Muista pyhittää lepopäiväsi. Siinä ohje jota tänään olen noudattanut. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen pitänyt oikean lepopäivän. Lepoa ilman, että olen ollut kipeä, tai että olisi tullut vetästyä pieni verkkalenkki tai työmatkapyöräilyt. Siksi katsoin aiheelliseksi ihan uutisoida asiasta. Sunnuntai on siinäkin mielessä harvinainen lepopäivä, että aikaa treenaamiselle olisi arkea enemmän, ja toisekseen aika monta viikonloppua menee kisojen merkeissä. Yleensä se viikon lepopäivä, tai ainakin kevyempi päivä, on maanantaina. Ja maanantait menee normaalisti töissä. Ei siis mitään täydellistä lepoa.
Lepopäivänä kun ei urheilla, niin silloinhan on hyvää aikaa puuhastella kaikenlaista. Kaupassa käynti, siivous, koiran ulkoilutus, jne. Aina löytyy tekemistä johon ei ole töiden ja treenin jälkeen aikaa. Tai sitten aikaa olisi, mutta pitää yrittää vähän palautuakin. Välillä pitää kuitenkin palautua kunnolla. Tänään kävin kaupassa, siivosin ja olin koiran kanssa pidemmällä kävelyllä. Silti olen levännyt onnistuneesti. Nyt otan lepopäivän päälle vielä huomisenkin kevyesti.
SM-pitkän päälle tuli viikolla tehtyä muutama päivä perusharjoittelua. Vähän enemmän kilometrejä juoksukengille ja pari voimatreeniä. Niitä ei oikein normaalilla kisakauden viikolla voi tehdä. Kun viikonloppuna ei kerran ollut tarve juosta oikeissa kisoissa, niin tähän väliin pystyi vielä vetäsemään muutaman päivän hyvän harjoitusjakson. Perjantaina jalat olivatkin aika lopussa ja päätin pitää sunnuntain lepoa. Lauantain Tuusulan tuplasprintissä kulki kuitenkin yllättävän hyvin. Vielä kun suunnistuskin olisi kulkenut jälkimmäisessä yhtä hyvin kuin ensimmäisessä. Joka tapauksessa oli varmasti fiksua pitäytyä suunnitelmassa ja levätä. Eiköhän näillä kuntopohjilla pari viikkoa vielä vedellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua