Hyvän harjoituskauden jälkeinen noususuhdanne ei jatkunut enää kilpailukaudelle enkä pystynyt lunastamaan edellisellä kaudella asetettuja tavoitteita. Edeltävän vuoden syksykaudella pääsin erinäisten vaikeuksien kautta vireeseen joka ennakoi positiivista kehitystä kauden 2013 ensimmäisille kvartaaleille. Ensimmäisen kvartaalin eli harjoituskauden jälkeen kunto oli hyvin lähellä pitkän aikavälin huippua. Varsinkin ajankohtaan ja olosuhteisiin nähden hyvä kunto näkyi kilometrivauhtien lisäksi myös yleisenä energisyytenä. Kenties jotkut analyytikot pitivät kunnon ajoitusta ennenaikaisena tai pitkän tähtäimen suunnitelmaa liian riskialttiina. Kotikisavuotena kanssakilpailijoiden panostus oli myös entistä suurempaa, joten oli selvää että ilman riskinottoa ei näillä markkinoilla voi menestyä. Uskoin kuitenkin kuntoni olevan vakaalla pohjalla. Toisin kuitenkin kävi - kevättulvat tulivat ja pyyhkäisivät kunnon ylitse jättäen jälkeensä antibioottikuurin ja ennen kaikkea tämä näkyi palautumiskyvyn heikentymisenä jonka seurauksena kunnon ylläpito vaikeutui. Suuremmalta laskusuhdanteelta onnistuin kuitenkin välttymään, vaikka kunnon päivittäiset heilahtelut olivatkin harjoittelun kannattavuuden kannalta haitallisia.
Tuloksellisuus kilpailuissa kouluarvosanoin asteikolla 4-10
Kevätkauden jälkeen tase (eli tilanne kauden päättyessä ja seuraavan alkaessa) on ennakoitua heikompi. Edellytyksiä hyvän tuloksen saavuttamiseen seuraavan kvartaalin alkupuolella voitaisiin kuitenkin pitää vähintäänkin kohtuullisina. Edessä oleva jakso tarjoaa kuitenkin mahdollisuudet pitkäjänteisempään tuloksen parantamiseen. Näkemykseni mukaan kevätkaudella usein käytettyjen lyhyen tähtäimen suunnittelun sijaan nyt kannattaa sijoittaa maltilliseen kehitykseen ja kotiuttaa mahdolliset voitot syyskuulla.
Pidempää toimintakertomusta ei ole tarpeen antaa. Tarvittavat tiedot löytyvät tämän blogin edellisistä postauksista. Lyhyt katsaus kevätkauden päättäneisiin kisoihin lienee kuitenkin paikallaan. Turku-sprintin kansallisessa ryhmässä taululle kirjattiin nimen eteen numero 1. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt jatkopaikkaan isojen poikien sarjassa. Finaalissakin suunnistussuoriutuminen oli keskinkertaista ja eroa tuli enemmän fysiikalla. Suunto-Gamesista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Jukola oli ja meni miten meni. Kevätkauden päätti mm-katsastukset Pohjois-Karjalassa. Keskimatkalta hain hyvää virettä siinä kohtuullisesti onnistuen sunnuntain pääkisaan. Sunnuntaina jalka ei yksinkertaisesti noussut ja juoksu oli voimatonta alusta asti. Neloselle tein ison virheen ja sen jälkeen jalka alkoi painamaan entistä enemmän. Koko radan läpijuoksuun ei olisi ollut mahdollisuuksia. Kisan lopulla reisiä särki ja käveltävä oli tasaisellakin. Ilmeisesti vaimoketta vaivannut mahatauti laittoi omankin suorituksen ainakin osittain plörinäksi.
Ilomatsista takaisin päin ajellessa piti kuunnelle radiokanavien vähyyden vuoksi cd-levyjä. Ja heti siinä 50km hiekkatien jälkeen asfaltilla musiikki alkoi kuulumaan asuntoauton aiheuttaman melutason yli. Daft Punkin kappaleen One More Time aikana ajattelin että ehkä sitä leukaa ei kannata painaa liian syvälle rintaan - varsinkin jos haluaa pitää auton juhannuksen paluuruuhkassa tiellä. Josko sitä ainakin vielä kerran yrittäisi. Ainakin syksyyn asti. Edessä on kuitenkin neljän viikon loma, joista yksi menee Vuokatissa, toinen Ylläksellä ja kolmas Bodenissa. Sen aikana visiona on luodaa pohjaa kestävälle tuloskasvulle kohti syksyä. SM-pitkän treenikartat kolahtivatkin juuri sopivasti tänään postiluukusta! Eiköhän Pudasjärvelläkin ehdi vierailemaan kesän aikana.
Daft punk - One More Time