Balsamicoa haavoihin

Kisakausi päättyi osaltani viime viikonloppuna. Lienee paikallaan kirjoitella muutama sana viime viikonloppujen kisoista ja syksystä yleisestikin. Edelliset postaukset ovat olleet negatiivissävytteisiä, joten tällä kertaa olisi ollut kiva tarjota jotain positiivisempaa luettavaa. Sellaista en kuitenkaan viime viikonloppujen kisojen perusteella pysty näppäimistölläni tuottamaan. Sen verran koitin kuitenkin tulla lukijoita vastaan, että sensuroin negatiiviset osiot.

Aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin: SM-pitkästä. Edellisessä blogitekstissä toivoin etten tule kipeäksi. Toiveeni toteutui. SM-pitkän fyysinen monttutila meni ohi parissa päivässä. Sunnuntain b-finaalin sijasta nukuin kolmet päiväunet, maanantain lepäsin ja tiistainkin otin kevyesti. Viikonloppuna olikin sitten siistiä treenailla muutama päivä Ylläksen ruskassa ja käydä välillä hienoissa häissä Levillä. Toisaalta selkeää syytä tuolle tilapäiselle montulle ei löytynyt,                                                                                                                                              .

Kesällä olin pystynyt harjoittelemaan melko nousujohteisesti ja heinä-elokuulle sain hyvän pidemmille matkoille valmistavan jakson aikaiseksi. eGames viikkoa ennen Karjaata antoi vielä sopivasti itseluottamusta.                                                                                                               . SM-sprinttiin lähdin kuitenkin luottavaisena omaan kuntooni ja uskoin kevään sprinttisatsauksen vielä auttavan taidollisella puolella. Karsinta menikin aika lailla suunnitelmien mukaan, mitä nyt                                                                       . Iltapäivän finaaliin valmistautuessa jaloissa tuntui hyvältä ja terävältä, joten pystyin keskittymään vain suoritukseen valmistautumiseen. Päällimmäisenä lähtöviivalla oli tunne, että on kiva päästä ratkomaan ratamestarin minulle asettamia haasteita. Homma tuntui lähtevän hyvin käyntiin, mutta                                                                                  . Ajanhukka oli kuitenkin pieni vaikka                                                                             .                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         . Itseluottamus ja näytämisen halu (lähinnä itselleni) olivat sen verran kovia, että sanoin managerille olevani valmis juoksemaan seuraavan päivän viestissä ankkurina ja olevani valmis taistelemaan mitaleista. Katseiden kääntämisessä viestiin auttoi vielä illalla tehty lyhyt tutustuminen mallimaastoon ja kisakeskuksen tuijottelu suoraan majapaikan ikkunoista.


Viesti                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   . Toisella osuudella Jussi kuitenkin juoksi osuuden nopeimman ajan ja siitä sitten itsekin motivoiduin näyttämään että kyllä sitä kuitenkin jotain osataan. Sain alkuverryttelyn sijasta seurailla naisten plaketistien maaliintulot. Omaa alkuverryttelyä säästin vielä metsän puolelle, taktiikkana säästellä kroppaa SM-yövalmistautumiseen. Ykköselle jäin noin 15 sekunnin pikku varmistuskaarroksella Tranchandille 1min50sek, mutta sen jälkeen rastivälitappiot olivat huomattavasti pienempiä vaikka en ihan satalasissa juossutkaan. Osuusaika ja erityisesti pieni ero muihin suomalaisiin oli iloinen yllätys. Tuntui, että olisi voinut hyvinkin jatkaa toisen kymmenen kilsaa samalla vauhdilla heti perään.

Ennen SM-yötä alla oli tältä syksyltä Nighthawkin yöosuuden lisäksi viisi yötreeniä, joten karsintaan oli melko turvallinen olo lähteä. Homma olikin hyvin hallussa alusta alkaen ja juoksu tuntui helpolta. Vähän                                                                                                                                                                                      . Toisaalta koukku oli hyvä muistutus finaalia varten ja ilman sitä olisin joutunut odottelemaan maalileimausta minuutin verran. Vanha totuushan on, että ainoa kisa jota ei kannata voittaa on SM-yön karsinta. Siitä ei seuraa kuin tyhjä metsä eikä seuraa hajonnoille finaalissa.

Vaikka                                                                            , tunsin jo herätessäni olevani pirteä ja valmis illan kisaan. Päivä kului mukavasti mökillä lähinnä lepäillen. Kisapaikalle ajellessani kävin vielä läpi tulevan kisan taktiikkani ja vakuuttelin itselleni, että taito & tikki ovat riittävällä tasolla. Muiden suorituksiin en voisi vaikuttaa, vaan tehdä ainoastaan omaa perusduunia joka riittäisi korkealle tai juuri siihen mitä olisin ansainnut. Vaikka                                                                      , en antanut sen häiritä, sillä koko alkubaana näytti vaikealta ja tiesin muidenkin tekevän virheitä. Lisäksi vilkaisu loppurataan kertoi sen sopivan minulle todella hyvin. Vaikka                                                                     , olin silti väliaikojen mukaan seiskalla toisena. Kasille lähtiessä                                                                              . Vaihdoin suunnitelmaa lennosta koska totesin ojan olevan selkeä johdatteleva kohde.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             . Luotin kuitenkin itseeni enemmän kuin kompassiin, harmi vaan että                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                . Onneksi kuitenkin oli varakompassi mukana.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      .

Vaikka                                                                             , totesin henkisen hyvinvoinnin kannalta olevan tärkeää pystyä päästelemään ylimääräisiä höyryjä pois, joten suuntasin Koirakiven kierrokselle. Neljän vuoden takaa tiesin kyseessä olevan mukavan kylähölkän, jossa palkinnotkin ovat kohdillaan. Juoksu kulkikin ihan hyvin ja 6,1km reitillä ajakseni tuli 19min25s. Aika on 19 sekuntia parempi kuin neljä vuotta sitten vaikka alla olikin nyt kaksi (okei, puolitoista) yökisaa ja kahteen yöhön yhteensä yhdeksän tuntia unta. Kovempaakin olisi voinut päästä, mutta nyt voitto ratkesi oikeastaan jo puolentoista kilometrin kohdalla eikä minun sen jälkeen tarvinut kuin pitää ero takanatuleviin riittävänä. Kunto siis on tai                               hyvä. Tänään iltaa kohti on tuntunut siltä, että                                               . Toisaalta se ei ole mikään yllätys viikonlopun fyysisen ja henkisen rasituksen jälkeen.

Koko syyskausi meni                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       . Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että pystyn juoksemaan ilman ongelmia ja nilkkakin pelaa ihan hyvin maastossa. Tästä on hyät edellytykset jatkaa harjoittelua ja fiilistellä hyviä treenejä syyskeleissä. Katseita ensi kauteen voi suuntailla joskus syksyn pimeimpään aikaan.

ps. piti oikein testata, kyllä se balsamico kirvelee haavassa.

Tulisinpa kipeäksi

SM-pitkä matka päättyi osaltani karsiutumiseen tänään Karjaalla. Karsiutuminen ja finaalista putoaminen ei edes ollut käynyt mielessä kisoihin valmistautuessa. Pettymys olisi varmasti jotenkin helpompi niellä jos olisin tehnyt yhden ratkaisevan ison virheen tai loukkaantunut. Nyt kuitenkin tuntuu, että olin läpikotaisin huono - kunto tuntui hävinneen viikossa täysin. Finaaliin pääsy olisi vaatinut käytännössä virheettömän suorituksen.

Vielä reilu viikko sitten olin hieman epävarma kunnostani. Olin tehnyt intervalliblokin heinäkuun alun peruskuntosetin ja kuun vaihteen 9 kisaa yhdeksään päivään -vk-setin päälle. Juoksin kaikki 14 intervallitreeniä 12 päivään. Vaikka treeneissä tiellä ja radalla vauhti tuntui parantuneen setin aikana, oli suunnistusvire hieman kysymysmerkki ennen eGamesia. Vielä lauantain kisaan lähtiessä kroppa ei tuntunut palautuneen viikolla päättyneestä kovasta treenijaksosta ja juoksu oli omasta mielestä niin heikkoa, että arvoin jo suorituksen aikana kannattaako sunnuntain kisaan lähteä. Kolmen minuutin virheillä keskimatkalla päädyin kuitenkin sijalle 5, +1.20 nopeimmasta. Vauhti vaikutti omista tuntemuksista poiketen olevan hyvää myös väliaikojen perusteella. Harvoin on ollut varaa tehdä virhettä väleillä joilla rastivälisijoitus on 1 tai 2... Sunnuntain pidempään kisaan lähdin sitten hieman rauhallisemmin hakemaan pitkän matkan sujuvuutta. Se löytyikin jollain tapaa alun koukkujen jälkeen ja olin päivän tuloksissa toinen. Yhteistuloksissa sija oli myös 2, +16sek sunnuntain kisan voittaneesta Liukkosen Oskarista. Kisojen jälkeen tuntui, että noin huonoilla suunnistussuorituksilla en olisi ansainnutkaan voittaa suht kovatasoista kaksipäiväistä kisaa. Tiesin kuitenkin olevani valmis tämän viikonlopun SM-pitkille, ja nälkääkin jäi sopivasti.

Mikä sitten meni pieleen? Maanantaina olo tuntui yllättävän palautuneelta, mutta maltoin pitää täysin lepopäivän. Tiistaina lyhyitä teräviä vetoja radalla ja keskiviikkona vähän rennon reipasta suunnistusta Solvalla silokallioilla pk2-vk1 alueella. Torstaina ja perjantaina 40min työmatkajuoksua. Ei mielestäni liikaa keventelyä, mutta ei toisaalta liian kovaa viimeistelyäkään. Toki töissä oli melko kiireistä, mutta iltaisin koitin ottaa rennosti kotona. Karsintaan lähdettäessä jalat eivät ehkä ollet ihan niin tuoreen tuntuiset kuin olisi halunnut, mutta totuus alkoi valkenemaan metsässä jo alkumatkasta. Tuntui siltä kuin lonkan ja polvien välillä olisi ollut pätkät sulaa betonia, jotka kisan kuluessa vähitellen alkoivat jähmettymään. Reisien voima, hermotus ja lihaskoordinaatio loistivat poissaolollaan eikä haponpoisto toiminut alkuunkaan. Ketään ei ollut kotona reisistössä. Hommaa ei helpottanut ykköselle tehty noin kahden minuutin koukku. Tiesin, että sen jälkeen loppuradalla olisi pidettävä suunniteltua kovempaa vauhtia. Iso yllätys oli kuitenkin se, että tosissaan yrittäessänikin muut tuntuivat pitävän helposti samaa vauhtia. Ylä- ja alamäissä olin heittopussi. On surullista huomata jo kisan aikana, että kroppa ei pelaa niin kuin normaalisti. Pystyin kuitenkin suunnistamaan loppuradan aika hyvin, 12-13 välin rastipisteen ihmettelyä lukuunottamatta. Se ei kuitenkaan riittänyt. Ja vaikka olisikin, ei tällaisilla jaloilla olisi ollut huomisessa finaalissa mitään sanottavaa. Luultavasti olisin tullut kesken pois.

Viikko sitten tuntui, että fyysisesti olin vahvempi kuin muut eGamesin osallistujat. Totesinkin jollekin olevani paremmassa maastokunnossa kuin pariin vuoteeen. Tänään olin heikompi kuin muut samoihin aikoihin maailmanrankin perusteella karsintaan lähteneet. Viime viikonloppuna en ollut mielestäni täysin palautunut, täksi viikonlopuksi olisi ainakin normaalisti pitänyt palautua edeltävän viikon harjoittelulla. Nyt niin ei käynyt. Kisan päättymisestä on kulunut viisi tuntia enkä ole keksinyt mitä tein valmistautumisessa väärin. On hyväksyttävää, että välillä sattuu heikompiakin päiviä. Itse en ole kuitenkaan vielä koskaan kokenut näin täydellistä fyysistä floppia ilman mitään syytä. Toivottavasti se syy löytyy tälläkin kertaa ettei tarvitsisi samoja virheitä toistaa. Helpointa olisi, jos tulisin kipeäksi. Silloin flopin voisi laittaa alkavan taudin piikkiin.