuin talvella, mutta pitäisin kahdeksan päivän saldoa 26h5min ihan hyvänä. Varsinkin suoraan viiden kisan viikon päälle ja etelänmiehelle. Ei tässä mitään taivaisia sentään olla. Viikon päätteeksi osallistuin vielä Äkäslompolon ympärijuoksuun, jossa väsynyt kroppa liikahti vielä yllättävän hyvin. 8,5km reitti taittui aikaan 27:55 eli 3´17/km vauhdilla. Reitti on melko mukava; puolet asfalttia, loput polkua ja sattuu matkalle myös Äkäsjoen ylittävä riippusiltakin. Alla vielä parri kuvaa lomalta, ei sen enämpi.

Loppukiri telttaan sateelta suojaan (kuva: Ylläksen nousu)






tiistai 24. heinäkuuta 2012

First page of the second chapter

Prologi:

Espoolaispoika menee Espoon Suunnan suunnistuskouluun ja harrastaa siinä sivussa paljon muutakin urheilua. 15 ikävuoden kieppeillä kaveri aloittaa harjoituspäiväkirjan pitämisen ja saa henkilökohtaisen valmentajan. Vauhtia on yleensä enemmän kuin taitoa, suoritukset vaihtelevat. Siihen urheilulukiot ja urheilukoulut. Menestystä ei kerry, mutta touhu on hauskaa. Intin jälkeen alkaa opiskelut ja vuodet pääsarjassa. Mies harjoittelee, muttei kovin päämäärätietoisesti. Ehkä harjoittelu on samansuuntaista kuin 15 vuotta vanhemmilla seurakaverijäähdyttelijöillä, joskin määrää tulee enemmän. Ensimmäiset vuodet pääsarjassa menevät miten sattuu kunnes kaveri tekee peliliikkeen ja lähtee ulkomaille vaihtoon. Göteborgissa stadilaisen jalkoihin tarttuu vauhdin lisäksi voimaa ja suunnistuskin sujuu, ainakin ajoittain. Tiomilan kakkossija ja kova harjoitusseura saa miehen palaamaan kotimaahan harjoitusnälkäisenä ja kehityskelpoisena. Seuraksi valikoituu naapurista Kirkkonummelta Lynx, josta löytyy tuttua harjoitusseuraa ja innostusta.

Ensimmäisessa luvussa tapahtunutta:

2006-2007 henkilökohtainen taso nousee ja uusille seurakavereille näytetään miten tossu liikkuu. Keväällä jalkaan iskee kehräsluun rasitusmurtuma. Tilannetta piristää kuitenkin kämppäkaverit, kesäloma ja tyttöystävä. 2008 edellisen vuoden sm-yö plaketti saa jatkoa sm-erikoispitkältä. Jukolassa juostaan sensaatiomaisesti ja johdetaan viestiä ankkuriosuudelle lähtiessä "kaveriporukalla". SM-viestistä napataan vielä sija 7. Osa-aikaiset duunit opiskelujen ohessa alkavat. 2009 on taas aika pukea päälle suomipaita ekaa kertaa pääsarjalaisena pm-kisojen sprinttimaajoukkuemiehenä yhdessä S-P Fincken kanssa (tässä vaiheessa on ehkä hyvä lisätä, että distanssimiehiähän tässä oikeasti ollaan). Normityöt alkaa ja Otaniemen kommuuni vaihtuu Leppävaaran kaksioon. 2010 ollaan taas Jukolassa sijalla 4. Tällä kertaa selvästi kauempana voitosta. Erikoispitkiltä ripustetaan hopeaa kaulaan ja TKK tarjoaa kaukkukahvit jotka tosin jää väliin Tirolin rastiviikon vuoksi. 2011 taso nousee taas vähän, muuten ei mitään ihmeellistä.

2012 ajatuksena oli tunkea EM-kisajoukkueeseen ja vielä maaliskuun lopulla olin sinne omasta mielestä menossa. Olin elämäni tikissä. Pudotin muun muassa entisestä omissa nimissä olleestaa Lynxin 8km testijuoksuennätyksestä kertaheitolla pois sellaiset puoltoista minuuttia ajalla 25.04. Kisakausi oli tullut avattua jo kuukautta aikaisemmin Andalucia o-meetingissä. Vertailukohtana oli jotain baltteja ja turskanpurijoita. No, pienten suunnistusmaiden kavereiden ei tarvitse olla kunnossa kun vasta arvokisoissa. Suomalaisen maajoukkueen ulkopuolisen kaverin pitää olla kauden parhaassa kunnossa katsastusten aikaan ja toivoa parasta. Meitsi otti siihen huhtikuisten EM-katsastusten alle pienet flunssat syömään itseluottamusta. Vappupäivän sprinttikatsastukseen ja Tiomilaan toivuin, mutta se oli vain tilapäistä. Siitä se alamäki vasta alkoi. Manageri/henkinen koutsi/tukihenkilö/hieroja jne. jne. sanoi yllättäen sopimuksensa irti, masennuin ja loppukuun kärsin lopulta poskionteloihin puskeneesta flunssasta. SM-sprintin ja erikoispitkän jouduin skippaamaan. Jos ei olis ollut kevät, niin aika synkkää ois ollu. Neljä viikkoa voi tiivistää kirjainyhdistelmään KMPV -PK. Tampere-Gamesin maailmancup katsastuksiin lähdin hakemaan virettä ja omaa sen hetkistä tasoa seuraavaa viikonloppua varten. Ei ollut hauskaa eikä kulkenut. Jukolaan löytyi kuitenkin onneksi kipinää kuten aina. Ankkurismiehenä olis kuitenkin noilla sijoilla(16.) ollut huomattavasti hauskempaa paremmassa kunnossa.

Jukolan jälkeen alkoi kesä, myös itselleni. Ennen oikeaa juhannusta kävin hakemassa juhannusjuomat päivä Tallinnassa risteilyltä. Juhannus tarjosi hyvää seuraa, huonoja juttuja ja joka päivä suunnistusta. Kyllä ne juomatkin tosin meni grillilihojen kanssa. Aika hyvä nollaus heikolle keväälle ja päätös ensimmäiselle luvulle.

Ja sit se tokan kappaleen alku:

Kesäkuun aikana kävin itseni kanssa tiukat sopimusneuvottelut. Kättä väännettiin muun muassa seuraavista aiheista: motivaatio, järki, elämänarvot, ajankäyttö. Loppujen lopuksi neuvottelupöydästä poistuin taskussani 1+1 vuotinen sopimus, joka tarkoittaa sitä että ainakin seuraavan vuoden ajan suunnistus ja treenaaminen saavat viedä töiltä liikenevän vapaa-ajan. Ja nyt sitä on enemmän kuin vähän aikaan. Mahdollisuus on jatkaa vielä seuraavaan vuoteen. Tai ehkä se on pakko, eikös se ole niin että kaikki mitä netissä lukee on totta (KRV2012 uutiset)? Sopimusrikkeestä ei tosin ole seuraamuksia tiedossa, mutta yleensä olen pitänyt sopimuksista kiinni. Sopimustulokseen vaikutti ratkaisevasti se, että olin kevään korvalla hyvässä kunnossa ja uskon pääseväni vastaavaan tai parempaan kuntoon jatkossakin. Sitä on ainakin yritettävä. Tästä on hyvä aloittaa toinen luku mun huippusuunnistajan polulla. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Blogi auki

Tähän sitä on tultu, blogimaailmaan.
Mitään klassikkoa tästä tuskin meikäläisen kirjoitustaidoilla syntyy, mutta jos nyt vuoden tai kaksi jaksaisi kirjoitella lähinnä suunnistuksesta; kisoista, harjoittelusta ja ehkä muustakin.Säännöllisen epäsäännöllisesti, sen mitä muilta riennoilta ehtii ja jaksaa.