Tätä juttua kirjoitettaessa Janakkalassa on käynnissä SM-pitkän finaalit. Itse istun kotisohvalla ja seurailen online-tuloksia netistä. Eilisissä karsinnoissa olin itsekin viivalla, mutta tänään aamulla heräsin kurkkukipuun sekä lihassärkyyn ja finaalin väliin jättäminen oli tosiasia. Tai olisihan sinne voinut lähteä könyämään, mutta keskeytys olisi ollut todennäköinen ja turhan rasituksen seurauksena tauti olisi varmasti pitkittynyt. Jo eilisessä karsinnassa juoksu tuntui yllättävän raskaalta ja aika lähellä todellista kisavauhtia sai juosta. Tuloksena omassa karsintaryhmässäni sija 4 ja aika hyvä lähtöpaikka finaaliin. No, se jäi nyt käyttämättä.
Jaahas, Nixu näytti just menevän kärkeen 9,36km väliajassa. Hyvä!
Kauden sm-kisojen osalta trendi on kuitenkin onneksi nouseva. Keväällä jouduin jättämään sm-erikoispitkän ja sm-sprintin väliin sairastelun takia. Nyt pystyin jo juoksemaan karsinnan, joten ehkä sitten kolmen viikon päästä sm-keskimatkalla onnistuu karsinta+finaali -yhdistelmä. Toivottavasti myös viesti seuraavana päivänä. SM-yössä voisikin sitten jo hakea menestystä.
No nyt sinne väliaikaan tuli kakkoseksi sorsa, joka jo 2,36km väliajassa oli seurakaverinsa Sildin peesissä eli Sildi varmaan meni todellisuudessa vähintään 2,5min keulaan vaikka ei onlinessä näykään.
Pakko tähän väliin todeta, että finaalin väliin jääminen harmittaa. Eikä ainoastaan sen takia, että se oli syksyn päätavoite, vaan myös siksi että oikeita pitkänmatkan kisoja on niin harvassa että niitä ei haluaisi jättää yhtään väliin. Olen juosstu Suomessa tänä vuonna kaksi pitkän matkan kisaa (voittoaika yli 75min), Finsspringin ja Tampere-Gamesin. Molemmat katsastuksia. Muuten 15-tonnisella kartalla 90 minuutin kisoja ei ole tarjolla. Kuitenkin sm-pitkää varten tuli käytyä jälleen kerran lähiseudun 15-tonniset kartat läpi ja juostua omia pitkän treenejä. Seuraavan kunnon pitkän matkan kisaan mennessä kroppa ja pää ehtivät varmaankin unohtamaan tuon harjoittelun tulokset.
Viikko sitten katsastettiin maailmancupin finaalikierrokselle Jämsässä. Kisaformaatti oli mielenkiintoinen, ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty pudotussprintti. Aamupäivällä karsinta, ja iltapäivällä ensin välierät 16 jatkoon selvinneelle ja sitten vielä finaali. Kisa, ja erityisesti runsaat hylkäykset, ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Itse en aio sitä soppaa enää hämmentää. Rakentavaan keskusteluun sprintin kehittämiseksi voin kyllä osallistua. Tuloksena katsastuksesta oli sija 4. joka ei riittänyt lippuun viikon päästä käynnistyvälle mc-kiertueelle, jota myös nordic o-touriksi kutsutaan.
Nyt se Nixu meni maalissa kärkeen, mut 9,36 kilsassa Fincke on mennyt paljon kovempaa.
Seuraavien viikkojen suunnitelmissa on juosta kaksipäiväinen eGames ihan tässä kotikonnuilla seuraavana viikonloppuna ja seuraavan viikonlopun kieppeillä leireillä Vuokatissa ja juosta ilmeisen kovatasoinen keskimatka ensi vuoden MM-kisojen naapurimaastossa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tervehtyä ja päästä takaisin harjoittelun pariin.
Nyt viimeisetkin miehet ovat startanneet. On aika keskittyä online-seurantaan.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
maanantai 13. elokuuta 2012
Summer wine
Edellisen jutun lopussa lupasin jotain vähän vähemmän kuivaa juttua ja tässä sitä nyt on. Tai ei tällä kertaa tekstiä kovinkaan paljoa vaan enemmän mehustelua maukkailla kuvilla. Heinäkuun jälkeen olen treenaillut vähän vähemmän, mikä luonnollisesti tarkoittaa vähempää energian tarvetta. Ruoan määrän olenkin korvannut viimeisen parin viikon aikana laadulla. Eli ihan kaikkea kotona vietettyä aikaa en ole kuluttanut olympialaisia katsellen. Päiväruoat töissä ja joinain iltoina olen hyödyntänyt erinäisten ravitsemusliikkeiden palveluita. Ruoan seurana on ollut Chenetin J.P ja yrtit omalta parvekkeelta. Alla otos parin viikon aterioista.
Parit kisat on tullut tässä juostua. Ensin lauantaina 4.8. Hämeenlinnan Tarmon kansalliset Hattulassa, 10,7km paikalliseksi nopeassa maastossa (huomatkaa linkin välilehden otsikko...). Palkinnoksi tuli Victorinoxin keraaminen keittiöveitsi ja veitsen teroitin. Sitähän oli pakko kokeilla samana iltana sushien tekemisessä ja villi veikkaus on että en ikinä tule tarvitsemaan teroitinta tuohon veitseen. Lauantaina 11.8. oli Uudenmaan AM-pitkä Pohjois-Nuuksiossa Rinnekodilta. Matka oli taas perus "pitkä" 10,9km. Alkuun tuli koukittua jonkun verran eikä juoksukaan tuntunut mukavalta. Onneksi sain tsempattua itseni terästäytymään ja loppupuolisko tuli jo ihan mallikkaasti.Kaiken kaikkiaan ajasta olisi voinut olla otettavissa pois lähes 5 minuuttia.
Pollo con salsa e formaggio, polenta e insalata mista
Uunilammasta bearnaisekastikkeessa ja ohraa
Sushimakit, misokeitot ja snacksit
Pasta camberetto
Kesäkurpitsaveneet soija-aurinkokuivattutomaatti-feta täytteellä
Etanat yrttivalkosipulivoissa ja kesäkurpitsa-tomaatti-grillijuustopihvit
Välimeren salaatti, friteraatut mustekalarenkaat ja aioli
Tällaista herkkua oli luvassa viime lauantaina erään herran 30-vuotisbileissä.
Itselläni ei ollut mitään tekemistä tämän valmistumisen kanssa, mutta syömispuolella yritin parhaani.
Luulen, että se riitti aika pitkälle, eikä kaikki sulaneet vielä tanssilattialle.
t. nimim. "ei possua vähään aikaan"
Parit kisat on tullut tässä juostua. Ensin lauantaina 4.8. Hämeenlinnan Tarmon kansalliset Hattulassa, 10,7km paikalliseksi nopeassa maastossa (huomatkaa linkin välilehden otsikko...). Palkinnoksi tuli Victorinoxin keraaminen keittiöveitsi ja veitsen teroitin. Sitähän oli pakko kokeilla samana iltana sushien tekemisessä ja villi veikkaus on että en ikinä tule tarvitsemaan teroitinta tuohon veitseen. Lauantaina 11.8. oli Uudenmaan AM-pitkä Pohjois-Nuuksiossa Rinnekodilta. Matka oli taas perus "pitkä" 10,9km. Alkuun tuli koukittua jonkun verran eikä juoksukaan tuntunut mukavalta. Onneksi sain tsempattua itseni terästäytymään ja loppupuolisko tuli jo ihan mallikkaasti.Kaiken kaikkiaan ajasta olisi voinut olla otettavissa pois lähes 5 minuuttia.
Tänään tuli postissa vähän uusia kenkiä. Nyt ei voi ainakaan syyttää huonoa kenkätilannetta jos lenkki ei maistu. Sitä ei mun kohdalla ehkä muutenkaan tarvi pelätä. Pikemminkin pitäis herkistellä tulevan viikonlopun maailmancup-katsastusta ja seuraavan viikon SM-pitkää varten. Saa nähdä mihin meikäläisen eväät niissä kekkereissä riittää.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Heinäkuu
En ole ajatellut kirjoitella blogiin päivittäisestä harjoittelusta mitään viikottaisia kuvauksia. Ne ovat ihan yhtä mielenkiintoisia kuin rastivälikohtaiset selostukset kisan kulusta. Sitä paitsi niitä saa lukea ihan tarpeeksi muiden suunnistajien blogeista. Toki onnistuneista treeneistä tai kisoista on juttua luvassa tässäkin blogissa, mutta ehkäpä yleisemmällä tasolla. Nyt kuukauden vaihduttua elokuuksi ajattelin kirjoittaa muutaman lauseen kuluneen kuun harjoittelusta. Vilkaisemalla alla olevaa lynxin omasta harjoituspäiväkirjasta kuvakaapattua yhteenvetoa saa jo aika hyvän käsityksen eri harjoitusmuotojen ja -tehojen suhteesta.
Normaali arkiharjoittelu koostuu aika pitkälti työmatkaliikunnasta, pääosin juosten mutta myös pyörällä (kesäisin). Talvella käytän bussiakin. Niinä päivinä kun on seuran treenejä tai muuta urheilullista menoa, voi juoksut toiseen tai molempiin suuntiin jäädä väliin. Yhteen suuntaan suorilla matkaa tulee 9km, mut aika usein tulee haettua vaihtelua. Heinäkuun harjoittelu poikkesi tuosta aika pitkälti kahdesta syystä. Suurempi niistä on parin ekan viikon nelikirjaiminen l-alkuinen ja a-loppuinen ja toinen oli se että vanhempien lomaillessa mulla oli auto käytössä jolloin variaatiota sai haettua vähän enemmän kotioloissakin.
Eka heinäkuun viikko meni tosiaan Kainuussa ja tokalla tuli määrää Ylläksellä. Päälle ehti vetäistä vielä pari kesäistä perusharjoitteluviikkoa kotiolosuhteissa. Tärkeimmät kovat treenit tällaisillä viikoilla olivat 5*6min vedot, oma 5000m testi ja 75-90 minuutin reipasvauhtinen suunnistus. Höysteeksi pari voimatreeniä ja pari pitkää, niin siitä tuleekin aika lailla 15 tuntia viikkoon, kun kuitenkin kevyttä tukiharjoitteluakin tarvii jonkun verran. Normisti tulee yks lepopäivä viikkoa kohti. Harjoituspäiväkirjan analyysitoiminnon mukaan kuitenkaan 20min verkkalenkin päivää ei lasketa lepopäiväksi (lepopäivät -1 kpl), vaikka itse melkein nykyään lasken tunnin vesijuoksun tai rullaluistelun sen verran kevyiksi että lepopäivän kriteeri täyttyy.
Normaalisti kesäkuukausina ei ole ehkä ihan noin paljoa tullut määrää. Mutta nyt juoksin vain yhden rastiviikon ja senkin enemmittä herkistelemättä. Kuukausi oli hyvä päättää Ainon ja Jannen häitä juhlien ja tästä koitetaan nyt saada vähän nopeutta ja suorituskykyä elimistöön ennen syksyn tärkeitä kisoja. Tulipas aika nuivaa tekstiä, seuraavaan blogikirjoitukseen koitan keksiä jotain mehukkaampaa sisältöä.
Siihen asti Auf Winerschnitzel!
Normaali arkiharjoittelu koostuu aika pitkälti työmatkaliikunnasta, pääosin juosten mutta myös pyörällä (kesäisin). Talvella käytän bussiakin. Niinä päivinä kun on seuran treenejä tai muuta urheilullista menoa, voi juoksut toiseen tai molempiin suuntiin jäädä väliin. Yhteen suuntaan suorilla matkaa tulee 9km, mut aika usein tulee haettua vaihtelua. Heinäkuun harjoittelu poikkesi tuosta aika pitkälti kahdesta syystä. Suurempi niistä on parin ekan viikon nelikirjaiminen l-alkuinen ja a-loppuinen ja toinen oli se että vanhempien lomaillessa mulla oli auto käytössä jolloin variaatiota sai haettua vähän enemmän kotioloissakin.
Eka heinäkuun viikko meni tosiaan Kainuussa ja tokalla tuli määrää Ylläksellä. Päälle ehti vetäistä vielä pari kesäistä perusharjoitteluviikkoa kotiolosuhteissa. Tärkeimmät kovat treenit tällaisillä viikoilla olivat 5*6min vedot, oma 5000m testi ja 75-90 minuutin reipasvauhtinen suunnistus. Höysteeksi pari voimatreeniä ja pari pitkää, niin siitä tuleekin aika lailla 15 tuntia viikkoon, kun kuitenkin kevyttä tukiharjoitteluakin tarvii jonkun verran. Normisti tulee yks lepopäivä viikkoa kohti. Harjoituspäiväkirjan analyysitoiminnon mukaan kuitenkaan 20min verkkalenkin päivää ei lasketa lepopäiväksi (lepopäivät -1 kpl), vaikka itse melkein nykyään lasken tunnin vesijuoksun tai rullaluistelun sen verran kevyiksi että lepopäivän kriteeri täyttyy.
Normaalisti kesäkuukausina ei ole ehkä ihan noin paljoa tullut määrää. Mutta nyt juoksin vain yhden rastiviikon ja senkin enemmittä herkistelemättä. Kuukausi oli hyvä päättää Ainon ja Jannen häitä juhlien ja tästä koitetaan nyt saada vähän nopeutta ja suorituskykyä elimistöön ennen syksyn tärkeitä kisoja. Tulipas aika nuivaa tekstiä, seuraavaan blogikirjoitukseen koitan keksiä jotain mehukkaampaa sisältöä.
Siihen asti Auf Winerschnitzel!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)