Parisen viikkoa sitten
Suunnistusliiton sivuilla julkaistiin maajoukkue kaudelle 2013. Samalla
julkaistiin myös joukkue kauden ensimmäisiin maailmancupin kisoihin. Mun nimi
löytyy jälkimmäisen kohdalta. Tosin lähinnä sen takia että kyseessä on enemmän tai
vähemmän omakustannematka ja Uusi-Seelanti sijaitsee aikalailla tasan tarkkaan
maapallon toisella puolen eli useat Suomenkin huipuista jättävät kyseiset
karkelot väliin. Itsellä edessä on siis lähtö NZ:taan joulun jälkeen ja paluu
kuukautta myöhemmin. Lomaa on reilusti jäljellä kun kesälomia tuli pidettyä
vain pari viikkoa. Kaikki loputkaan kesälomat eivät tuohon reissuun tuhlaannu,
vaan kun siihen lisätään kertyneet ylityösaldot niin laskin aivan itse eilen
että seuraavan kerran pitäisi mennä ystävänpäivänä. Rahaakin löytyy sopivasti
matkan toteuttamiseen, joten mikäs siinä. Ennen kaikkea olen aina halunnut
matkustaa juuri NZ:taan ja tämä reissu on pyörinyt ajatuksissa aina siitä asti
kun kuulin MC:n myöntämisestä sinne.
Jos matka yhteen suuntaan kestää
noin 30 tuntia ja maksaa noin tonnin, niin tyhmäähän sinne olisi mennä vain
viikoksi kisojen takia. Varsinkin kun kaikki siellä käyneistä tutuista ovat
väittäneet kolmen viikon olevan minimiaika joka maassa kannattaa viettää.
Itsellä visiitin pituudeksi tulee siis noin neljä viikkoa ja siinä ajassa ei
ole tarkoitus vierailla eteläsaarella ollenkaan. Ja nytkin matkasuunnitelma
tuntuu ihan riittävän tiiviiltä 17 kisastartin ja parin treenin lisäksi.
Kaikkia kisoja ei ole tarkoitus juosta tosissaan, mutta koska tuolla ei
jokamiehen oikeuksia tunneta, niin maastoihin on kisojen ulkopuolella aika
vaikea päästä. Toki viimeinen viikko kisojen jälkeen on tarkoitus viettää
paikallaan Taupolla ja treenailla sen mitä vielä jaksaa. Toivottavasti jaksaa,
koska seuraksi on tulossa muun muassa kaksi kolmasosaa hallitsevasta viestin
maailmanmestarijoukkueesta.
Jos nettiyhteydet perillä ovat
suosiolliset, niin matkakuulumisia voi sitten aikanaan lueskella blogista. Oman
lusikkansa matkasoppaan heittää paikallinen Tongariron tulivuori, joka juuri
nyt on päättänyt lopettaa reilun sadan vuoden hiljaiselonsa. Pieni toivomus
olisi, ettei vuori järjestäisi Eyjafjallajökullin kaltaista purkausta ja
sulkisi maan ilmatilaa pariksi kuukaudeksi. Oikeastaan saisi lopettaa kokonaan
sen tuhkan puskemisen, jotta pääsisin reissun aikana vetäisemään yhden
legendaarisimmista vaellusreiteistä eli Tongariro Crossingin.
Siitä on nelisen viikkoa kun
kävin Mammuttimarssissa. Edellisessä blogitekstissä kolme viikkoa sitten
arvelin vielä ylimenokauden ja juoksutauon jäävän lyhyeksi. Toisin kuitenkin
kävi. Sartoriuslihas oli ottanut kiinnityskohtaansa pienen tulehduksen ja se on
kuulemma kunnolla tulehtuessaan pirullisen vaikea hoitaa kuntoon. Otin varman
päälle, söin parin viikon tulehduskipulääkekuurin, annoin jalkaan kylmähoitoa
useita kertoja päivässä ja olin juoksematta, pyöräilemättä ja oikeastaan
tekemättä mitään muuta kuin voimatreenejä keski- ja ylävartalolle sekä vesijuoksin
ja soudin laitteella.
Viime viikolla jalka alkoi olla
hyvässä kunnossa. Kipua ei tuntunut levossa tai kävelyssä oikeastaan koko
aikana, ja juoksukin sujui taas kivuttomasti tiistain ja torstain lenkeillä.
Perjantaina kipu teki kuitenkin comebackin ja aika lailla yllättäen se äityi
pahaksi. Ei muuta kuin takaisin altaaseen ja maanantaina lääkärille ja
tiistaina magneettikuviin. Nyt keskiviikkoaamuna lekuri soitti tuloksista:mitään ei ole rikki, polven limapussi on kuitenkin tulehtunut. Kylmää, tulehduslääkettä ja ehkä kortisonia. Liikunta sallittu kivun sallimissa rajoissa.
Mikä sitten on tarinan opetus?
Jos juokset selvästi totuttua pidemmän matkan, kannattaa päälle vetää
tulehduskipulääkekuuri ihan vaan varmuuden vuoksi.
Onneksi on ollut motivaatiota
hoitaa vaivaa kuntoon. NZ:n matkasta on omasta mielestä vesistön ylitykset
hoidettu mielikuvissa altaassa vesijuostessa tai salilla soutaessa. Nyt alkaisi
olla korkea aika siirtyä maalle ja alkaa laittaa suksea toisen eteen ja viimeistään
parin viikon päästä juoksukenkääkin.
Nyt edessä olisi 12 päivää
Ylläksellä! Olosuhteet ovat tänä vuonna vuoden aikaan nähden esimerkilliset: 45
cm lunta ja 115km latuja. Polven olisi syytä olla yhteistyökykyinen, koska
muuten mökillä voi tulla tuossa ajassa tylsää. TZ.