Pakollinen Parpaaten Päivitys

Barbaten leirikeskuksesta on yksi jos toinenkin suunnistaja kirjoitellut sivuilleen helmi-maaliskuun aikana. Ne, jotka ovat noita lukeneet, tietävät kaiken. Ja ne jotka eivät ole lukeneet, eivät menetä mitään. Aamulenkki, aamupala, aamutreeni, lounas, päikkärit, treeni, illallinen, unta. Kuulostaa ehkä tylsältä, ja sitä se onkin. Mutta toisaalta kun en ole täyspäiväinen urheilija, niin on todella hienoa päästä palautumaan treenien välillä ja nukkua kunnon yöunia. Keskitytään nyt kerrankin siihen kunnon palautumiseen kun siihen on mahdollisuus. Ja mitä palautuneempi, niin sitä enemmän voi treenata ;-). Kyllä tätä viikon tai kaksi jaksaa, sen jälkeen voisi alkaa käymään tylsäksi. Varsinkin jos treenit ei suju. Väliaikojen ohjelma täällä tuntuu olevan netissä surffailu, lueskelu tai treenien analysointi.  Itse voisin tehdä välillä jotain muutakin, jottei treenaaminen ei menisi yli. Kevyinä päivinä treeniä pari tuntia, muina kolme. Maastossa pari kertaa päivässä, mutta huomisesta alkaen enemmän sprinttiä. Voi, olla että joutuu sovittelemaan otsalamppua päähän, jottei touhu mene pelkästään kujilla pääsiäiskulkueiden seassa kirmailuksi.

Lunta tuntuu olevan vähän kaikkialla missä porukkaa on leireilemässä pääsiäisen aikoihin. Täällä sitä ei ole, korkeintaan liian paljon pehmeää rantahiekkaa. Ja lumiauroja tarvitaan ainoastaan pitämään tiet auki ettei tuuli puhalla dyynien hiekalla teitä umpeen!

Uudenmaan parhaat

Jatketaan parhaimpien suunnistusmaastojen listaamista. Trilogian päätösosassa keskityn ainoastaan Uuteenmaahan. Vaikka juoksenkin suuren osan harjoituksistani ilman karttaa Kehä3:n sisäpuolisilla teillä, niin olen silti Espoossa asumani 30 vuoden aikana ehtinyt jonkun kerran vierailemaan maastossakin kartta kädessä. Tässä top10-lista niistä maastoista, joissa kaikkien lähiseudulla asuvien olisi suositeltavaa vierailla. Toki on syytä varmistaa että maastoon saa mennä omin nokkinensa.


1. Vaipo
sijainti: Kirkkonummi / Siuntio. Osasta aluetta myös 10-tonninen Kälakärrin kartta.
kartan käyttö: SM-normaali (nyk. pitkä) 1996, Espoon Suunta. Painos vissiin loppunut
perustelut:15-tonninen helmi. Parasta Uusimaalaista pienipiirteistä avokalliomaastoa, sopivasti soilla höystettynä. Ei isoja yksittäisiä mäkialueita, eikä metsätalouden tai tiheän asutuksen haittavaikutuksia, vaikka alkuverrytelyksi kartalle voikin juosta Kirkkonummen juna-asemalta. Ainoa kartta, joka minulla on kehyksissä kotona.

2. Kvarnby
sijainti: Kirkkonummi. Tunnetaan myös nimillä Nydal ja Örnbladet
kartan käyttö: SM-normaali R2 1996, Lynx ja OK77.
perustelut:Kvarnbyn ylänkö on naapurimaastoa Vaipoa vielä laakeampi, ja tarjoa ehkä paikoitellen pienipiirteisempiä muotoja. Kyllä tässä Kirkkonummen erämaassa Saramäkien kelpaa temmeltää. Erikoista muuten on, että vuoden 1996 SM-kisoissa nuoremmilla (R1) ja veteraaneilla (R2, eri kilpailukeskukset) oli yksi yhteinen rasti.

3. Slicko
sijainti: Pohja / Raasepori
kartan käyttö: MM-kisat 1966. Löytyy onneksi uudempikin kartta osasta aluetta. Fiskarin Urheilijat -47. vuosi kai 1998?
perustelut: Länsi-Uudeltamaalta olisi voinut valita useammankin kartan tälle listalle. Koska näitä maastoja en ole kolonnut kaikkia useampaan kertaan läpi, päätin ottaa mukaan vain muistikuvieni mukaan parhaimman. Kuuluu aikalailla samaan maastotyyppiin edellisten sijojen kanssa. Kisakeskuksen & Pohjan hoodeilta löytyy tarvittaessa lisää vastaavia, ja paljon.

4. Tervalampi-Kattila / Sikoilampi
sijainti: Vihti (+ Kirkkonummi / Espoo)
kartan käyttö: SM-viesti 2010, Suunto-Games 2011. Helsingin Suunnistajat.
perustelut: Nuuksion kansallipuiston parasta osaa. Pitkällinen ajantasaisen suunnistuskartan odotus alueelta päättyi 2010 SM-viestiin ja sen jälkeen maastossa on tullut heitettyä treeni jos toinenkin. Täydellinen yötreenimaasto.

5. Innanbäck / Gunnars / Malm
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2011. eGames 2003 & 2004. SM-pika 1994. Espoon Suunta. Pysyvästi harjoituskiellossa ilman erillistä lupaa
perustelut: Merenrantakallioita parhaimmillaan ja nautinnollisimmillaan. Sen verran maastotyyppivaihtelua alueelta löytyy, että halutessaan aikaan saa tiukkaa säksätystä, kuten HuLissa 2011 (kuva). Laakeampaa avokalliorinnettäkin löytyy.
 
6. Gillerberget
sijainti: Sipoo
kartan käyttö: Jukola 1995. Fin-5 2004. 
perustelut: SSL:n karttarekisteri: "erityisen pienipiirteinen avokalliomaasto, keskisuuret (20-50m) korkeuserot". Selvästi Itä-Uudenmaan parasta antia. Kaatuneet puut saattavat jyrkimmissä rinteissä rajoittaa nautintoa, mutta muuten upeaa. Ei kovin kaukana 2012 Jukolan maastoista.

7. Högsand
sijainti: Hanko, Lappohja
kartan käyttö:? OK Raseborg. 2009
perustelut: Listan ainoa kangasmaasto. Niitä ei loppujen lopuksi Uudeltamaalta löydy kovin paljoa, lähinnä Salpausselältä eli Hanko-Hyvinkää linjalta. Högsandissa nopeaan kagasmaastoon yhdistyy vähän rantadyynejä, juoksuhautoja ja tietysti yksi Suomen pisimmistä hiekkarannoista kruunaa yhdistelmän.

8. Kopparnäs
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2010. Espoon Suunta (kuvat kartoista ja yhteystiedot).
perustelut: Samanlaista settiä kuin Innanbäckin maastot, joskin omalta osalta enemmän on täällä tullut juostua. Laakeita avokallioita laapottaa ja yksi tosi tiukka mäkialue, jonka kartoittaminen täydellisesti on mahdotonta nykyisillä suunnistuskarttojen mittakaavoilla. Itä-osa peitteisempää.

9. Linlo
sijainti: Kirkkonummi
kartan käyttö: Lynxin ja Essun seuranmestaruudet 2012. Lynx. Ratamestaajana meitsi.
perustelut: Listan musta hevonen varmaan aika monelle. Ei ehkä teknisesti haastavimpia maastoja, mutta harvoin sitä pääsee hienossa merenrannikon saaressa kirmaamaan silokallioilla. Päälle voi paistella vaikka makkarat jollain saaren nuotiopaikoista. Sopii myös coastaleeringiin.

10. Usmi
sijainti: Hyvinkää
kartan käyttö: Jukola 2010. HyRa ja RR. Kilpailukiellossa! (SM-erikoispitkä 2014)
perustelut: Raskas ja peitteinen pyöreitä mäkimuotoja sisältävä maasto, joka Jukolassa osoitti haastavuutensa. Useat maajoukkuetason suunnistajat olivat todella hukassa yön pimeinä tunteina, ja jopa valoisallakin. Omalla maastorankingilla lisäpiste siitä, että Lynxin miehistö ei kuulunut yllä mainittuihin.


Muita hilkulla olleita maastoja:

• Ovanmalm
• Solvalla-Suolikas
• Väransby / Stormossen
• Suomenlinna
• Hakunila-Nybygget
• Otaniemi
• Mail (harjoituskiellossa, SM-pitkä R1 2015)
• Äijäsmäki
• Keräkankare
• Gumböstrand
• Porkkala
• jne.

Jonkun aikaa taitaa sääennusteiden mukaan ottaa ennen kuin ylläoleviin maastoihin pääsee taas fiilistelemään. Sen verran tiukka lumipeite vielä on, että ihan hyvä jos Huippuliigan avauksen sprintissä 20.4. päästään juoksemaan alkuperäisten ratasuunnitelmien mukaan lumen häiritsemättä. Onneksi omaa suunnistusnälkää pääseen tyydyttämään jo ylihuomenna, sillä huomenna lennän Malagaan. Barbatessa kukaan ei ole valittanut lumesta, joten ei itsekään pidä alkaa valittamaan vaikka sadetta ja tuulta olisikin odottamassa perille päästyä.

Maakuntien parhaat, osa 2

Jatkoa edellisestä postauksesta.


Pohjois-Karjala
nimi: Juuanvaara / Tahkovaara / Aisus
sijainti: Juuka (Kalevan Rasti)
kilpailu jossa käytetty: SM-normi 2003. MM-katsastus keskimatka 2013 (harjoituskiellossa!)
perustelut: Itä-Suomen helmiä. Joensuun seudulta löytyisi hienoja supikoita, mutta koitetaan pitää myös hienot vaaramaastot vahvoilla tällä listalla.


Etelä-Karjala
nimi: Lökkiö
sijainti: Ruokolahti (SK Vuoksi)
kilpailu jossa käytetty: Eukkorastit 2011
perustelut: On se vaan hienoa, jos onnistuu pitämään karhut loitolla.


Kymenlaakso
nimi: Repovesi
sijainti: Kouvola (Kouvolan Rasti, karttapainos lopussa)
kilpailu jossa käytetty: MM-katsastus 1996
perustelut: Ei edes tarvi hirveesti vetää kotiinpäin (tai oikeastaan mökille päin), jos valinta kallistuu Kymenlaakso osalta Repovedelle. A2-kokoinen kansallipuistoalue tarjoaa isoja mäkiä, pienipiirteistä rinnettä ja upeita maisemia. Vuosittainen vierailukohde itselläni.


Etelä-Savo
nimi: Neitvuori

sijainti: Mikkeli (Navi)
kilpailu jossa käytetty: PM-kisat 2001, SM-normi 2002
perustelut: Hienoa ja rankkaa. Välttynyt talousmetsäkäytöltä parhaimmissa paikoissa, luultavasti juuri kunnon mäkien ansiosta. Molemmissa yllämainituissa kisoissa maasto osoittautui liian vaikeaksi minulle, ainakin yhdessä samaisessa rinteessä. Kyseinen paikka on tullut tsekattua muutamaan otteeseen myöhemmin.


Keski-Suomi
nimi: Ilvesvuori
sijainti: Jyväskylä (Suunta Jyväskylä)
kilpailu jossa käytetty: SM-pikamatka 2000
perustelut: Voi olla, että parempiakin Keski-Suomesta löytyisi. Loppujen lopuksi Ilvesvuoren hyvä alue ei ole mitenkään kovin suuri, mutta muuten maasto kyllä kelpaa tälle listalle. Jostain maakunnasta mukaan voi päästä heikommillakin maastoilla. Kelta-mustien lasien läpi katselevan tuomariston bonuspiste hyvästä nimestä.

 
Päijät-Häme
nimi: Hälvälä
sijainti: Hollola (Lahden Suunnistajt -37)
kilpailu jossa käytetty: Jukola 1987, Sotilas-SM 2012
perustelut: Salpausselän supikkoa tiukimmillaan. Tuttu harjoitusmaasto myös intin metsäleireiltä. Mutta silti maasto ei ikinä päästä pois ilman virheitä. Lienee useimmille tuttu, ainakin nimen perusteella.


Pirkanmaa
nimi: Ponsa
sijainti: Kangasala (Kangasala SK)
kilpailu jossa käytetty: Hämeen rastiviesti 2008, SM-pitkä1997
perustelut: Voi olla monille selkeä vaihtoehto Pirkanmaan osalta. Itse mietin muitakin, mutta joko muisti pettää tai sitten ei löydy parempaa. Teiskosta löytyy kyllä ihan yhtä hyvää. Kuulemma tosin metsäkoneet ovat jyllänneet maastossa sitten viime käyntini.


Kanta-Häme
nimi: Mustisuo / Rehakka

sijainti: Janakkala (Hämeenlinnan suunnistajat)
kilpailu jossa käytetty: FIN-5 2009
perustelut: Pieni hyvä suppapläntti. Ehkä päällimmäisenä alueen hyvistä maastoista, koska 2012 SM-pitkää varten tuli tuollakin vierailtua. Tosin enimmäkseen siinä SM-relevantimmassa osassa, mutta olihan supikon puolellakin vierailtava.


Varsinais-Suomi
nimi: Airismaa
sijainti: Naantali (Turun Metsänkävijät)
kilpailu jossa käytetty: SM-pikä 2006
perustelut: yksi Varsinais-Suomen avokalliomaastoista. Merinäkymien ansiosta nousee hieman muiden edelle. Tosin olisi vastaavantasoisia varmaan muitakin. Kannattaa kurvata käymään jos Turun suunnilla liikkuu. Samalla voi käydä vaikka muumimaailman sprinttikartalla.


Satakunta
nimi:Virttaankangas
sijainti: Huittinen
kilpailu jossa käytetty: ?
perustelut: Jämin (Jukola 2004) maasto osuu aika pahasti Satakunnan ja Pirkanmaan rajoille. Kohtaloksi koitui valitsemattatuleminen kummankin maakunnan osalta vaikka hyvä ja mukava maasto onkin kyseessä (myös suo-kallio -alueet). Sen sijaan otin Satakunnasta mukaan Virttaankankaan joka kuuluu samaan harjualueeseen kuin varmaan tutumpi Säkylän maasto. Samanlaista settiä. Maisemat vähän kuin Lapissa, josta lisäpisteitä. Sitäpaitsi kangasmaastoja ei ole tullutkaan listattua niin paljoa kuin etukäteen kuvittelin.


Ahvenanmaa
nimi: Orrdal
sijainti: Ahvenanmaa (IF Åland)
kilpailu jossa käytetty: PM-kisat 1986
perustelut: Hienoa isoa kalliomäkeä, meren rannalla luonnollisesti. Kartta on tosin jo aika vanha, mutta käymisen arvoinen. Jos uudemmalle kartalle tekee Ahvenanmaalla mieli, ja aikaa on vain yhdelle treenille, niin Solbacka-niminen kartta voisi olla sopiva. Mutta Orrdal on Pardalin valinta.




Uusimaa tosiaan joskus myöhemmin erikseen laajempana pakettina. Kunhan ensin toivun tästä projektista.




 

Maakuntien parhaat

Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut tarkalleen kuukausi. Sen kunniaksi ajattelin tuupata uuden jutun ihmeteltäväksi. Radiohiljaisuus ei ole johtunut siitä, että hommat eivät olisi sujuneet Strömsön tapaan, vaan oikeastaan siitä että läpileikkasin edellisessä postauksessa koko talviharjoittelun keskeisimmän annin. Urheilullisesti homma on sujunut, treeniviikot ovat samasta sapluunasta ja kolmiviikkoiset pyörivät kuin aikoinaan Lahden urheilukoulussa. Viikkotasolla jaksotus 3+1 ja päivätasolla 5+2. Jos numeroiden sisältö ei aukea, niin ei haittaa. Ei se ketään kuitenkaan kiinnostaisi.

Tällä kertaa ajattelin aiheeksi jotain perusharjoittelua kiinnostavampaa, ja mieleeni tuli ajatus Suomen parhaista suunnistusmaastoista, jota jalostin sen verran että maastoja tulisi tasapuolisesti eri puolilta Suomea ja erilaisista maastotyypeistä. Vastaavia listojahan on laadittu iät ja ajat ja niistä voi kiistellä yhtä loputtomiin kuin vaikkapa erilaisista ruokailun makuelämyksistä. Yhden henkilön laatima lista on aina subjektiivinen kyseisen henkilön näkemys, joka on muodostunut henkilön luontaisten prefernssien perusteella. No, nyt virkamiesjargon sikseen - tässä ne ovat: maakuntien parhaat suunnistusmaastot á la Pardal (vol 1)

Yksi per maakunta, edellytyksenä että olen itse juossut kartalla ja maastosta on olemassa nykystandardien mukainen suunnistuskartta.







Lappi
nimi: Karjalaisentievat / Haukiselkä
sijainti: Pellon ja Kolarin rajalla (Pellon Ponsi)
kilpailu jossa käytetty: Tornionlaakson rastipäivät 2010
perustelut: täysin poikkeuksellinen maasto etelänmiehelle. Vauhdikas pohja, erikoiset käyrämuodot, erämaassa. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla ainakin kartan perusteella Pahajoki (Muonio), mutta siellä en ole vielä käynyt. Ehkä ensi kesänä.

Pohjois-Pohjanmaa

nimi: Keihäsoja / Hiihtomaja
sijainti: Kalajoki (Kalajoen Junkkarit)
kartan käyttö: KLL joskus, AM-yö 2011
perustelut: nopea maastopohja, pienet mutta haastavat korkeuserot vanhoilla dyyninpohjilla. Rokualta ja Virpiniemestä löytyisi kilpailijoita vastaavaan maastotyyppiin, Kuusamosta taas vähän mäkisempiin.


Kainuu

nimi: Risteli / Jämäsvaara
sijainti: Kuhmo (Kuhmon Peurat)
kartan käyttö: SM-normaali 2004, Kainuun rastiviikko 2006
perustelut: Laaja Kainuulainen vaaramaastoalue kaukana kaikesta. Parhaimpia rastiviikkomaastoja. Kangasmaastoista löytysi varteenotettavia vaihtoehtoja (mm. Joutenlampi, Pyssylampi), mutta tällä kertaa näin.
 

Keski-Pohjanmaa

nimi: Laskettelurinne / Härkälokero
sijainti: Kaustinen (Kaustisten Pohjan-Veikot)
kartan käyttö: KLL joskus kauan sitten, Nuorten Jukola joskus vielä aikaisemmin
perustelut: Keski-Pohjanmaan alueella on tullut suunnistettua aika vähän, joten tämä menee helpolla. Kokkolan sprinttimaastoilla ei sentään tarvi tätä titteliä jakaa. Lohtaja veisi varmaan voiton, mutta se on minulla vielä käymättä.



Pohjanmaa

nimi: Tjärlax
sijainti: Närpiö (Närpes OK, Malax IF)
kartan käyttö: Finnspring 2009
perustelut: Tekninen, rankka, tasainen, rannikolla. Joiltain tiukoilta rastipisteiltä maisemat avomerelle. Hyvä pitkän matkan maasto ja 15-tonninen kartta.




Etelä-Pohjanmaa

nimi: Iso-Pässilä
sijainti: Ilmajoki (Suunta-Jurva)
kartan käyttö: Jukola 2001, FIN5 2012
perustelut: Muita vaihtoehtoja löytyisi myös. Tutumpia useimmille lienee Simpsiö (Jukola 2007) ja Lakeaharju (SM-viesti 2011, Jukola 1991), mutta edellisen naapurissa oleva Vatpakka tarjoaa myös hienoa pienipiirteistä rinnettä. Myös Alavuden Hautalampi (SM-keski 2011) oli ihan jees. Tällä kertaa valinta kallistui hieman lännemmäs.





Pohjois-Savo

nimi: Savonjoki-Myhinpää
sijainti: Rautalampi (Hankasalmen suunnistuslukio)
kartan käyttö: ?
perustelut: Hieno avokalliomäki kunnon korkeuseroin. Isompaa mäkeäkin löytyy. Karttapalassa ei ehkä näy parasta mäkeä.





Loput maakunnat tulee seuraavalla kirjoituskerralla pikapuoliin.

Arki

Aklimatisoituminen Uudesta-Seelannista Suomeen on sujunut kaiketi melko hyvin. Ensimmäistä arkipäivää lukuunottamatta fiilis on ollut tuore ja aivotoimintakin on ollut normaalilla tasolla. Kyllä tuollainen 11 tunnin aikaero jonkun aikaa ottaa tottua, vaikka oikeaan rytmiin pääsikin valvomalla käytännössä 30 tuntia putkeen. Ekoina päivinä iltapäivällä väsytti normaalia enemmän ja vähän viluttikin. Treeneissä kuitenkin on kulkenut ihan hyvin paluusta asti. Viisi viikkoa kun on viettänyt aika vaihtelevaa urheiluelämää, ja sitäkin ennen juossut paljon normaalia vähemmän, niin kotiin palattua perustreenejä tehdessä on vihdoin pystynyt arvioimaan omaa kuntotilannetta. Ihan hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Uuden-Seelannin kisojen jälkeen olen saanut kasaan sen verran juoksukilsoja mukavilla vauhdeilla, että juoksu alkaa taas tuntua helpolta.

Oman haasteensa helppoon juoksuun asettaa talviset olosuhteet, joilla siis täällä pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan nollan tuntumassa pyörivää lämpötilaa ja loskaa. Parhaimmillaan talvi on toki luminen ja liian kovista pakkasista ei tarvitse kärsiä. Huonoimmillaan jäisten katujen päälle satanut räntä muodostaa kehä kolmosen sisäpuolelle maan laajimman luisteluradan. Puolentoista viime viikon aikana on tarjoiltu keskimääräistä enemmän jälkimmäistä vaihtoehtoa, tai sitten omat muistikuvat edellisistä talvista ovat päässeet pallon toisen puolen auringon paisteessa sumenemaan. Toiset siirtyy näillä keleillä juoksumatolle tai sisähalliin. Itsekin olen pariin kertaan Esport Arenalla vieraillut, mutta pääasiassa juoksut hoituu työmatkoilla. Aurauspoliittisista syistä reitti on mennen tullen aikalailla sama, eikä variaatioita ole tarjolla kuin murto-osa kesään nähden. Normaalisti en samoja reittejä paljonkaan tallaa, mutta talvisin se on vain kestettävä. Viime talvena 9km työmatka lyheni kuitenkin noin 5 minuutilla kun aloin juoksemaan vähän kovempaa. Samaa linjaa olen jatkanut tänäkin talvena, ja kyllä sen 40 minuuttia jaksaa vaikka joka päivä molempiin suuntiin. Kuulokkeet vaan korville.

Tuosta musiikin kuuntelusta juostessa ollaan montaa mieltä. Itse juoksisin mieluiten poluilla ilman häiritsevää meteliä tai musiikkia soittimesta. Siinä vaiheessa, kun reitti on liikennevalojen vaihtumisperiaatteita myöten tuttu ja Turun moottoritie pauhaa vieressä niin sopivasta musiikista sopivasti lisämotivaatiota. Erityisesti sopivan rytmikäs musiikki suorastaan pakottaa jalkoja iskeytymään loskaiseen asfaltiin tietyllä frekvenssillä ja jos vielä basso hakkaa sopivasti sydämen sykkeen tahdissa, niin aamuväsymys unohtuu helposti. Tuloksena sopivan vauhtinen treeni ja pirteä työntekijä. Pitäisikin taas päivittää valikoimaa soittimeen. Osa kappaleista alkaa olemaan parhaat päivänsä nähneet (joidenkin mielestä tämä on tapahtunut jo joskus 90-luvulla...), mutta suosikkibiisit pysyy aina vaan. Niistä voi kaivaa sen tarvittavan energian koviin treeneihin silloinkin kun tekisi mieli ottaa bussi kotiin rankan työpäivän päätteeksi. Jos jollain on ehdottoman hyviä juoksuun sopivia kappaleita tiedossa, niin laittakaahan ihmeessä vinkkiä. Itsellä on viime aikoina aamuisin soinut Tieston In Search of Sunrise -albumit, vaikka ne ovatkin vähän rauhallisempaa settiä.

Tuosta albumin nimestä saa muuten aasin sillan Suomen talveen. Reilun viikon etsiskelyn jälkeen näin taivaalla oudon valoilmiön sunnuntai-iltapäivänä. Aurinko siis todistettavasti paistaisi Suomessakin jos pilviverho ei peittäisi sitä taakseen. Aika harmaatahan täällä on, ei sitä vaan oikein taas muistanut. Josko se auringonpaiste olisi seurannut mukana Uudesta-Seelannista, mutta taisinkin tuoda vahingossa mukanani toisenlaisen luontoilmiön. Siitä voi lukea täältä. Yhteyttä auringon pilkahtamiseen taivaalla pitäisi tutkia tarkemmin, molemmat sattuivat nimittäin samaan aikaan.

Yleisen harmauden, loskan ja likaisen lumen lisäksi viidessä viikossa ehti unohtamaan senkin, että autoilijat eivät noudata pysähtymisvelvollisuuttaan suojatien edessä. Nyt lähellä oli että olisin jäänyt suojatietä ylittäessäni poliisiauton yliajamaksi (ei hälytysajossa). Toinen juoksijaa ärsyttävä asia on se, että ihmiset eivät kävellessään katso eteensä. Välillä auraamattomilla reiteillä väistäminen voi olla hankalaa, mutta se on hyväksyttävää. Sen sijaan leveilläkin auratuilla kävely- ja pyöräteillä pitää jostain syystä kävellä keskellä. Jos ei puhuta tai näprätä kännykkää, niin sitten tuijotetaan korkeintaan viiden metrin päähän omista jaloistaan. Yleensä siinä vaiheessa vasta säpsähdetään hereille kun ohitustilanne on tosiasiaja sehän tietää väistöliikettä sivulle, yleensä juuri väärään suuntaan. Kesällä tilanne on parempi, kenties pyörä-ja kävelyteitä hallitsevien kamikaze-pyöräilijöiden ansiosta. Lopuksi voisin vielä kommentoida, että nämä kamikazet yleensä noudattavat tarkalleen oikeanpuoleista liikennettä ja väistämissääntöjä, mutta en sitä tee koska talvisin olen ainoastaan juoksija.

Päivälleen ja tunnilleen vuosi sitten työhuoneeni ikkunasta näytti tältä. Tänään näkyvissä oli vain räntää

Taupo

Luku 6: Taupo

Uuden-Seelannin reissun viimeinen viikko 18.1.-25.1. tuli vietettyä Taupo -järven ympäristössä. Urheilullisesti juoksua tuli enemmän kuin pitkiin aikoihin ja turismipuolella tarjolla oli kaikenlaista luonto- ja elämysaktiviteettia. Harjoitustunnit kertyivät trail runningista, palautuminen kuumista kylvyistä ja päikkäreistä, syöminen grillailuista. Yksi kovempi harjoite tuli tehtyä, muuten tarkoituksena oli totuttaa jalkoja suurempiin määriin. Kilometrejä ei kertynyt kuitenkaan älyttömästi, siitä piti huolen nousumetrit ja mutkaiset polut. Sellaisia 30km päiviä tuli kuitenkin ainakin muutama. Paikoitellen tuntui jopa siltä, että kohta kilometrejä on alla sellainen määrä että juoksu tuntuu taas juoksulta. Paitsi että hermosto ja tukilihakset olivat jo aika hyytyneitä ja lenkkikaverit juoksivat liian kovaa. No nyt on joka tapauksessa perusjuoksua sulilla maastoilla alla ja Suomen talvessa voi keskittyä laatuun.

Edellisissä reissun postauksissa on ollut paljon tekstiä ja liian vähän kuvia. Nyt parempien nettiyhteyksien ääreltä voi keskityn visuaaliseen puoleen jaarittelun sijasta. Alla kuvia viimeiseltä NZ-viikolta. Katsotaan josko vielä kirjottelisin jonkun matkayhteenvedon jetlagista toivuttuani.

 

Hunua falls, lenkki+uinti

 

 lenkilllä Hukassa

Rotorua, haiseva piknikki

Mt. Doomin (Mt. Ngauruhoe) huipulla

 

Mt. Doom

Tongariro crossing volcanic hazard zone 

 

lenkkimaisemaa 1

lenkkimaisemaa 2

lenkkimaisemaa 3

 

Kaituna river rafting

 

treenihien huuhtelua kuumassa purossa

Orakei Korako thermal park

majoituksen hot pool

 

paikallinen tapa suoristaa ruoto ennen lentomatkaa

Nyt olen siis jo kotona, töihinkin pitäisi vissiin mennä huomenna viiden viikon loman jäljiltä. Lennot sujuivat hyvin ja nopeasti. Olin perillä samana päivänä kuin lähdinkin (01:00-14:30). Lähipäivien ohjelmassa töihin totuttelun lisäksi lepoa ja ehkä muutenkin pitää totutella taas arkielämään. Ja Suomen harmaaseen talveen.

Sprint the Bay

21.1.2013

Luku 5: Sprinttaa lahti

Kaksi sprinttikisaa kolmena päivänä peräkkäin aikalailla suoraan viimeisen maailmancupin kisan päälle. Kuulostaa rankalta? Sitä se varmasti onkin jos juoksee kaikki tosissaan. Alle ja päälle tuollaiset rykäisyt vaativat tietysti kunnon verryttelyt ja ehkä aamulenkitkin herättelyksi. Omalta osaltani ohjelmaa oli helppo keventää kun ensimmäisessä sprintissä laskeuduin aidan ylityksestä hieman huonosti viistoon rinteeseen ja nilkka pyörähti hieman. Ilman teippejä olisi juoksut jääneet siihen, mutta nyt pystyin juoksemaan loputkin kisat. Toisen ja kolmannen päivän aamukisat tarjosivat sen verran muhkuraista pohjaa muutenkin kovilla oleville jaloille, että niissä jalkaa joutui väkisinkin varomaan ja siinä oli sopiva syy ottaa nämä sprintit pykälää matalammilla tehoilla.

Sprint the Baystä jäi kyllä kokonaisuutena ihan positiivinen kuva. Tarjolla olleesta kuudesta sprintistä lähes kaikki olivat erilaisia. Oikeastaan viimeinen kisa ei enää tarjonnut maastollisesti tai suunnistusteknisesti mitään uutta, mutta muuten ei päässyt kyllästymään. Ensimmäiseen, WRE-statuksen, kisaan oli saatu kartanvaihdolla melko haastavia välejä aika paljon yhden monimutkaisen rinteessä sijaitsevan koulurakennuksen ympärille. Toisessa kisassa nousua oli vain 5m ja kisa juostiin suurimmaksi osaksi Uuden-Seelannin suurimmassa vesipuistossa. Kengätkin kastuivat. Kolmannen kisan maastosta 70 % oli kuivaa joenpohjaa, jossa tiheät, läpipääsemättömät pusikot ja niiden väliset kapeat väylät muodistivat suunnistushaasteet. Neljäs kisa käytiin Napierin Art Deco –rakennusten seassa ilman suurempia monimutkaisuuksia. Kotikenttäedusta ei helpolla radalla ollut hyötyä (neljä yötä majoituimme kadun toisella puolella maalialueelta). Viides kisa juostiin ryhmäyhteislähdöllä laitumilla loppunousulla höystettynä. Viimeinen kisa tarjosi suomalaisittain perussprinttiä Hawelock Northin keskustassa. Oman kisansa jo juosseet pääsivät kannustamaan maaliintulijoita suoraan ravintolan terrasilta.

Virhettä tuli tarpeettoman paljon. Toki kahdessa aamupäivän kisassa keskittyminen ei ollut huipussaan, mutta erityisesti ekana päivänä tein muutaman ison virheen, ehkä hätäilyn tai sitten puuttuvan sprinttitatsin takia. Lisäksi tein mielenkiintoisen sprinttiteknisen huomion; maastoedellä-tekniikan miehenä ylikartoitetuilla alueilla tulee usein pelattua varman päälle ja otettu varmasti sallittu ja helposti juostava reitti jolla kuitenkin voi hävitä sekunnin tai pari. Mikäli maasto näyttää siltä, että kohde voi olla kartassa kielletty tai oma ennakko ei vastaa täysin näkymää, on edessä joko vähintään yksi ylimääräinen kartanlukukerta tai varmanpäälle-valinta. Suomessa pieni kukkapenkki voi olla kielletty, mutta täällä esim puolitoistametrinen muuri voi olla kartassa maavalli tai ylipäästävä aita yli kaksi metriä korkea. Kielletty pensasaita voi olla pari milliä ohut tai kielletty tonttivihreä pari puskaa. Kyllä siinä silti jotain logiikkaa on täälläkin, mutta kun kaikkea ei suuresta yrityksestä huolimatta saa kartalle, niin kompromisseja tulee väkisin. Osittain tämä voi johtua myös reitinvalinnallisista syistä. Kielletyn alueen nauhoja ei tietenkään näin pienissä kisoissa käytetä eikä valvontaa ole. En tiedä kuinka monta koko kuuden startin kisasetin 333 osallistujasta olisi pitänyt hylätä jostain rikkomuksesta, mutta itse veikkaisin 50 % menevän rikki että heilahtaa. Oma ratkaisu oli täällä pelata varman päälle epävarmoissa paikoissa, mutta yksittäisissä tärkeissä kisoissa pitäisi vetää aggressiivisesti riskilläkin ja toivoa ettei tule rikkoneeksi sääntöjä. Tämä edellyttää hyvää muttei ylipiperrettyä karttaa eli käytännössä sopivaa maastoa (eikun puistoa tai korttelia tietysti).

Kartat, tulokset ja väliajat löytyvät kisasivuilta.

Pari tiukinta väliä alla kuvina.

Isä lähti sprinttisarjaa ennen jo pikkuhiljaa kotimatkalle, joten siirryin lopun maajoukkueporukan matkaan. Kolme päivää meni siis aika tiukasta sprinttailun merkeissä ympäri Hawkes’ Baytä. Sanoisin, että tämän reissun suunnistukset ja kovatehoiset ja –alustaiset juoksut olivat nyt tässä ja seuraavaksi Taupolla siirrytään rauhallisempaan määrän keräilyyn. Toivottavasti jalat kestää juoksua (tai vaellustakin), jottei kurvaaviin harjoituksiin tarvitse ryhtyä.