sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kausi auki

Vaihtoehtoinen otsikko olisi ollut ranteet auki, ja vaikka viikonlopun tulosten perusteella kakkosvaihtoehto olisi ollut osuvampi niin pitäydyn tuossa alkuperäisessä. Tilanne ei ole niin huono kuin mitä tulokset kertoo. Älkää uskoko niitä, tai edes tv-kommentaattoria. En ole pelkkä sprintteri.

Jotta homma ei menisi selittelyn puolelle, niin tarkastellaan asiaa vähän analyyttisemmältä kannalta. Finnspringin ja hupiliigan kakkososakisan tulostaululla seisoo nimeni edessä numero 27. Se kertoo sijoituksen ja seuran jäljessä +14.39 eron kärkeen. Ei aivan sitä mitä odetettiin. Tai edes sitä mitä itse odotin. Suorituksena kuitenkin ihan kelvollinen pitkä matka, mutta kaikki jälkeeni lähteneet liikkuivat metsässä siihen tahtiin etten kovin kauaa pysynyt perässä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 22-33 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 22 (35 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 5,7, ja 9. Alkuun ja pitkillä väleillä olin huono.

Viikko Finnspringiä ennen juostiin hupiliigan avaus Espoon Kivenlahdessa eSprintin merkeissä. Nimen edessä seisoo 6. ja perässä +32. Ei aivan sitä mitä itse odotin. Monet eivät tosin tainneet odottaa tuotakaan. Tuollaisen sprinttisuorituksen helpohkoilla radoilla juoksisin vaikka keskellä yötä. Ja siltä se melkein tuntuikin viiden tunnin unien jälkeen. Agressiivisuus puuttui ja jalat liikkuivat liian hitaalla frekvenssillä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 1-5 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 10 (48 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 1, 2 ja 2. Alkuun ja pitkillä väleillä olin hyvä.

Millä tämä kaikki selittyy? Päättyvällä viikolla sairastettu flunssa selittää osan. Happi ei kulkenut, syke oli mk:lla ja vauhti pk:lla. Toinen selittävä tekijä on vähäinen maastotuntuma suomalaisiin maastoihin. Entä miten olisin voinut valmistautua paremmin, pysyä terveenä ja juosta enemmän maastossa ennen ensimmäisiä kisoja? Tekemällä vähemmän töitä. Molemmat edellä mainitut syyt ovat hektisten työviikkojen tulosta.
Valitettavasti en ole sillä tasolla että pystyisin elämään edes osittain kuin ammattiurheilija. Nyt vaan kävi niin että lumet sulivat nopeasti ja kevättulvista tuli pahimmat noin 30 vuoteen. Itselle se tarkoitti pahinta työviikkoa noin 30 vuoteen. Muutamat viiden tunnin unet, ja muutamat 12 tuntiset työpäivät. Ylitöitä tuli viiteen vuorokauteen 24 tuntia. Siinä seassa juoksin eSprintin ja yhden sprinttitreenin Kruunuhaassa. Siihen selkään kurkkukivut ja yötyöt. Kun yöllä yhden aikaan töistä tullessa yrittää avata kotiovea työpaikan kellokortilla, niin tajuaa viimeistään että on levon tarpeessa. Harjoittelun suhteen lepääminen on nykyään helpompaa. Jos olo tuntuu väsyneeltä, niin treenin voi jättää väliin. Mutta kun olo tuntuu väsyneeltä, on töihin silti mentävä. Vaikka valmistauduin jo ennakkoon tiukkaan taisteluun flunssapöpöä vastaan, ei noista puolustusasetelmista ollut näköjään kovin paljon tehtävissä. Tauti tuli, mutta onneksi myös meni nopeasti kun työstressi helpotti.
Perjantaina alkoi jo tuntumaan siltä, että lauantaina voisi startata kisaan ihan numerolappu rinnassa. Perus keskimatkalle en ehkä olisi lähtenyt, mutta pitkän matkan kisoja 15-tonnisella kartalla on tarjolla sen verran harvoin, että niitä ei tee mieli missata. Seuraavan kerran pitkää tarjoillaan MM-katsastuksissa juhannuksena, sitten eGames ja SM-pitkä. Ei näitä pitkänmatkan kisoja osaa juosta jos siihen ei tarjota mahdollisuuksia kuin pari-muutama kerta kaudessa. Tämän päivän viestissä kulku oli virheistä huolimatta parempaa, joten voi olla että ensi viikonlopun tiomilaan toivun jo kohtuulliseen pitkän maastomatkan kuntoon. Joka tapauksessa negatiivinen kuntokierre pitäisi nyt saada katkaistua. Kokonaisrasituksen pitäisi ainakin helpottaa tulvatilanteen helpottumisen myötä.
Ja jos totta puhutaan, niin olo tuntuu paremmalta nyt kuin perjantaina. Mukavia tällaiset kevyet viikonloput ;-)

HuLi1. (kuva: Petteri Kähäri)


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Nastareiden teroittelua

Huhtikuu on perinteisesti se aika vuodesta kun kevään kilpailukausi käynnistyy. Kaikki odottavat innolla ensimmäisiä kisoja. Marraskuussa ollaan kenties uhottu kovemmasta harjoittelusta kuin koskaan aikaisemmin. Maaliskuussa ollaan oltu kunnossa kuten sata muutakin suomalaista ukkoa. Huhtikuussa kisataan joka viikonloppu ja juostaan muutenkin paljon maastossa. Patsi tänä vuonna.

Tänä vuonna (terminen)kevät ei ole vielä virallisesti alkanut ja eilen olisi alun perin pitänyt juosta ensimmäiset kansalliset. Ensi viikonlopun lumihankiyöviestiin en ajatellut lähteä ja seuraavana viikonloppunakin juoksen vain sprinttiä kotikapungissa. Kuun  viimeisenä viikonloppuna pääsee ehkä jo kisamaan Paimion suliin maastoihin. Ei tässä itselläni vielä mikään kiire kisoihin ole. Espanjassa tuli juostua paljon nopeissa maastoissa ja halkaistua muutama sata rastilippua. Voi oikeastaan tehdä ihan hyvää keräillä rastinälkää pari viikkoa ja keskittyä kaivamaan kisakuntoa esiin fyysisestikin. Mutta koska kausi alkaa heti merkityksellisillä kisoilla, niin perinteistä ensimmäisten rastien liiasta innosta johtuvaa hätäilyä ei tarvitsisi tänä vuonna ottaa ohjelmaan. Tosin ei sitä koskaan ole tarkoitus tehdä, mutta jotenkin innostus voittaa usein suorituksen hallinnan. Onneksi ne kevätkauden kaikista tärkeimmät kisat ovat vasta seuraavien kuukausien puolella.

Näyttäisi olevan mski-palvelun mukaan lähes koko Espoon latuverkosto vielä hyvässä kunnossa. Kai se täytyy lähteä itsekin tästä toteamaan. Espoolaisten kaupunginosien lumitilanteen olen jo todennut sellaiseksi, että kahden viikon päästä lunta tai ainakin lumikasoja on vielä luvassa Kivenlahdessakin. Suunnistaja minussa toivoo kevään pikaista etenemistä. Työminä taas toivoo mahdollisimman hidasta lumensulamista. Jos kaikki lumet sulavat viikossa, niin työkiireet lienevät sitä luokkaa ettei sulista maastoista ehdi hirveästi nauttimaan. Joten kevät, voit puolestani odotella tulemistasi vielä rauhassa!

Loppuun vielä onnistuneen 12 vuorokauden Barbaten leirin yhteenvetoarvoitus:
31:05
25
341
336+287

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pakollinen Parpaaten Päivitys



Barbaten leirikeskuksesta on yksi jos toinenkin suunnistaja kirjoitellut sivuilleen helmi-maaliskuun aikana. Ne, jotka ovat noita lukeneet, tietävät kaiken. Ja ne jotka eivät ole lukeneet, eivät menetä mitään. Aamulenkki, aamupala, aamutreeni, lounas, päikkärit, treeni, illallinen, unta. Kuulostaa ehkä tylsältä, ja sitä se onkin. Mutta toisaalta kun en ole täyspäiväinen urheilija, niin on todella hienoa päästä palautumaan treenien välillä ja nukkua kunnon yöunia. Keskitytään nyt kerrankin siihen kunnon palautumiseen kun siihen on mahdollisuus. Ja mitä palautuneempi, niin sitä enemmän voi treenata ;-). Kyllä tätä viikon tai kaksi jaksaa, sen jälkeen voisi alkaa käymään tylsäksi. Varsinkin jos treenit ei suju. Väliaikojen ohjelma täällä tuntuu olevan netissä surffailu, lueskelu tai treenien analysointi.  Itse voisin tehdä välillä jotain muutakin, jottei treenaaminen ei menisi yli. Kevyinä päivinä treeniä pari tuntia, muina kolme. Maastossa pari kertaa päivässä, mutta huomisesta alkaen enemmän sprinttiä. Voi, olla että joutuu sovittelemaan otsalamppua päähän, jottei touhu mene pelkästään kujilla pääsiäiskulkueiden seassa kirmailuksi.


Lunta tuntuu olevan vähän kaikkialla missä porukkaa on leireilemässä pääsiäisen aikoihin. Täällä sitä ei ole, korkeintaan liian paljon pehmeää rantahiekkaa. Ja lumiauroja tarvitaan ainoastaan pitämään tiet auki ettei tuuli puhalla dyynien hiekalla teitä umpeen!




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Uudenmaan parhaat


Jatketaan parhaimpien suunnistusmaastojen listaamista. Trilogian päätösosassa keskityn ainoastaan Uuteenmaahan. Vaikka juoksenkin suuren osan harjoituksistani ilman karttaa Kehä3:n sisäpuolisilla teillä, niin olen silti Espoossa asumani 30 vuoden aikana ehtinyt jonkun kerran vierailemaan maastossakin kartta kädessä. Tässä top10-lista niistä maastoista, joissa kaikkien lähiseudulla asuvien olisi suositeltavaa vierailla. Toki on syytä varmistaa että maastoon saa mennä omin nokkinensa.


1. Vaipo
sijainti: Kirkkonummi / Siuntio. Osasta aluetta myös 10-tonninen Kälakärrin kartta.
kartan käyttö: SM-normaali (nyk. pitkä) 1996, Espoon Suunta. Painos vissiin loppunut
perustelut:15-tonninen helmi. Parasta Uusimaalaista pienipiirteistä avokalliomaastoa, sopivasti soilla höystettynä. Ei isoja yksittäisiä mäkialueita, eikä metsätalouden tai tiheän asutuksen haittavaikutuksia, vaikka alkuverrytelyksi kartalle voikin juosta Kirkkonummen juna-asemalta. Ainoa kartta, joka minulla on kehyksissä kotona.

2. Kvarnby
sijainti: Kirkkonummi. Tunnetaan myös nimillä Nydal ja Örnbladet
kartan käyttö: SM-normaali R2 1996, Lynx ja OK77.
perustelut:Kvarnbyn ylänkö on naapurimaastoa Vaipoa vielä laakeampi, ja tarjoa ehkä paikoitellen pienipiirteisempiä muotoja. Kyllä tässä Kirkkonummen erämaassa Saramäkien kelpaa temmeltää. Erikoista muuten on, että vuoden 1996 SM-kisoissa nuoremmilla (R1) ja veteraaneilla (R2, eri kilpailukeskukset) oli yksi yhteinen rasti.

3. Slicko
sijainti: Pohja / Raasepori
kartan käyttö: MM-kisat 1966. Löytyy onneksi uudempikin kartta osasta aluetta. Fiskarin Urheilijat -47. vuosi kai 1998?
perustelut: Länsi-Uudeltamaalta olisi voinut valita useammankin kartan tälle listalle. Koska näitä maastoja en ole kolonnut kaikkia useampaan kertaan läpi, päätin ottaa mukaan vain muistikuvieni mukaan parhaimman. Kuuluu aikalailla samaan maastotyyppiin edellisten sijojen kanssa. Kisakeskuksen & Pohjan hoodeilta löytyy tarvittaessa lisää vastaavia, ja paljon.

4. Tervalampi-Kattila / Sikoilampi
sijainti: Vihti (+ Kirkkonummi / Espoo)
kartan käyttö: SM-viesti 2010, Suunto-Games 2011. Helsingin Suunnistajat.
perustelut: Nuuksion kansallipuiston parasta osaa. Pitkällinen ajantasaisen suunnistuskartan odotus alueelta päättyi 2010 SM-viestiin ja sen jälkeen maastossa on tullut heitettyä treeni jos toinenkin. Täydellinen yötreenimaasto.

5. Innanbäck / Gunnars / Malm
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2011. eGames 2003 & 2004. SM-pika 1994. Espoon Suunta. Pysyvästi harjoituskiellossa ilman erillistä lupaa
perustelut: Merenrantakallioita parhaimmillaan ja nautinnollisimmillaan. Sen verran maastotyyppivaihtelua alueelta löytyy, että halutessaan aikaan saa tiukkaa säksätystä, kuten HuLissa 2011 (kuva). Laakeampaa avokalliorinnettäkin löytyy.
 
6. Gillerberget
sijainti: Sipoo
kartan käyttö: Jukola 1995. Fin-5 2004. 
perustelut: SSL:n karttarekisteri: "erityisen pienipiirteinen avokalliomaasto, keskisuuret (20-50m) korkeuserot". Selvästi Itä-Uudenmaan parasta antia. Kaatuneet puut saattavat jyrkimmissä rinteissä rajoittaa nautintoa, mutta muuten upeaa. Ei kovin kaukana 2012 Jukolan maastoista.

7. Högsand
sijainti: Hanko, Lappohja
kartan käyttö:? OK Raseborg. 2009
perustelut: Listan ainoa kangasmaasto. Niitä ei loppujen lopuksi Uudeltamaalta löydy kovin paljoa, lähinnä Salpausselältä eli Hanko-Hyvinkää linjalta. Högsandissa nopeaan kagasmaastoon yhdistyy vähän rantadyynejä, juoksuhautoja ja tietysti yksi Suomen pisimmistä hiekkarannoista kruunaa yhdistelmän.

8. Kopparnäs
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2010. Espoon Suunta (kuvat kartoista ja yhteystiedot).
perustelut: Samanlaista settiä kuin Innanbäckin maastot, joskin omalta osalta enemmän on täällä tullut juostua. Laakeita avokallioita laapottaa ja yksi tosi tiukka mäkialue, jonka kartoittaminen täydellisesti on mahdotonta nykyisillä suunnistuskarttojen mittakaavoilla. Itä-osa peitteisempää.

9. Linlo
sijainti: Kirkkonummi
kartan käyttö: Lynxin ja Essun seuranmestaruudet 2012. Lynx. Ratamestaajana meitsi.
perustelut: Listan musta hevonen varmaan aika monelle. Ei ehkä teknisesti haastavimpia maastoja, mutta harvoin sitä pääsee hienossa merenrannikon saaressa kirmaamaan silokallioilla. Päälle voi paistella vaikka makkarat jollain saaren nuotiopaikoista. Sopii myös coastaleeringiin.

10. Usmi
sijainti: Hyvinkää
kartan käyttö: Jukola 2010. HyRa ja RR. Kilpailukiellossa! (SM-erikoispitkä 2014)
perustelut: Raskas ja peitteinen pyöreitä mäkimuotoja sisältävä maasto, joka Jukolassa osoitti haastavuutensa. Useat maajoukkuetason suunnistajat olivat todella hukassa yön pimeinä tunteina, ja jopa valoisallakin. Omalla maastorankingilla lisäpiste siitä, että Lynxin miehistö ei kuulunut yllä mainittuihin.


Muita hilkulla olleita maastoja:
  • Ovanmalm
  • Solvalla-Suolikas
  • Väransby / Stormossen
  • Suomenlinna
  • Hakunila-Nybygget
  • Otaniemi
  • Mail (harjoituskiellossa, SM-pitkä R1 2015)
  • Äijäsmäki
  • Keräkankare
  • Gumböstrand
  • Porkkala
  • jne.

Jonkun aikaa taitaa sääennusteiden mukaan ottaa ennen kuin ylläoleviin maastoihin pääsee taas fiilistelemään. Sen verran tiukka lumipeite vielä on, että ihan hyvä jos Huippuliigan avauksen sprintissä 20.4. päästään juoksemaan alkuperäisten ratasuunnitelmien mukaan lumen häiritsemättä. Onneksi omaa suunnistusnälkää pääseen tyydyttämään jo ylihuomenna, sillä huomenna lennän Malagaan. Barbatessa kukaan ei ole valittanut lumesta, joten ei itsekään pidä alkaa valittamaan vaikka sadetta ja tuulta olisikin odottamassa perille päästyä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Maakuntien parhaat, osa 2

Jatkoa edellisestä postauksesta.


Pohjois-Karjala
nimi: Juuanvaara / Tahkovaara / Aisus
sijainti: Juuka (Kalevan Rasti)
kilpailu jossa käytetty: SM-normi 2003. MM-katsastus keskimatka 2013 (harjoituskiellossa!)
perustelut: Itä-Suomen helmiä. Joensuun seudulta löytyisi hienoja supikoita, mutta koitetaan pitää myös hienot vaaramaastot vahvoilla tällä listalla.


Etelä-Karjala
nimi: Lökkiö
sijainti: Ruokolahti (SK Vuoksi)
kilpailu jossa käytetty: Eukkorastit 2011
perustelut: On se vaan hienoa, jos onnistuu pitämään karhut loitolla.


Kymenlaakso
nimi: Repovesi
sijainti: Kouvola (Kouvolan Rasti, karttapainos lopussa)
kilpailu jossa käytetty: MM-katsastus 1996
perustelut: Ei edes tarvi hirveesti vetää kotiinpäin (tai oikeastaan mökille päin), jos valinta kallistuu Kymenlaakso osalta Repovedelle. A2-kokoinen kansallipuistoalue tarjoaa isoja mäkiä, pienipiirteistä rinnettä ja upeita maisemia. Vuosittainen vierailukohde itselläni.


Etelä-Savo
nimi: Neitvuori

sijainti: Mikkeli (Navi)
kilpailu jossa käytetty: PM-kisat 2001, SM-normi 2002
perustelut: Hienoa ja rankkaa. Välttynyt talousmetsäkäytöltä parhaimmissa paikoissa, luultavasti juuri kunnon mäkien ansiosta. Molemmissa yllämainituissa kisoissa maasto osoittautui liian vaikeaksi minulle, ainakin yhdessä samaisessa rinteessä. Kyseinen paikka on tullut tsekattua muutamaan otteeseen myöhemmin.


Keski-Suomi
nimi: Ilvesvuori
sijainti: Jyväskylä (Suunta Jyväskylä)
kilpailu jossa käytetty: SM-pikamatka 2000
perustelut: Voi olla, että parempiakin Keski-Suomesta löytyisi. Loppujen lopuksi Ilvesvuoren hyvä alue ei ole mitenkään kovin suuri, mutta muuten maasto kyllä kelpaa tälle listalle. Jostain maakunnasta mukaan voi päästä heikommillakin maastoilla. Kelta-mustien lasien läpi katselevan tuomariston bonuspiste hyvästä nimestä.

 
Päijät-Häme
nimi: Hälvälä
sijainti: Hollola (Lahden Suunnistajt -37)
kilpailu jossa käytetty: Jukola 1987, Sotilas-SM 2012
perustelut: Salpausselän supikkoa tiukimmillaan. Tuttu harjoitusmaasto myös intin metsäleireiltä. Mutta silti maasto ei ikinä päästä pois ilman virheitä. Lienee useimmille tuttu, ainakin nimen perusteella.


Pirkanmaa
nimi: Ponsa
sijainti: Kangasala (Kangasala SK)
kilpailu jossa käytetty: Hämeen rastiviesti 2008, SM-pitkä1997
perustelut: Voi olla monille selkeä vaihtoehto Pirkanmaan osalta. Itse mietin muitakin, mutta joko muisti pettää tai sitten ei löydy parempaa. Teiskosta löytyy kyllä ihan yhtä hyvää. Kuulemma tosin metsäkoneet ovat jyllänneet maastossa sitten viime käyntini.


Kanta-Häme
nimi: Mustisuo / Rehakka

sijainti: Janakkala (Hämeenlinnan suunnistajat)
kilpailu jossa käytetty: FIN-5 2009
perustelut: Pieni hyvä suppapläntti. Ehkä päällimmäisenä alueen hyvistä maastoista, koska 2012 SM-pitkää varten tuli tuollakin vierailtua. Tosin enimmäkseen siinä SM-relevantimmassa osassa, mutta olihan supikon puolellakin vierailtava.


Varsinais-Suomi
nimi: Airismaa
sijainti: Naantali (Turun Metsänkävijät)
kilpailu jossa käytetty: SM-pikä 2006
perustelut: yksi Varsinais-Suomen avokalliomaastoista. Merinäkymien ansiosta nousee hieman muiden edelle. Tosin olisi vastaavantasoisia varmaan muitakin. Kannattaa kurvata käymään jos Turun suunnilla liikkuu. Samalla voi käydä vaikka muumimaailman sprinttikartalla.


Satakunta
nimi:Virttaankangas
sijainti: Huittinen
kilpailu jossa käytetty: ?
perustelut: Jämin (Jukola 2004) maasto osuu aika pahasti Satakunnan ja Pirkanmaan rajoille. Kohtaloksi koitui valitsemattatuleminen kummankin maakunnan osalta vaikka hyvä ja mukava maasto onkin kyseessä (myös suo-kallio -alueet). Sen sijaan otin Satakunnasta mukaan Virttaankankaan joka kuuluu samaan harjualueeseen kuin varmaan tutumpi Säkylän maasto. Samanlaista settiä. Maisemat vähän kuin Lapissa, josta lisäpisteitä. Sitäpaitsi kangasmaastoja ei ole tullutkaan listattua niin paljoa kuin etukäteen kuvittelin.


Ahvenanmaa
nimi: Orrdal
sijainti: Ahvenanmaa (IF Åland)
kilpailu jossa käytetty: PM-kisat 1986
perustelut: Hienoa isoa kalliomäkeä, meren rannalla luonnollisesti. Kartta on tosin jo aika vanha, mutta käymisen arvoinen. Jos uudemmalle kartalle tekee Ahvenanmaalla mieli, ja aikaa on vain yhdelle treenille, niin Solbacka-niminen kartta voisi olla sopiva. Mutta Orrdal on Pardalin valinta.




Uusimaa tosiaan joskus myöhemmin erikseen laajempana pakettina. Kunhan ensin toivun tästä projektista.




 



keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Maakuntien parhaat

Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut tarkalleen kuukausi. Sen kunniaksi ajattelin tuupata uuden jutun ihmeteltäväksi. Radiohiljaisuus ei ole johtunut siitä, että hommat eivät olisi sujuneet Strömsön tapaan, vaan oikeastaan siitä että läpileikkasin edellisessä postauksessa koko talviharjoittelun keskeisimmän annin. Urheilullisesti homma on sujunut, treeniviikot ovat samasta sapluunasta ja kolmiviikkoiset pyörivät kuin aikoinaan Lahden urheilukoulussa. Viikkotasolla jaksotus 3+1 ja päivätasolla 5+2. Jos numeroiden sisältö ei aukea, niin ei haittaa. Ei se ketään kuitenkaan kiinnostaisi.

Tällä kertaa ajattelin aiheeksi jotain perusharjoittelua kiinnostavampaa, ja mieleeni tuli ajatus Suomen parhaista suunnistusmaastoista, jota jalostin sen verran että maastoja tulisi tasapuolisesti eri puolilta Suomea ja erilaisista maastotyypeistä. Vastaavia listojahan on laadittu iät ja ajat ja niistä voi kiistellä yhtä loputtomiin kuin vaikkapa erilaisista ruokailun makuelämyksistä. Yhden henkilön laatima lista on aina subjektiivinen kyseisen henkilön näkemys, joka on muodostunut henkilön luontaisten prefernssien perusteella. No, nyt virkamiesjargon sikseen - tässä ne ovat: maakuntien parhaat suunnistusmaastot á la Pardal (vol 1)

Yksi per maakunta, edellytyksenä että olen itse juossut kartalla ja maastosta on olemassa nykystandardien mukainen suunnistuskartta.







Lappi
nimi: Karjalaisentievat / Haukiselkä
sijainti: Pellon ja Kolarin rajalla (Pellon Ponsi)
kilpailu jossa käytetty: Tornionlaakson rastipäivät 2010
perustelut: täysin poikkeuksellinen maasto etelänmiehelle. Vauhdikas pohja, erikoiset käyrämuodot, erämaassa. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla ainakin kartan perusteella Pahajoki (Muonio), mutta siellä en ole vielä käynyt. Ehkä ensi kesänä.

Pohjois-Pohjanmaa

nimi: Keihäsoja / Hiihtomaja
sijainti: Kalajoki (Kalajoen Junkkarit)
kartan käyttö: KLL joskus, AM-yö 2011
perustelut: nopea maastopohja, pienet mutta haastavat korkeuserot vanhoilla dyyninpohjilla. Rokualta ja Virpiniemestä löytyisi kilpailijoita vastaavaan maastotyyppiin, Kuusamosta taas vähän mäkisempiin.


Kainuu

nimi: Risteli / Jämäsvaara
sijainti: Kuhmo (Kuhmon Peurat)
kartan käyttö: SM-normaali 2004, Kainuun rastiviikko 2006
perustelut: Laaja Kainuulainen vaaramaastoalue kaukana kaikesta. Parhaimpia rastiviikkomaastoja. Kangasmaastoista löytysi varteenotettavia vaihtoehtoja (mm. Joutenlampi, Pyssylampi), mutta tällä kertaa näin.
 

Keski-Pohjanmaa

nimi: Laskettelurinne / Härkälokero
sijainti: Kaustinen (Kaustisten Pohjan-Veikot)
kartan käyttö: KLL joskus kauan sitten, Nuorten Jukola joskus vielä aikaisemmin
perustelut: Keski-Pohjanmaan alueella on tullut suunnistettua aika vähän, joten tämä menee helpolla. Kokkolan sprinttimaastoilla ei sentään tarvi tätä titteliä jakaa. Lohtaja veisi varmaan voiton, mutta se on minulla vielä käymättä.



Pohjanmaa

nimi: Tjärlax
sijainti: Närpiö (Närpes OK, Malax IF)
kartan käyttö: Finnspring 2009
perustelut: Tekninen, rankka, tasainen, rannikolla. Joiltain tiukoilta rastipisteiltä maisemat avomerelle. Hyvä pitkän matkan maasto ja 15-tonninen kartta.




Etelä-Pohjanmaa

nimi: Iso-Pässilä
sijainti: Ilmajoki (Suunta-Jurva)
kartan käyttö: Jukola 2001, FIN5 2012
perustelut: Muita vaihtoehtoja löytyisi myös. Tutumpia useimmille lienee Simpsiö (Jukola 2007) ja Lakeaharju (SM-viesti 2011, Jukola 1991), mutta edellisen naapurissa oleva Vatpakka tarjoaa myös hienoa pienipiirteistä rinnettä. Myös Alavuden Hautalampi (SM-keski 2011) oli ihan jees. Tällä kertaa valinta kallistui hieman lännemmäs.





Pohjois-Savo

nimi: Savonjoki-Myhinpää
sijainti: Rautalampi (Hankasalmen suunnistuslukio)
kartan käyttö: ?
perustelut: Hieno avokalliomäki kunnon korkeuseroin. Isompaa mäkeäkin löytyy. Karttapalassa ei ehkä näy parasta mäkeä.





Loput maakunnat tulee seuraavalla kirjoituskerralla pikapuoliin.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Arki

Aklimatisoituminen Uudesta-Seelannista Suomeen on sujunut kaiketi melko hyvin. Ensimmäistä arkipäivää lukuunottamatta fiilis on ollut tuore ja aivotoimintakin on ollut normaalilla tasolla. Kyllä tuollainen 11 tunnin aikaero jonkun aikaa ottaa tottua, vaikka oikeaan rytmiin pääsikin valvomalla käytännössä 30 tuntia putkeen. Ekoina päivinä iltapäivällä väsytti normaalia enemmän ja vähän viluttikin. Treeneissä kuitenkin on kulkenut ihan hyvin paluusta asti. Viisi viikkoa kun on viettänyt aika vaihtelevaa urheiluelämää, ja sitäkin ennen juossut paljon normaalia vähemmän, niin kotiin palattua perustreenejä tehdessä on vihdoin pystynyt arvioimaan omaa kuntotilannetta. Ihan hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Uuden-Seelannin kisojen jälkeen olen saanut kasaan sen verran juoksukilsoja mukavilla vauhdeilla, että juoksu alkaa taas tuntua helpolta.

Oman haasteensa helppoon juoksuun asettaa talviset olosuhteet, joilla siis täällä pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan nollan tuntumassa pyörivää lämpötilaa ja loskaa. Parhaimmillaan talvi on toki luminen ja liian kovista pakkasista ei tarvitse kärsiä. Huonoimmillaan jäisten katujen päälle satanut räntä muodostaa kehä kolmosen sisäpuolelle maan laajimman luisteluradan. Puolentoista viime viikon aikana on tarjoiltu keskimääräistä enemmän jälkimmäistä vaihtoehtoa, tai sitten omat muistikuvat edellisistä talvista ovat päässeet pallon toisen puolen auringon paisteessa sumenemaan. Toiset siirtyy näillä keleillä juoksumatolle tai sisähalliin. Itsekin olen pariin kertaan Esport Arenalla vieraillut, mutta pääasiassa juoksut hoituu työmatkoilla. Aurauspoliittisista syistä reitti on mennen tullen aikalailla sama, eikä variaatioita ole tarjolla kuin murto-osa kesään nähden. Normaalisti en samoja reittejä paljonkaan tallaa, mutta talvisin se on vain kestettävä. Viime talvena 9km työmatka lyheni kuitenkin noin 5 minuutilla kun aloin juoksemaan vähän kovempaa. Samaa linjaa olen jatkanut tänäkin talvena, ja kyllä sen 40 minuuttia jaksaa vaikka joka päivä molempiin suuntiin. Kuulokkeet vaan korville.

Tuosta musiikin kuuntelusta juostessa ollaan montaa mieltä. Itse juoksisin mieluiten poluilla ilman häiritsevää meteliä tai musiikkia soittimesta. Siinä vaiheessa, kun reitti on liikennevalojen vaihtumisperiaatteita myöten tuttu ja Turun moottoritie pauhaa vieressä niin sopivasta musiikista sopivasti lisämotivaatiota. Erityisesti sopivan rytmikäs musiikki suorastaan pakottaa jalkoja iskeytymään loskaiseen asfaltiin tietyllä frekvenssillä ja jos vielä basso hakkaa sopivasti sydämen sykkeen tahdissa, niin aamuväsymys unohtuu helposti. Tuloksena sopivan vauhtinen treeni ja pirteä työntekijä. Pitäisikin taas päivittää valikoimaa soittimeen. Osa kappaleista alkaa olemaan parhaat päivänsä nähneet (joidenkin mielestä tämä on tapahtunut jo joskus 90-luvulla...), mutta suosikkibiisit pysyy aina vaan. Niistä voi kaivaa sen tarvittavan energian koviin treeneihin silloinkin kun tekisi mieli ottaa bussi kotiin rankan työpäivän päätteeksi. Jos jollain on ehdottoman hyviä juoksuun sopivia kappaleita tiedossa, niin laittakaahan ihmeessä vinkkiä. Itsellä on viime aikoina aamuisin soinut Tieston In Search of Sunrise -albumit, vaikka ne ovatkin vähän rauhallisempaa settiä.

Tuosta albumin nimestä saa muuten aasin sillan Suomen talveen. Reilun viikon etsiskelyn jälkeen näin taivaalla oudon valoilmiön sunnuntai-iltapäivänä. Aurinko siis todistettavasti paistaisi Suomessakin jos pilviverho ei peittäisi sitä taakseen. Aika harmaatahan täällä on, ei sitä vaan oikein taas muistanut. Josko se auringonpaiste olisi seurannut mukana Uudesta-Seelannista, mutta taisinkin tuoda vahingossa mukanani toisenlaisen luontoilmiön. Siitä voi lukea täältä. Yhteyttä auringon pilkahtamiseen taivaalla pitäisi tutkia tarkemmin, molemmat sattuivat nimittäin samaan aikaan.

Yleisen harmauden, loskan ja likaisen lumen lisäksi viidessä viikossa ehti unohtamaan senkin, että autoilijat eivät noudata pysähtymisvelvollisuuttaan suojatien edessä. Nyt lähellä oli että olisin jäänyt suojatietä ylittäessäni poliisiauton yliajamaksi (ei hälytysajossa). Toinen juoksijaa ärsyttävä asia on se, että ihmiset eivät kävellessään katso eteensä. Välillä auraamattomilla reiteillä väistäminen voi olla hankalaa, mutta se on hyväksyttävää. Sen sijaan leveilläkin auratuilla kävely- ja pyöräteillä pitää jostain syystä kävellä keskellä. Jos ei puhuta tai näprätä kännykkää, niin sitten tuijotetaan korkeintaan viiden metrin päähän omista jaloistaan. Yleensä siinä vaiheessa vasta säpsähdetään hereille kun ohitustilanne on tosiasiaja sehän tietää väistöliikettä sivulle, yleensä juuri väärään suuntaan. Kesällä tilanne on parempi, kenties pyörä-ja kävelyteitä hallitsevien kamikaze-pyöräilijöiden ansiosta. Lopuksi voisin vielä kommentoida, että nämä kamikazet yleensä noudattavat tarkalleen oikeanpuoleista liikennettä ja väistämissääntöjä, mutta en sitä tee koska talvisin olen ainoastaan juoksija.

Päivälleen ja tunnilleen vuosi sitten työhuoneeni ikkunasta näytti tältä. Tänään näkyvissä oli vain räntää