Kartta-asiaa

Edellisessä postauksessa tuli otettua vähän kantaa ratamestarityöskentelyyn SM-sprintissä. Nyt ajattellin jatkaa vähän samalla linjalla mutta nostaa pöydälle toisenlaisen asian: karttojen laadun. Tai oikeastaan karttojen luettavuuden ja mittakaavan.

"Alkumatkasta hajosi kompassin luuppiosa, minkä johdosta en tahtonut pahimmilla alueilla nähdä 1:15000-kartalla rastipisteistä mitään, kommentoi Anjala." - Finnspring 2013

"Sopivasti vanha kartta saattaa olla opetuksellisesti parempi kuin nykystandardien mukaan piirretty ja väritetty kartta" - Jukka Sakki, Suunnistajalehti 4/2013

Edellä ainoastaan pari tuoretta kommenttia asiaan liittyen. Itsellä omakohtaista kokemusta kartan heikosta luettavuudesta juoksuvauhdissa on lähiajoilta finnspringin lisäksi kertynyt myös sprintistä ja keskimatkalta. Lähinnä ongelmia tuottaa kuitenkin 15-tonnin kartta, ja erityisesti liian täyteen ahdettu sellainen. Käytännössä 15-tonniset taitavat syntyä nykyään tekemällä kartoitus 10-tonnin mittakaavalla ja sen jälkeen muuttamalla symbolien koko 15-tonniseksi. Itselle tulee syiksi mieleen liian pikkutarkka kartoitustyyli, mutta myös uusien 15-tonnisten karttojen puute. Käytännössä 15-tonnista on tarjolla sarjoissa 16-21 vain harvoissa kisoissa vuoden aikana. Kahden eri mittakaavaisen kartan tekeminen samaan kisaan ei ole järjestäjille kannattavaa, joten usein tyydytään ainoastaan perus 10-tonniseen. Tämä taas aiheuttaa sen, että kartoittajat ovat tottuneet piirtämään kohteet kartalle mielessään tarkempi mittakaava, jolloin lopputuotteesta syntyy helposti turhan tarkka.

"Kuvaustarkkuudessa ei kartoittaja saa sortua liialliseen täydellisyyden pyrkimiseen, koska tällöin karttakuvasta saattaa tulla suttuinen ja kartan luettavuus kärsii." -Suomen suunnistusliitto

Jos 15-tonnisen kartan lukeminen edellyttää Suomen parhaimmilta ja nuorimmilta suunnistajilta luupin käyttöä, niin on syytä varmaan miettiä miksi tuota mittakaavaa käytetään. En tarkoita, että pitäisi siirtyä pelkästään 10-tonniseen kaikissa kisoissa. Mieluummin pitäisi saada lisää hyvillä 15-tonnisella juostavia kisoja ja sitä kautta hyviä karttoja pitkän matkan treeneihin. Uskallan jopa väittää, että suomalaisten heikko menestys pitkillä matkoilla viime vuosina johtuu osittain tarvittavan kisarutiinin puutteesta ja se taas osaltaan vähäisestä 15-tonnisen kartan käytöstä. Itselläni on tässä tullut sellaisiakin vuosia, että olen juossut Suomessa vuoden aikana ainoastaan kolme kisaa 15-tonnisella. Ja tähtäin on kuitenkin ollut nimenomaan pitkän matkan harjoittelussa. Fyysisesti homma on ollut hyvin hallussa, mutta kellon piipatessa lähtöviivalla homma on kaatunut kartan mittakaavaan.

Tänä vuonna alla on jo kaksi 15-tonnisen kisastarttia Suomessa. SM-erikoispitkän 15-tonninen kartta oli positiivinen yllätys. Sillähän oli suorastaan ilo suunnistaa. Ilman luuppiakin pärjäsi ja pitkin välien reitinvalintojen hahmottaminen oli helpompaa tuolla mittakaavalla. Jos pysyn terveenä, tulee tänä vuonna vielä ainakin viisi starttia (SG, MM-kats, eGames, SM-pitkä*2) 15-tonnisella kotimaan kisoissa. Kokonaismääränä seitsemän 15-tonnisen starttia on paremmin kuin vuosiin, mutta esimerkiksi o-ringenillä startteja tulee kolme (ja jos en juoksisi E-sarjassa, startteja tulisi yksi lisää). Ruotsissa kun on tapana, että pitkän matkan kisaa ei saa järjestää ilman liiton erityislupaa muulla kuin 1:15 000 mittakaavalla. Samoin ilman erityislupaa kisan on oltava joko sprintti, keskimatka tai pitkä matka. Ei mitään keväisen lyhyttä pitkää matkaa tai pidennettyä keskimatkaa. Tästä voitaisiin ottaa oppia Suomen suunnistusliitossa.

Ruotsissahan nousi pienimuotoinen kohu kun syksyn sm-lång järjestetään poikkeuksellisesti 1:10 000 mittakaavalla. Argumenttina keskustelussa esitetään muun muassa että IOF:n normien mukaan maasto ei ole sovelias suunnistuskilpailuun jos sitä ei voida kuvata 1:15 000 -mittakaavaisella kartalla. Ilmeisesti Suomen maastoista suurin osa ei sovellu lajiin ollenkaan, joten ehkä olisi parempi lopettaa koko lajin harrastaminen tässä maassa. Tai no, voihan niitä kukkapenkkejäkin kierrellä jos jostain löytyy sellainen sprinttimaasto että se voidaan kartoittaa 1:4000 mittakaavaan. 1:5000 sprinttikarttojahan nykyään ei enää ole paljoa näkynyt ja tuota neljäätonnia tarkempiin ei edes ssl ole antanut lupaa vaikka on kysytty (hyvä!).

Ja jos vielä jatketaan ruotsin karttojen ylivertaisuudesta, niin ainakin itse suunnistan mieluummin ruotsalaisille huonoilla ja yleispiirteisillä kartoilla jossa puolet kohteista puuttuu tai korkeuskäyrät ovat vähän sinne päin. Oma suunnistustekniikkani ei perustu yksittäisten apukäyränotkojen tai pistekumpareiden lukemiseen, vaan yritän lukea isompia muotoja ja etenen mielellään mahdollisimman paljon yleistäen. Esimerkiksi tämän vuoden tiomilassa kartta oli loistava kun kartoittaja oli osittain yleistänyt sitä puolestani. Tuli vähän sellainen fiilis, ettei tällä 10-tonnin kartalla voi tehdä virheitä. Pitäisiköhän muuttaa Ruotsiin...

Karttavälipala: Sama mäkialue kahden eri maan kartoitustyyleillä. Kummalla sinä haluaisit suunnistaa?