keskiviikko 26. syyskuuta 2012

When the light begins to change

...when the light begins to change...
SM-keski- ja viestiviikolla kävin korkkaamassa syksyn yösuunnistuskauden ulkoiluttamalla Wilmaa lähimetsikössä. Lamppu oli jo pidemmän aikaa kaivannut tositoimiin, eikä kevään lyhyeksi jäänyt yösuunnistukauteni riittänyt kuin tyydyttämään pahimman yösuunnistusnälän. Tarkoitus oli ryhtyä hämärähommiin jo heti SM-pitkän jälkeen, mutta flunssa ja Vuokatin leiri sotkivat kuvioita. SM-viestin jälkeen Kuusankosken yömestiksiin ei ollut aikaa kuin kaksi viikkoa ja siinä ajassa olisi kaivettava riittävä yövarmuus ja -tekniikka esiin.

...I sometimes feel little strange...
Yösuunnistus on siitä mielenkiintoinen lajimuoto, että rajallisen näkyväisyyden takia sujuva eteneminen korostuu ja pitää sietää pientä epävarmuutta koska kaikkia normaalisti päivänvalossa näkyviä kohteita ei välttämättä pysty tai kannata maastossa havainnoida. Siksi ainakin itselleni on tärkeää saada sopiva itseluottamus touhuun ettei homma tuntuisi ihan vieraalta. Myös suunnassa pysyminen ja ylipäätään eteneminen on hankalampaa kun on pimeää.

...A little anxious when it's dark...
Kun jonkin asian tekemisestä tykkää ja nauttii, on siihen keskittyminen helpompaa. Kuitenkin ensimmäisillä kerroilla pidemmän tauon jälkeen yritys voi olla liian kovaa ja pienetkin asiat saattavat sotkea kuvioita. Sopivan pienen jännityksen kanssa homma on kuitenkin helpompaa. Yöllä virheet ovat helposti isompia ja niitä tuleekin pelätä sopivassa määrin. Varsinaiselle pimeän pelolle ei sen sijaan saa antaa tilaa.

...Fear of the dark..
Nyt SM-yötä ennen alla on 7 yötreeniä. Se on ihan riittävästi. Varmuus ja tekniikka on kaivettu esiin. Itseluottamusta löytyy, mutta onneksi eilenkin tuli tehtyä loppuun jalat tukevasti maan pinnalla pitävä virhe.  Vedin jopa SM-yö modelin, eli kaksi yökisaa peräkkäisinä iltoina. Ensin karsintana Uudenmaan AM-yö ja perjantaina perään Inkeroisissa yökansallinen finaalina. Molemmissa tekeminen oli pääosin hyvää, mutta parannettavaakin jäi sekä teknisellä että suorituksen hallinnan puolella. Nyt uskoisin olevani valmis SM-yöhön.

Taktiikkana tulee perustumaan kolmeen yösuunnistusteesiin, jotka Tobias Noborn naulasi IFK Göteborgin Kamratsgårdenin oveen vuonna 2005:
1) Våga stanna
2) Kolla kompass
3) Spring runt

 lähde: Kuusankosken Urheiluseura


Loppuun vielä SM-keski- ja viestiviikonloppu tiivistettynä: 16. & 21. Ei mitään kerrottavaa omista suorituksistani. Ratamestareiden suorituksista sen sijaan haluan kertoa jotain. Keskimatkan karsinta oli juurikin sellainen kuin odotettavissa oli, sitä poikkeusta lukuunottamatta että pari rastia oli sjioitettua jo finaalia varten säästettäväksi kaavailemalleni tiukalle supikkoalueelle. Yhdellä Suomen parhaimmista supikoista riittäisi kuitenkin vielä tarjottavaa iltapäivän finaalissa. Etukäteisspekulaatioissa oli, että finaalissa käytäisiin myös viereisellä huonompipohjaisella korpikuusikkomäellä kääntymässä. Nyt tilanne oli se, että suuri osa finaalin 5,6km baanasta vedettiin tuolla alueella. Rastit 4-6 oli supikossa, mutta käytännössä niistä ainoa suunnistettava väli oli kutoselle. Neloselle ja vitoselle juostiin metsäkoneen uraa. Loppupuolen rastit 12 ja 13 olivat vielä supikossa, mutta karttaa niiden löytämiseksi ei paljon ollut tarve katsella. Eipä sitä 11 rastin jälkeisessä alamäessä kyllä olisi voinut tehdäkkään, ellei sitten olisi halunnut pysähtyä paikoilleen. Voin kertoa, ettei märällä sammaleisella kivikkopohjalla jyrkässä rinteessä ei ole mukava juosta. Sama rinne hieman eri kohdasta vedettiin muuten alas jo 3-4 välillä. Ihan hyvä jos rata on monipuolinen ja koettelee suunnistuksen eri osa-alueita, mutta tällä kertaa maasto olisi tarjonnut sellaisia haasteita joita ei ihan joka päivä ole tarjolla. Fyysisinä haasteina olisin itse nähnyt mielelläni jotain muuta kuin huonossa pohjassa etenemistä, mutta joku muu saa olla eri mieltä. Odotukset rataa ja maastoa kohti olivat ehkä itsellä turhan hyvät, mutta taisivat muutkin odotella enemmän supikkoa finaaliin - sen verran isoiksi aikaerot venähtivät. Ratavalvojan lausonnossa luki muuten "Tärkeintä kuitenkin on tarkka suunnistus ja oikeat valinnat haastavassa suppamaastossa". Just joo. Ratamestarille Timo Natuselle ja kumppaneille sen verran kuitenkin lohdutusta, että naisten rata näyttää jo ihan kelvolliselta. Joku päivä mestaamanne radat saattavat vielä näyttää siltä että niiden suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa kuin 5 minuuttia.

Sunnuntain viesti sen sijaan oli juurikin sellainen rata kuin hyvään savolaiseen mäkimaastoon tulee laatia tuon pituisille osuuksille.


Have you ever been alone at night, thought you heard footsteps behind and turned around and no-one's there? And as you quicken up your pace, you find it hard to look again because your sure there's someone there...

torstai 13. syyskuuta 2012

Seuraavana Varkaus

Viimeksi kun kirjoittelin blogiin, oli SM-pitkän finaali käynnissä Tervakoskella. Siitä on kohta jo kolme viikkoa, joten on aika työntää blogiavaruuteen uutta juttua. Tällä kertaa SM-kisojen osalta näyttää siltä, että pääsen ainakin starttiviivalle tulevana lauantaina klo 9.50 Joroisten Tervaruukinsalossa. Sen verran ajattelin kauden edellisistä SM-kisoista parantaa, että saisin aikaiseksi kaksi starttia, karsinnan ja finaalin. Toki jos tuo ei onnistu, niin sitten sunnuntain viestissä tulee viikonlopun toinen startti jossa taistellaan suomenmestaruuksista - tai ainakin sijoituksista kymppikärjessä. Sekin olisi jo parannusta muihin sairasteluiden pilaamiin sm-startteihin nähden. Suuremmat odotukset itselläni on menestyksen suhteen parin viikon päästä käytävissä yö-sm:ssä. Katse ja lampun valokeila onkin jo osittain suunnattu kohti Kuusankoskea.

Katsaus kuluneen kuun alkupäiviin näyttää tosiaan harjoituspäiväkirjan osalta tyhjältä. SM-finaalin väliin jättäminen oli fiksu veto. Sunnuntain makoilin kokonaan kotona, maanantaina olin jo duunissa ja tiistaina firmaliigassa retkeilemässä. Keskiviikko-torstai työkonferenssissä iltatilaisuuksineen ja perjantaina kävinkin sitten jo Leppävaaran mondolla vetelemässä määriksiä, eli 20*200m. eGamesin raskaammassa maastossa ei kuitenkaan kulkenu ja perinteisesti rastitkaan ei ole tulleet suoraan vastaan kun juoksu ei ole ollut normaalin helppoa. Sunnuntain pitkähköllä matkalla en yrittänytkään ylittää mukavuusaluetta ja paria nukahdusta lukuunottamatta touhu oli ihan nautinnollista. Ehkäpä edellisen illan kevyt lenkki rankkasateessa auttoi vähän kulkupoliittisesti. Tiistaina oli kova otatus firmaliigassa Kivikossa, jossa panoksena oli ei enempää eikä vähempää kuin firmaliiga-Heinosen kauan himoitseman GrandSlamin sabotointi. Yksi kaksiminuuttinen rastin etsintä ja pienempää häröilyä pilasi omat mahdollisuuteni Heinosen voittamiseen, mutta onneksi paikalle oli kärrätty muitakin kovan kaliiberin miehiä eikä GrandSlam toteutunut vieläkään. SYKE antoi valitettavasti syksyn osakisoissa sen verran tasoitusta miehistön vähyydellä, että ensi kaudella kutsuu B-lohko.

Viime viikonlopun seutuvilla olin Vuokatissa, treenaamassa, tutustumassa ensi vuoden mm-kisojen maastotyyppiin, seuraamassa maailmancupin vikoja osakisoja ja tietysti nukkumassa ja syömässä hyvin. Täytyy muuten sanoa, että oli siistiä päästä välillä leirillekin ja erityisen siistiksi sen teki hyvät treenit ja valmennus. Kausi on ollut pitkä ja omalta osaltani henkisesti aika vaikea, laidasta laitaan on menty. Tykkään kuitenkin harjoittelusta ja valmistautuminen aina seuraavan tai sitä seuraavan viikon kisoihin on ollut tänä vuonna ehkä aikaisempaa vaikeampaa. Nyt pääsi nauttimaan harjoittelusta ja niin hassulta kun se saattaa kuulostaakin, niin palasin leiriltä tuoreempana kuin sinne mennessä olin. Harjoitusjumeja jaloissa tietty on, mutta niin on varmasti muillakin. Ja karumpi tilanne voi olla niillä, jotka vetivät koko Nordic Tourin yhdeksine startteineen läpi ja jäivät sen jälkeen Vuokattiin vielä leirille. Ajallisesti se ei ole kuin sellainen 2,5 tuntia (voittoaika bonussekuntien ja laskettavien kisojen takia alle kaksi tuntia!) jaettuna kahdeksalle päivälle, mutta kovilla sykkeillä loppukaudesta. Joo joo, eihän se noin mene; samat naamat ne siellä heiluu ylimpänä ensi viikonloppunakin palkintopallilla (jos selviävät jatkoon aamun karsinnasta). Ei kukaan ole väsynyt kun korkeintaan henkisesti ja kaikista kovimmat ei edes niin.

Jotain omasta fiiliksen kehityksestä Vuokatin leirin aikana kertonee sekin, että kisan ulkopuolella kansallisessa ryhmässä juostussa ekan päivän maailmancupin sprinttikarsinnassa ei olisi ollut mitään jakoa 30 parhaan finaalin selvinneen joukkoon edes puhtaalla suorituksella. Iltapäivän finaalissakin olisi tullut rumasti turpaan. Tiistaina kovatasoisessa sprinttitreenissä taakse jäi muutama lähiaikojen mm/em-mitalisti. Viiteen vuorokauteen tuli vedettyä 10 suunnistusta, 5 sprinttiä ja 5 maaston puolella. Kolme sprinttiä kovaa ja kahdessa muussakin reippaampia osioita. Maaston puolella pari keskimatkan kisaa ja pari rauhallisempaa mm-pitkän nautinnollisessa kangasmaastotyypissä. Vuokatinvaaran mm-keskimatkan maastotyyppi sen sijaan ei ole mulle kovin nautinnollista. Pohja on varovaiselle päkiämiehelle turhan kivikkoista ja huonokulkuista ja kartanlukurytmin häiriintymisen takia muuten agressiivisuutta vaativalla keskimatkalla pieniä virheitä tulee luvattoman paljon. On siellä mäkeäkin, mikä ei tietenkään sovi pääkaupunkiseudun kasvatille. Joka tapauksessa hyvä ja tehokas leiri takana, toivottavasti palautuminen ja superkompensaatio osuu kohdilleen jotta lauantaina kulkisi.


Kajaanin NORT-sprintti, tällaisia lisää kiitos!