Suomen mestaruuskisat

Suomen mestaruudet pitkillä matkoilla ratkottiin viime viikonloppuna Suomen eteläisimmällä tunturilla Syötteellä. Tai oikeastaan Pikku-Syötteellä, joka ei ihan tunturin kriteereitä täytä. Mutta Pikku-Syötteen rinnettä hinkattiin viikonlopun aikana sen verran moneen kertaan, että etelänmies oli ihmeissään isoista rinteistä. Maasto oli harvinaista herkkua ja radat pitkälle disstanssimatkalle sopivat. Rytmitystä, reitinvalintaa ja fysiikkaa testattiin monipuolisesti. Suomen mestaruus miesten pääsarjassa meni tänä vuonna Ranskaan, hopea Viroon ja pronssi Suomeen. Itse olin 8.

Launtain karsinnassa oli lähellä, ettei viikonloppuun olisi tullut kuin yksi kisastartti. Kakkoselle tein melkein kolmen minuutin koukun ja loppuradasta olikin sitten juostava kovaa. Ihan tosissani yritin, mutta vauhti ei tuntunut riittävän muiden loppupään lähtijöiden vauhdissa pysymiseen (tai oikeastaan olin jo jäänyt melkein kaikista kakkosella). Keskisyke oli karsinnassa korkeampi kuin sunnuntain finaalissa. Garminin harjoituksen rasittavuutta kuvaava training effect oli lauantaina 4,6 kun sunnuntaina samat lukemat olivat 4,7 selvästi pidemmässä kisassa. Päiväunilta heräsin hiestä märkänä ja lihaksia särki ihan kuin olisin tulossa kipeeksi. Fiilikset eivät olleet katossa.

Finaaliin starttasin kylmässä ryhmässä numerolla 6. Eipähän tarvinut kökkiä lähtökynnyksellä. Ei tosin tarvinut odotella oman vauhtista seuraakaan. Kulku oli lauantaita parempaa, mutta siihen se sitten jäi. Ei ollut samanlaisia jalkoja kuin vaikkapa viikkoa aikaisemmin. Tai sitten heti lähdöstä tarjottu 130 metrin nousu laskettelurinnettä ylös antoi loppuradaksi hitaat jalat. Kovempipohjaisilla väleillä inovit liikkuivat suht hyvin kuten normaalistikin, mutta maaston puolella meno tuntui aika tahmaiselta. Ylämäissä taisin kuitenkin olla suht hyvä, koska en varsinaisesti pidä itseäni minään mäkimiehenä. Vielä vähemmän olin kuitenkin alamäkimies. Enemmän olisi voinut saada irti ja kisan jälkeen olsi pitänyt olla väsyneempi. Virhettä laskeskelin tulleen 3min20sek. Suunnistuksellisesti tyydyttävä suoritus, varsinkin jos vertaa muihin kärkipään kavereihin my-o:n perusteella. Kauaksi ei jäänyt toiseksi parhaan suomalaisen titteli eikä ehkä maailmancupin finaalikiertueen paikkakaan. Nyt olisi ollut sellainen kunto, että olisi voinut olla mahdollisuuksia kansainvälisessäkin vauhdissa, ainakin joillekin pistesijoille. Kansainväliseen huippuvauhtiin on tosin vielä matkaa, sen voi päätellä aikaerosta sunnuntain suomenmestariin.

 

Vaikka my-o antaa Thierryn virhesaldoksi 0:00, niin ei se mestarillakaan ihan puhtaasti sujunut (gpsseuranta.net). Suomalainen mestari sen sijaan palasi kunnioitettavasti takaisin hairahdutttuaan kielletylle alueelle 9-10 välillä..

Tässä blogissa ei ole vielä mainittu ulkomaalaisten osallistumisoikeudesta Suomen mestaruuskilpailuihin. Korjataanpa tämä puute heti. Sunnuntain neljästä parhaasta kolme olivat ulkomaalaisia, tosin suomalaisten seurojen väreissä. Kukaan heistä ei asu vakituisesti Suomessa, jolloin osallistumisoikeus (tai jopa oikeus olla virallisesti mukana tavoittelemassa mestaruutta) olisi paremmin perusteltavissa. On hienoa, että itselle tärkeissä kisoissa pystyy mittaamaan omaa tasoaan Suomen huippujen lisäksi kansainvälisiin huippuihin. Toisaalta ei ole niin hienoa, että ulkomaalaiset tulevat ja vievät kotimaassamme lajilta medianäkyvyyttä, mainetta ja muilta kilpailijoilta seuran maksamia menestysstipendejä. Suomalaisten miesten taso ei sunnuntain kisassa ollut kansainvälisellä mittapuulla mitenkään kehumisen arvoinen, mutta ei se sieltä nousekaan jos ulkkikset tulevat ja korjaavat meikäläisille katetut pöydät.

Tässä vielä pari pointtia:

• Miten voi olla mahdollista, että Suomen sääntöjen mukaan pääkapunkiseudulla koko ikänsä asunut suunnistaja ei voi koskaan voittaa Uudenmaan aluemestaruutta? AM-kisoissa pitää juosta kilpailun ulkopuolella jos edustaa alueen ulkopuolista seuraa tai jos sattuu kuulumaan ruotsinkieliseen seuraan (FSOlla omat kisat). Suomen mestaruuden voi sen sijaan voittaa, vaikka viettäisi Suomessa vain pari päivää vuodessa. Esimerkiksi yleisurheilussa edustusoikeuden SM-kisoihin saa vasta kun asuu Suomessa riittävän pitkään.
• Miten voi olla mahdollista, että sama kaveri voittaa usean eri maan mestaruuden samana vuonna? Pohjoismaisten sääntöjen mukaan suunnistaja saa edustaa vain yhtä pohjoismaista seuraa vuoden aikana (kesällä tosin saa myös vaihtaa). Muiden maiden kansalaisia tälläinen sääntö ei koske. Nytkin SM-viestiin on tulossa ukko, jolla on taskussaan jo parin eri maan viestimestaruusmitalit tältä vuodelta. Ruotsissa ollaan onneksi tiukkoja tämän suhteen: saat osallistua ainoastaan yhden maan mestaruuskisoihin vuoden aikana. Muuten saavutukset ruotsin mestiksissä hylätään. Juuri äskettäin asiasta uutisoitiin Hevoskuurissa. Koko Pohjoismaisen edustusoikeussäännön voisi muuten heittää roskiin. Siellä on sen paikka.

SM-pitkältä ei ollut kotiintuomisina plaketin lisäksi muuta. Kyllähän se pitkän plaketti tietysti mieltä lämmittää, mutta hakusessa oli kuitenkin enemmän. Nyt ei tullut edes rankingpisteitä, vaikka olin 5. paras (suomalainen). Joku ruotsissa asuva ranskalainen ilman aikaisempia rankipisteitä tuli ja vei voiton niin selvällä erolla, että kisan vertailupisteet jäivät huonoiksi. Sijavähennykset ja isot aikaerot siihen selkään. Seuraavissa SM-kisoissa (keskimatka) vajaan parin viikon päästä rankipisteitä ei liene tarjolla (ainakaan minulle) kuin korkeintaan karsinnasta. Sen verran paljon ulkomaalaisia on kärrätty paikalle. Suurin osa sellaisia, etteivät ole kilpailleet tänä vuonna Suomessa. Sellaisia nimiä, kuten: Bertuks, Gueorgiou, Kodeda, Lassen, Nordberg, Novikov, Sild*2, Sirmais, Tsvetkov. Näyttäisi muun muassa olevan kolmen edellisen vuoden keskimatkan maailmanmestarit tulossa. Niihin kun lisätään pari muuta edellä mainittua MM-mitalistia yhdessä suomalaisten MM-mitalistien kanssa, niin kymppisakki voi koostua ainoastaan mm-mitaleita ottaneista miehistä. Tai sitten se voi koostua pelkästään ulkomaalaisista. Siinä olisikin ihmettelemistä, kun SM-kisoissa 10 parhaan joukossa ei olisi yhtään suomalaista. Onneksi kisat juostaan keskisuomessa, niin Vaajakosken terän kaksikko Ikonen-Lakanen voi pystyä murtamaan ulkomaalaisrintaman. Luultavasti osa ulkkareista tulee jäämään B-finaaliin aikaisen lähtöpaikan ja kovan tason takia. Siellä on niiden paikka.

SM-viestissä joukkueessa saa olla onneksi vain yksi ulkomaalainen, joten meidän suomalaisella nelikollammekin voi olla saumaa plaketeille. SM-viestin lisäksi pitäisi keksiä muitakin tavoitteita, jotta harjoittelumotivaatio säilyisi syksyn pääkisan, SM-pitkän, jälkeen. Josko ens kauella yrittäis nostaa tasoa, ja päästä PM/nort-kisojen varamiehestä EM-kisojen varamieheksi. Ja jos oikein sattuisi hyvä harjoitustalvi, niin ehkä jopa MM-kisojen varamiehen paikka voisi olla haarukassa.

Kisakeskus