SM-printti

Viikko sitten kunto oli totaalisesti kadoksissa, kuten edellisessä tekstissä kirjoitinkin. Aikalailla sen jälkeen löytyi toimiva kuumemittari ja ei oikeastaan ollut ylläri että lukemat olivat pienen lämmön puolella. Kävin lääkärissä ja labrassa, mitään isompaa häikkää ei löytynyt. Sain kuitenkin kolmen päivän sairasloman ja antibiootteja. Koko viikolla en urheillut. Parin työpäivän lisäksi vähän koiran ulkoilutusta ja mahdollisimman paljon lepoa. Perjantaina mökillä saunalenkillä tuntui ensimmäistä kertaa suht normaalilta, joten päätin lauantaina lähteä kokeilemaan karsintaan aikalailla normaalilla vauhdilla.

Karsinta meni enemmän tai vähemmän sykemittaria ja omaa olotilaa miettiessä. Finaalipaikka tuli ja oikeastaan olo vain parani kun kehon sai hereille kovempaan vauhtiin. Finaaliin pystyi lähtemään ihan tosissaan ja se näkyi hyvänä keskittymisenä alkumatkasta. Homma lähti hyvin käyntiin ja tuntui helpolta. Väliaikarastilla tilanne vaikutti ihan mukavalta. Naisvuoren nousun otin tietoisesti hieman happoja varoen, mutta lopun juoksuväleillä on silti tullut vähän enemmän takkiin kuin alun lyhyemmillä väleillä. Ilmeisesti myös ennen lähtöä otettujen nenähuuhteluiden, nenäsuihkeiden ja mynthoneiden vaikutus alkoi hiipumaan kun hapenpuute elimistössä teki menosta vähän raskaampaa. Reilun 13 minuutin kohdalla lähestymisrastilla 16 olin vielä toinen, päälle tuli yksi kahden sekunnin reitinvalintavirhe ja seuraavalla välillä 18-19 sitten 15 sekuntia takkiin kun en nähnyt karttaa. Siihen meni nelossijat ja norttipaikat. On se seitsemäskin sija ihan jees, mutta ei paljoa lohduta kun kaikki muut top kasista pukevat parin viikon päästä sinivalkoista päälle.

Koita siinä sit lukee karttaa 3 min/km vauhdissa...

GPS

Pitäisi varmaan puristaa karttaa vähemmän tai hankkia laserkatse silmäleikkauksessa. Toinen vaihtoehto olisi se, että liitto muuttaisi lajisääntöjä siten että ihan kaikissa SM-kisoissa pitäisi olla tarjolla offset-painettu kartta. Ulostekartat kun tuntuvat usein nuhjaantuvan pienestäkin taittelusta. Tai ainakin käytössä olisi syytä olla hyvälaatuinen printtikartta. Periaatteessa olin saanut tehtyä huonoista lähtökohdista yllättävänkin hyvän suorituksen ja näköjään vauhtikin oli kilpailukykyistä. Tuloillaan olleen huippusuorituksen kaatuminen tietysti harmittaa, mutta oikeastaan enemmän harmittaa se että en ole keksinyt toimintamallia sille mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Sprintissä on vedettävä kovaa ja aggressiivisesti jos haluaa pärjätä, mutta nyt olisi ehkä pitänyt alkaa maastotiedusteluihin sopivan sallitun välin löytämiseksi eikä juosta ympäri. Joka tapauksessa olen iloinen että kulku on tehnyt comebackin ja nyt kun vielä saisi loputkin limat ja antibiootit pois.

Erikoispitkillä olin karttalenkillä ja seuraavat reilut pari viikkoa keskityn harjoittelemaan. Ensi viikonloppuna kierretään kukkapenkkejä Kuopiossa ja seuraavana viikonloppuna on omia pitkän matkan treenejä Etelä-Suomen kangasmaastoissa. Tähtäin on seuraavaksi Turku-Sprintin kansallisessa ryhmässä. Syksyllä tähtäin taitaakin olla silmien laserleikkauksessa ja allergiatutkimuksissa.