Pronssinen yö

Kuva: hirppa.kuvat.fi

Ei turhaan tullut edellisessä blogipäivityksessä mainittua olevani valmis sm-yöhön. Suunnistus sujui aikalailla niin kuin pitikin ja Kuusankoskelta oli kotiin tuomisina pronssia. Se tuntuu erityisen hyvältä vaihtelevan heikosti menneen kisakauden päättyessä.

Perjantaina ohjelmassa oli karsinta 6,3km/14 rastia finaalin naapurimaastossa. Neljä karsintaerää, jossa jokaisessa reilu 40 miestä ja 15 parasta pääsisi lauantain finaaliin. Itselle karsinnan piti toimia hyvänä viimeistelynä ja tarkoitus oli saada homma oikeille raiteille. Raiteet eivät joko menneet oikeaan suuntaan tai sitten rastit eivät sattuneet yöunan valokeiloihin. Laskeskelin jälkikäteen, että rasti numero seitsemän oli ensimmäinen jossa heijastin osui silmiin ennen rastipistettä tai rastilippua. Kakkosella varmistin vielä rastikumpareella kartasta että tässä sen pitäisi olla. Kolmosella ja nelosella rastikivi ei näkynyt viiden metrin päähän. Omat ennakko-odotukset näiden maastojen suunnistusteknisistä haasteista ja yösuunnistusradoista olivat hieman erilaiset, eikä vähiten edellisen vuoden sm-yö esikisan takia. Silloin heijastimet näkyivät hyvin ja maastokin oli avoimempaa. Annoin muuten viime vuoden kisan jälkeen ratamestaritiimille positiivista palautetta heijastimien laadusta ja näkyvyydestä. Luulin heidän omaavan kanssani saman käsityksen yösuunnistuksesta, eli että rastivälien sujuva toteuttaminen on ratkaisevaa eikä se, että rasti pitää kaivaa kuusen kolosta tai hyvällä tuurilla löytää rastille edellisen kaverin siellä leimatessa. No, sija karsinnassa oli oman erän (K1) kolmas, eli juurikin sellainen kuin halusinkin. Vanha viisaushan on, että yössä karsintaa ei kannata voittaa, varsinkin jos on ensimmäisessä tai viimeisessä karsintaryhmässä. Finaalin viimeinen lähtöpaikka ei ole kiva.

Perjantain karsinnan jälkeen oli mukava päästä suoraan kisapaikalla kunnon puusaunaan. Ihmeen hyvin löytyi tilaa ja löylytkin irtosi palauttelemaan miestä. Lynxin yömiesten majoitus oli n. 30km päässä Jaalassa, jossa lauantaina oli hyvä nukkua pitkään, pelailla petankia, K&N.iä ja carcassonea sekä tehdä pieni verkkalenkki ennen ruokaa ja tietty päikkäreitä.

Päätin lähteä pitkällisen harkinnan jälkeen kisaan akulla jonka kestoaika täydellä teholla oli 90min ja sillä sitä myös polttelin koko ajan. Karsinnan kilsavauhdilla akku ja siten myös lamppu olisi hyytynyt ennen maalia, joten taisin tosiaan edelleen uskoa nopeampaan maastoon ja itseeni. Tein myös peliliikkeen ajelemalla lähtökynnykselle 3,5km päähän autolla välttääkseni liian pitkät alkuverkat kaatosateessa (miksi muuten kynnys piti olla niin kaukana, eikö 1km olisi riittänyt kun kynnyksellä on sitten kuitenkin vielä verkattava ennen starttia?). Onneksi sade loppui ennen omaa starttia ja kuukin taisi pilkahtaa pilvien raosta. Fiilis oli hyvä.

Reitti löytyy gps-seurannasta ja rastiväliajat järjestäjien sivuilta. Tarkempaa rastivälien analysointia en nyt taida jaksaa tehdä, vaikka hyvin menneistä kisoista sellainen onkin kiva tehdä. Pari poimintaa matkan varrelta kuitenkin:

1-2. Välin alussa luulen tulleeni isommalle tielle, enkä huomaa risteystä oikealla. Juoksen väärää tieuraa soiroon. +20s.

3-4. Kompassisuunta kääntyy rastilta lähdön jälkeen ja vedän suolle. Korjausliike kestää liian kauan ja kärsin raskaasta pohjasta 40s verran.

4-5. Liian viistosti tielle ja rastinotto isolta keltaiselta aukolta ei meinaa täsmätä. Jään ihmettelemään ja Nurmonen päräyttää paikalle. Vähän pelästyn, koska alku on mielestäni sujunut ihan hyvin. Minuutti välin nopeimmalle, mutta tälle rastille tehdään kisan isoimmat virheet, joten ei kovin paha tappio kuitenkaan minulle.

5-6. Nurmosen peesissä liikaa tiheikössä puskien.

7-8. Selkeä pitkä reitinvalintaväli. Vasen hyppää silmille. Nurmonen vetää ja itsellä on aivan liian vaikeaa. Tiellä onneksi juoksu paranee hieman. Pohja-aika.

9-17. Salmiakkihajonnoilla perusduunia varman päälle vetäen. 12 rastilla saan Myllärisen ja Mertasen valokeilaan, mutta yhteistyö jää Myllärisen vetämän 13-14 päättävään 20s virheeseen.

18: Helppo rasti, koska tässähän on käyty aikaisemmin. Aukon jälkeen tien ja uran yli mäkeen ja avokallintöppyrän taakse. Väärä ura ja töppyrä aiheuttavat 35s ajanhukan ja mahdollisuuden päästä Nurmosen&Sirenin seuraan loppuradalle.

18-19. Kiertovalinta. +21s välin nopeimmalle. Kaivan energiageeliä välin alussa enkä raaski heittää roskaa maastoon vaan yritän tunkea sitä jusotessani trikoiden takataskuun huonolla menestyksellä n. 200m matkan. Näytti varmaan erikoiselta.

Virhettä laskin itse 2min40s, My-O:n mukaan saldo oli 3min17s. Se on ihan hyvin. 81min kisasta suunnistin yksinäni 60min. Veikkaan, että virhettä olisi tullut enemmän muiden sählätessä ympärillä. Juoksu oli valitettavasti voimattoman tuntuista koko ajan ja alle taisikin sattua syksyn huonoin pari. Onneksi mäkeä ei ollut enempää. Iso tunnustus itselleni siitä, etten antanut sen sotkea suunnistusta. Maalissa 10min seisoskelun jälkeen loppuverkkaan (hakemaan autoa lähtökyynykseltä, toim.huom) oikea reisi pettikin alta ja ensimmäiset parisataa metriä meni aikamoiseksi köpöttelyksi. Tänään tiistaina alkaa onneksi jo tuntua paremmalta reisistössä.

Jotenkin tuntui ennen kauden päättävää sm-yötä siltä, että en ole tällä kaudella onnistunut oikein missään kovin hyvin. Kunto on ollut hyvä, mutta kaikenlaiset muut ongelmat ovat tulleet aina sotkemaan kuvioita silloin kun on olisi ollut menestysmahdollisuuksia. Mitään isompaa ongelmaa, kuten vammoja, ei kuitenkaan kaudella ole ollut. Viidestä henkilökotaisesta sm-startista olen päässyt kuitenkin viivalla ainoastaan keskarilla ja yössä, em- ja mm-katsastukset menivät myös enempi tai vähempi sairastellessa. Jatkoa varten olikin tosi tärkeää saada onnistumisen elämyksiä kauden loppuun, vaikka juoksu yössä ei mitenkään maaginen ollutkaan. Riittävä kuitenkin, ja osoitus siitä että oma perustaso on ihan kelvollinen. Sopivasti itseluottamusta ja motivaatiota pitäisi nyt löytyä talven harjoituspoluille.

SM-yöstä napsahti myös aika mukavat ranking-pisteet: 101.07. Se riitti nostamaan sijoitusta 17. sijalta yhdeksänneksi. Odotettavissa on ettei se siitä reilun viikon päästä juostavien pikkukansallisten jälkeen mihinkään muutu, joten rankisijoitus lienee sama kuin edelliselläkin kaudella. Tällä hetkellä tuo sija tuntuu ihan hyvältä, mutta toisaalta edellisten vuosien rankikehitys 21-19-17-9-(9?) koki nyt kenties pienen tasaantumisen. Toisaalta viime vuoden hypähdys oli sen verran iso, että ei tästä voi huolestua vaikkakin tänä vuonna melko paljon kärkiukkoja tuntui kärsivän loukkaantumisista. Kai sitä täytyy siitä lähteä, että ens kauel sija ei ainakaan putoaisi. Ens kauesta ehkä enemmän joskus myöhemmin, koska vielä on pari seuraviestiä jäljellä. Ensimmäisenä 25-manna nyt tulevana viikonloppuna.

And dark it was...

When the light begins to change

...when the light begins to change...
SM-keski- ja viestiviikolla kävin korkkaamassa syksyn yösuunnistuskauden ulkoiluttamalla Wilmaa lähimetsikössä. Lamppu oli jo pidemmän aikaa kaivannut tositoimiin, eikä kevään lyhyeksi jäänyt yösuunnistukauteni riittänyt kuin tyydyttämään pahimman yösuunnistusnälän. Tarkoitus oli ryhtyä hämärähommiin jo heti SM-pitkän jälkeen, mutta flunssa ja Vuokatin leiri sotkivat kuvioita. SM-viestin jälkeen Kuusankosken yömestiksiin ei ollut aikaa kuin kaksi viikkoa ja siinä ajassa olisi kaivettava riittävä yövarmuus ja -tekniikka esiin.

...I sometimes feel little strange...
Yösuunnistus on siitä mielenkiintoinen lajimuoto, että rajallisen näkyväisyyden takia sujuva eteneminen korostuu ja pitää sietää pientä epävarmuutta koska kaikkia normaalisti päivänvalossa näkyviä kohteita ei välttämättä pysty tai kannata maastossa havainnoida. Siksi ainakin itselleni on tärkeää saada sopiva itseluottamus touhuun ettei homma tuntuisi ihan vieraalta. Myös suunnassa pysyminen ja ylipäätään eteneminen on hankalampaa kun on pimeää.

...A little anxious when it's dark...
Kun jonkin asian tekemisestä tykkää ja nauttii, on siihen keskittyminen helpompaa. Kuitenkin ensimmäisillä kerroilla pidemmän tauon jälkeen yritys voi olla liian kovaa ja pienetkin asiat saattavat sotkea kuvioita. Sopivan pienen jännityksen kanssa homma on kuitenkin helpompaa. Yöllä virheet ovat helposti isompia ja niitä tuleekin pelätä sopivassa määrin. Varsinaiselle pimeän pelolle ei sen sijaan saa antaa tilaa.

...Fear of the dark..
Nyt SM-yötä ennen alla on 7 yötreeniä. Se on ihan riittävästi. Varmuus ja tekniikka on kaivettu esiin. Itseluottamusta löytyy, mutta onneksi eilenkin tuli tehtyä loppuun jalat tukevasti maan pinnalla pitävä virhe.  Vedin jopa SM-yö modelin, eli kaksi yökisaa peräkkäisinä iltoina. Ensin karsintana Uudenmaan AM-yö ja perjantaina perään Inkeroisissa yökansallinen finaalina. Molemmissa tekeminen oli pääosin hyvää, mutta parannettavaakin jäi sekä teknisellä että suorituksen hallinnan puolella. Nyt uskoisin olevani valmis SM-yöhön.

Taktiikkana tulee perustumaan kolmeen yösuunnistusteesiin, jotka Tobias Noborn naulasi IFK Göteborgin Kamratsgårdenin oveen vuonna 2005:
1) Våga stanna
2) Kolla kompass
3) Spring runt

 lähde: Kuusankosken Urheiluseura

Loppuun vielä SM-keski- ja viestiviikonloppu tiivistettynä: 16. & 21. Ei mitään kerrottavaa omista suorituksistani. Ratamestareiden suorituksista sen sijaan haluan kertoa jotain. Keskimatkan karsinta oli juurikin sellainen kuin odotettavissa oli, sitä poikkeusta lukuunottamatta että pari rastia oli sjioitettua jo finaalia varten säästettäväksi kaavailemalleni tiukalle supikkoalueelle. Yhdellä Suomen parhaimmista supikoista riittäisi kuitenkin vielä tarjottavaa iltapäivän finaalissa. Etukäteisspekulaatioissa oli, että finaalissa käytäisiin myös viereisellä huonompipohjaisella korpikuusikkomäellä kääntymässä. Nyt tilanne oli se, että suuri osa finaalin 5,6km baanasta vedettiin tuolla alueella. Rastit 4-6 oli supikossa, mutta käytännössä niistä ainoa suunnistettava väli oli kutoselle. Neloselle ja vitoselle juostiin metsäkoneen uraa. Loppupuolen rastit 12 ja 13 olivat vielä supikossa, mutta karttaa niiden löytämiseksi ei paljon ollut tarve katsella. Eipä sitä 11 rastin jälkeisessä alamäessä kyllä olisi voinut tehdäkkään, ellei sitten olisi halunnut pysähtyä paikoilleen. Voin kertoa, ettei märällä sammaleisella kivikkopohjalla jyrkässä rinteessä ei ole mukava juosta. Sama rinne hieman eri kohdasta vedettiin muuten alas jo 3-4 välillä. Ihan hyvä jos rata on monipuolinen ja koettelee suunnistuksen eri osa-alueita, mutta tällä kertaa maasto olisi tarjonnut sellaisia haasteita joita ei ihan joka päivä ole tarjolla. Fyysisinä haasteina olisin itse nähnyt mielelläni jotain muuta kuin huonossa pohjassa etenemistä, mutta joku muu saa olla eri mieltä. Odotukset rataa ja maastoa kohti olivat ehkä itsellä turhan hyvät, mutta taisivat muutkin odotella enemmän supikkoa finaaliin - sen verran isoiksi aikaerot venähtivät. Ratavalvojan lausonnossa luki muuten "Tärkeintä kuitenkin on tarkka suunnistus ja oikeat valinnat haastavassa suppamaastossa". Just joo. Ratamestarille Timo Natuselle ja kumppaneille sen verran kuitenkin lohdutusta, että naisten rata näyttää jo ihan kelvolliselta. Joku päivä mestaamanne radat saattavat vielä näyttää siltä että niiden suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa kuin 5 minuuttia.

Sunnuntain viesti sen sijaan oli juurikin sellainen rata kuin hyvään savolaiseen mäkimaastoon tulee laatia tuon pituisille osuuksille.


Have you ever been alone at night, thought you heard footsteps behind and turned around and no-one's there? And as you quicken up your pace, you find it hard to look again because your sure there's someone there...

Seuraavana Varkaus

Viimeksi kun kirjoittelin blogiin, oli SM-pitkän finaali käynnissä Tervakoskella. Siitä on kohta jo kolme viikkoa, joten on aika työntää blogiavaruuteen uutta juttua. Tällä kertaa SM-kisojen osalta näyttää siltä, että pääsen ainakin starttiviivalle tulevana lauantaina klo 9.50 Joroisten Tervaruukinsalossa. Sen verran ajattelin kauden edellisistä SM-kisoista parantaa, että saisin aikaiseksi kaksi starttia, karsinnan ja finaalin. Toki jos tuo ei onnistu, niin sitten sunnuntain viestissä tulee viikonlopun toinen startti jossa taistellaan suomenmestaruuksista - tai ainakin sijoituksista kymppikärjessä. Sekin olisi jo parannusta muihin sairasteluiden pilaamiin sm-startteihin nähden. Suuremmat odotukset itselläni on menestyksen suhteen parin viikon päästä käytävissä yö-sm:ssä. Katse ja lampun valokeila onkin jo osittain suunnattu kohti Kuusankoskea.

Katsaus kuluneen kuun alkupäiviin näyttää tosiaan harjoituspäiväkirjan osalta tyhjältä. SM-finaalin väliin jättäminen oli fiksu veto. Sunnuntain makoilin kokonaan kotona, maanantaina olin jo duunissa ja tiistaina firmaliigassa retkeilemässä. Keskiviikko-torstai työkonferenssissä iltatilaisuuksineen ja perjantaina kävinkin sitten jo Leppävaaran mondolla vetelemässä määriksiä, eli 20*200m. eGamesin raskaammassa maastossa ei kuitenkaan kulkenu ja perinteisesti rastitkaan ei ole tulleet suoraan vastaan kun juoksu ei ole ollut normaalin helppoa. Sunnuntain pitkähköllä matkalla en yrittänytkään ylittää mukavuusaluetta ja paria nukahdusta lukuunottamatta touhu oli ihan nautinnollista. Ehkäpä edellisen illan kevyt lenkki rankkasateessa auttoi vähän kulkupoliittisesti. Tiistaina oli kova otatus firmaliigassa Kivikossa, jossa panoksena oli ei enempää eikä vähempää kuin firmaliiga-Heinosen kauan himoitseman GrandSlamin sabotointi. Yksi kaksiminuuttinen rastin etsintä ja pienempää häröilyä pilasi omat mahdollisuuteni Heinosen voittamiseen, mutta onneksi paikalle oli kärrätty muitakin kovan kaliiberin miehiä eikä GrandSlam toteutunut vieläkään. SYKE antoi valitettavasti syksyn osakisoissa sen verran tasoitusta miehistön vähyydellä, että ensi kaudella kutsuu B-lohko.

Viime viikonlopun seutuvilla olin Vuokatissa, treenaamassa, tutustumassa ensi vuoden mm-kisojen maastotyyppiin, seuraamassa maailmancupin vikoja osakisoja ja tietysti nukkumassa ja syömässä hyvin. Täytyy muuten sanoa, että oli siistiä päästä välillä leirillekin ja erityisen siistiksi sen teki hyvät treenit ja valmennus. Kausi on ollut pitkä ja omalta osaltani henkisesti aika vaikea, laidasta laitaan on menty. Tykkään kuitenkin harjoittelusta ja valmistautuminen aina seuraavan tai sitä seuraavan viikon kisoihin on ollut tänä vuonna ehkä aikaisempaa vaikeampaa. Nyt pääsi nauttimaan harjoittelusta ja niin hassulta kun se saattaa kuulostaakin, niin palasin leiriltä tuoreempana kuin sinne mennessä olin. Harjoitusjumeja jaloissa tietty on, mutta niin on varmasti muillakin. Ja karumpi tilanne voi olla niillä, jotka vetivät koko Nordic Tourin yhdeksine startteineen läpi ja jäivät sen jälkeen Vuokattiin vielä leirille. Ajallisesti se ei ole kuin sellainen 2,5 tuntia (voittoaika bonussekuntien ja laskettavien kisojen takia alle kaksi tuntia!) jaettuna kahdeksalle päivälle, mutta kovilla sykkeillä loppukaudesta. Joo joo, eihän se noin mene; samat naamat ne siellä heiluu ylimpänä ensi viikonloppunakin palkintopallilla (jos selviävät jatkoon aamun karsinnasta). Ei kukaan ole väsynyt kun korkeintaan henkisesti ja kaikista kovimmat ei edes niin.

Jotain omasta fiiliksen kehityksestä Vuokatin leirin aikana kertonee sekin, että kisan ulkopuolella kansallisessa ryhmässä juostussa ekan päivän maailmancupin sprinttikarsinnassa ei olisi ollut mitään jakoa 30 parhaan finaalin selvinneen joukkoon edes puhtaalla suorituksella. Iltapäivän finaalissakin olisi tullut rumasti turpaan. Tiistaina kovatasoisessa sprinttitreenissä taakse jäi muutama lähiaikojen mm/em-mitalisti. Viiteen vuorokauteen tuli vedettyä 10 suunnistusta, 5 sprinttiä ja 5 maaston puolella. Kolme sprinttiä kovaa ja kahdessa muussakin reippaampia osioita. Maaston puolella pari keskimatkan kisaa ja pari rauhallisempaa mm-pitkän nautinnollisessa kangasmaastotyypissä. Vuokatinvaaran mm-keskimatkan maastotyyppi sen sijaan ei ole mulle kovin nautinnollista. Pohja on varovaiselle päkiämiehelle turhan kivikkoista ja huonokulkuista ja kartanlukurytmin häiriintymisen takia muuten agressiivisuutta vaativalla keskimatkalla pieniä virheitä tulee luvattoman paljon. On siellä mäkeäkin, mikä ei tietenkään sovi pääkaupunkiseudun kasvatille. Joka tapauksessa hyvä ja tehokas leiri takana, toivottavasti palautuminen ja superkompensaatio osuu kohdilleen jotta lauantaina kulkisi.

Kajaanin NORT-sprintti, tällaisia lisää kiitos!

Online

Tätä juttua kirjoitettaessa Janakkalassa on käynnissä SM-pitkän finaalit. Itse istun kotisohvalla ja seurailen online-tuloksia netistä. Eilisissä karsinnoissa olin itsekin viivalla, mutta tänään aamulla heräsin kurkkukipuun sekä lihassärkyyn ja finaalin väliin jättäminen oli tosiasia. Tai olisihan sinne voinut lähteä könyämään, mutta keskeytys olisi ollut todennäköinen ja turhan rasituksen seurauksena tauti olisi varmasti pitkittynyt. Jo eilisessä karsinnassa juoksu tuntui yllättävän raskaalta ja aika lähellä todellista kisavauhtia sai juosta. Tuloksena omassa karsintaryhmässäni sija 4 ja aika hyvä lähtöpaikka finaaliin. No, se jäi nyt käyttämättä. 

Jaahas, Nixu näytti just menevän kärkeen 9,36km väliajassa. Hyvä!

Kauden sm-kisojen osalta trendi on kuitenkin onneksi nouseva. Keväällä jouduin jättämään sm-erikoispitkän ja sm-sprintin väliin sairastelun takia. Nyt pystyin jo juoksemaan karsinnan, joten ehkä sitten kolmen viikon päästä sm-keskimatkalla onnistuu karsinta+finaali -yhdistelmä. Toivottavasti myös viesti seuraavana päivänä. SM-yössä voisikin sitten jo hakea menestystä.

No nyt sinne väliaikaan tuli kakkoseksi sorsa, joka jo 2,36km väliajassa oli seurakaverinsa Sildin peesissä eli Sildi varmaan meni todellisuudessa vähintään 2,5min keulaan vaikka ei onlinessä näykään.

Pakko tähän väliin todeta, että finaalin väliin jääminen harmittaa. Eikä ainoastaan sen takia, että se oli syksyn päätavoite, vaan myös siksi että oikeita pitkänmatkan kisoja on niin harvassa että niitä ei haluaisi jättää yhtään väliin. Olen juosstu Suomessa tänä vuonna kaksi pitkän matkan kisaa (voittoaika yli 75min), Finsspringin ja Tampere-Gamesin. Molemmat katsastuksia. Muuten 15-tonnisella kartalla 90 minuutin kisoja ei ole tarjolla. Kuitenkin sm-pitkää varten tuli käytyä jälleen kerran lähiseudun 15-tonniset kartat läpi ja juostua omia pitkän treenejä. Seuraavan kunnon pitkän matkan kisaan mennessä kroppa ja pää ehtivät varmaankin unohtamaan tuon harjoittelun tulokset.

Viikko sitten katsastettiin maailmancupin finaalikierrokselle Jämsässä. Kisaformaatti oli mielenkiintoinen, ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty pudotussprintti. Aamupäivällä karsinta, ja iltapäivällä ensin välierät 16 jatkoon selvinneelle ja sitten vielä finaali. Kisa, ja erityisesti runsaat hylkäykset, ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Itse en aio sitä soppaa enää hämmentää. Rakentavaan keskusteluun sprintin kehittämiseksi voin kyllä osallistua. Tuloksena katsastuksesta oli sija 4. joka ei riittänyt lippuun viikon päästä käynnistyvälle mc-kiertueelle, jota myös nordic o-touriksi kutsutaan.

Nyt se Nixu meni maalissa kärkeen, mut 9,36 kilsassa Fincke on mennyt paljon kovempaa.

Seuraavien viikkojen suunnitelmissa on juosta kaksipäiväinen eGames ihan tässä kotikonnuilla seuraavana viikonloppuna ja seuraavan viikonlopun kieppeillä leireillä Vuokatissa ja juosta ilmeisen kovatasoinen keskimatka ensi vuoden MM-kisojen naapurimaastossa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tervehtyä ja päästä takaisin harjoittelun pariin.

Nyt viimeisetkin miehet ovat startanneet. On aika keskittyä online-seurantaan.

Summer wine

Edellisen jutun lopussa lupasin jotain vähän vähemmän kuivaa juttua ja tässä sitä nyt on. Tai ei tällä kertaa tekstiä kovinkaan paljoa vaan enemmän mehustelua maukkailla kuvilla. Heinäkuun jälkeen olen treenaillut vähän vähemmän, mikä luonnollisesti tarkoittaa vähempää energian tarvetta. Ruoan määrän olenkin korvannut viimeisen parin viikon aikana laadulla. Eli ihan kaikkea kotona vietettyä aikaa en ole kuluttanut olympialaisia katsellen. Päiväruoat töissä ja joinain iltoina olen hyödyntänyt erinäisten ravitsemusliikkeiden palveluita. Ruoan seurana on ollut Chenetin J.P ja yrtit omalta parvekkeelta. Alla otos parin viikon aterioista.

 Pollo con salsa e formaggio, polenta e insalata mista

 Uunilammasta bearnaisekastikkeessa ja ohraa

 Sushimakit, misokeitot ja snacksit

 Pasta camberetto

 Kesäkurpitsaveneet soija-aurinkokuivattutomaatti-feta täytteellä

 Etanat yrttivalkosipulivoissa ja kesäkurpitsa-tomaatti-grillijuustopihvit

 Välimeren salaatti, friteraatut mustekalarenkaat ja aioli

 Tällaista herkkua oli luvassa viime lauantaina erään herran 30-vuotisbileissä.

Itselläni ei ollut mitään tekemistä tämän valmistumisen kanssa, mutta syömispuolella yritin parhaani.

Luulen, että se riitti aika pitkälle, eikä kaikki sulaneet vielä tanssilattialle.

t. nimim. "ei possua vähään aikaan"

Parit kisat on tullut tässä juostua. Ensin lauantaina 4.8. Hämeenlinnan Tarmon kansalliset Hattulassa, 10,7km paikalliseksi nopeassa maastossa (huomatkaa linkin välilehden otsikko...). Palkinnoksi tuli Victorinoxin keraaminen keittiöveitsi ja veitsen teroitin. Sitähän oli pakko kokeilla samana iltana sushien tekemisessä ja villi veikkaus on että en ikinä tule tarvitsemaan teroitinta tuohon veitseen. Lauantaina 11.8. oli Uudenmaan AM-pitkä Pohjois-Nuuksiossa Rinnekodilta. Matka oli taas perus "pitkä" 10,9km. Alkuun tuli koukittua jonkun verran eikä juoksukaan tuntunut mukavalta. Onneksi sain tsempattua itseni terästäytymään ja loppupuolisko tuli jo ihan mallikkaasti.Kaiken kaikkiaan ajasta olisi voinut olla otettavissa pois lähes 5 minuuttia.

Tänään tuli postissa vähän uusia kenkiä. Nyt ei voi ainakaan syyttää huonoa kenkätilannetta jos lenkki ei maistu. Sitä ei mun kohdalla ehkä muutenkaan tarvi pelätä. Pikemminkin pitäis herkistellä tulevan viikonlopun maailmancup-katsastusta ja seuraavan viikon SM-pitkää varten. Saa nähdä mihin meikäläisen eväät niissä kekkereissä riittää.

Heinäkuu

En ole ajatellut kirjoitella blogiin päivittäisestä harjoittelusta mitään viikottaisia kuvauksia. Ne ovat ihan yhtä mielenkiintoisia kuin rastivälikohtaiset selostukset kisan kulusta. Sitä paitsi niitä saa lukea ihan tarpeeksi muiden suunnistajien blogeista. Toki onnistuneista treeneistä tai kisoista on juttua luvassa tässäkin blogissa, mutta ehkäpä yleisemmällä tasolla. Nyt kuukauden vaihduttua elokuuksi ajattelin kirjoittaa muutaman lauseen kuluneen kuun harjoittelusta. Vilkaisemalla alla olevaa lynxin omasta harjoituspäiväkirjasta kuvakaapattua yhteenvetoa saa jo aika hyvän käsityksen eri harjoitusmuotojen ja -tehojen suhteesta.

Normaali arkiharjoittelu koostuu aika pitkälti työmatkaliikunnasta, pääosin juosten mutta myös pyörällä (kesäisin). Talvella käytän bussiakin. Niinä päivinä kun on seuran treenejä tai muuta urheilullista menoa, voi juoksut toiseen tai molempiin suuntiin jäädä väliin. Yhteen suuntaan suorilla matkaa tulee 9km, mut aika usein tulee haettua vaihtelua. Heinäkuun harjoittelu poikkesi tuosta aika pitkälti kahdesta syystä. Suurempi niistä on parin ekan viikon nelikirjaiminen l-alkuinen ja a-loppuinen ja toinen oli se että vanhempien lomaillessa mulla oli auto käytössä jolloin variaatiota sai haettua vähän enemmän kotioloissakin.

Eka heinäkuun viikko meni tosiaan Kainuussa ja tokalla tuli määrää Ylläksellä. Päälle ehti vetäistä vielä pari kesäistä perusharjoitteluviikkoa kotiolosuhteissa. Tärkeimmät kovat treenit tällaisillä viikoilla olivat 5*6min vedot, oma 5000m testi ja 75-90 minuutin reipasvauhtinen suunnistus. Höysteeksi pari voimatreeniä ja pari pitkää, niin siitä tuleekin aika lailla 15 tuntia viikkoon, kun kuitenkin kevyttä tukiharjoitteluakin tarvii jonkun verran. Normisti tulee yks lepopäivä viikkoa kohti. Harjoituspäiväkirjan analyysitoiminnon mukaan kuitenkaan 20min verkkalenkin päivää ei lasketa lepopäiväksi (lepopäivät -1 kpl), vaikka itse melkein nykyään lasken tunnin vesijuoksun tai rullaluistelun sen verran kevyiksi että lepopäivän kriteeri täyttyy.

Normaalisti kesäkuukausina ei ole ehkä ihan noin paljoa tullut määrää. Mutta nyt juoksin vain yhden rastiviikon ja senkin enemmittä herkistelemättä. Kuukausi oli hyvä päättää Ainon ja Jannen häitä juhlien ja tästä koitetaan nyt saada vähän nopeutta ja suorituskykyä elimistöön ennen syksyn tärkeitä kisoja. Tulipas aika nuivaa tekstiä, seuraavaan blogikirjoitukseen koitan keksiä jotain mehukkaampaa sisältöä.

Siihen asti Auf Winerschnitzel!

Sunshine in the air!

Tänä suvena kesälomani pituus oli ainoastaan kaksi viikkoa + pari lisäpäivää osa-aikavapaita. Alunperin tarkoitus oli pitää enemmänkin, mutta ei se kotona tai mökillä yksinään hengailu tunnu lomalta joten jätin loput lomapäivät odottelemaan syksylle, talvelle ja keväälle. Ennen ensi toukokuuta lomaa on vielä jäljellä yhdeksän viikkoa. Se on paljon se. Vaihdoin lomarahat lomapäiviksi ja keväällä töissä oli sen verran kiireistä, että pitämättömiä osa-aikavapaita on reilun parin viikon edestä. Siitä riittää pariin lapin ja pariin etelän leiriin. Ehkä yhteen pidempäänkin reissuun, esimerkiksi Uuteen-Seelantiin.

Eka lomaviikko alkoi Kalevan rastiviestillä kesä-heinäkuun vaihteessa. Rokuan hienoissa maastoissa oli siisti kirmailla ja vauhdikkaaseen maastoon tuli startattua alotuksessa jo alusta alkaen sen verran kovaa, että muut jäivät melko nopeasti. Ihan parasta kulkua ei vielä tarjoiltu, ekan kerran katoin kellosta seitsemän minuuutin kohdalla että paljonko vielä on jäljellä. Virhettä tuolla ei paljoa viittinyt tehdä ja keulassa oli kiva tulla vaihtoon. Saattoi siinä valmennuspäällikkö Sundbergkin jostain Pardalin comebackistä mainita. 8,3km taittui ajassa 37.40.

Rastiviestin jälkeen "loma" jatkui noin sadan kilsan päässä Kajaanin Joutenlammella Kainuun rastiviikon merkeissä. Maastot oli mukavia, nopeakulkuisia ja suunnistuksellisesti suht helppoja. Suuria virheitä tuolla ei pitäisi ainakaan kärkipään kavereille päästä syntymään. Itse tykkään kangaspohjaisista maastoista, joten viikolle oli kiva lähteä nauttimaan suunnistuksesta. Ekana päivänä vielä jaksoi, vaikka edellisen päivän suoritus painoi jaloissa. Vauhti taisi alkaa hyytymään viimeisiä päiviä kohti ja vikan päivän takaa-ajossa kuumassa ja pölisevässä maastossa nähtiinkin jo aika heikko mies. Sijoitus tippui neljännestä kuudenneksi kun loppukirissä ei ollut mitään eväitä jäljellä. Iso miinus järjestäjille siitä, että yhtenäkään päivänä pisimmän radan H21E sarjassa ei ollut tarjolla juomaa, ellei sitten halunnu tehdä tarkoituksella koukkasta juomapisteelle. Toisena ja neljäntenä päivänä loppumatkasta mulla kuivasi kurkkua sen verran, että juominen oli päällimmäisenä mielessä. Reitit ja tulokset löytyvät KRV:n sivuilta.
Kisojen ulkopuolisesta elämästä sen verran, että maisemanvaihdos teki hyvää ja tuli vähän nautittua kesästä. Tulihan sitä käytyä kolmessa Vuokatin MM-kisojen pitkän matkan mallimaastossakin. Edellisestä jutusta joku ehkä saattaisi vetää johtopäätöksen, että koti-mömmömmiin tekisi Parjanteen pojan mieli. Sinne taitaa vaan olla sen verran tunkua, että ei se mulla ole tavoitteena. Jos MM-kisapaikkaa haluaisi tavoitella, niin se lienee paljon helpompaa vaikka 2014. Siitä KRV:n tiedottajakin sen 2014-tavoitejutun taisi vetästä. Mutta mulle riittää se, että olen hyvässä kunnossa ja saisin sen realisoitua johonkin muuallekin kuin Lynxin testijuoksutilastoihin.

Kainuusta reissu jatkui suoraan Ylläkselle ja seurauksi sinne sain vanhemmat. Kainuu päättyi perjantaina ja samana iltana oltiin mökillä. Takaisin ajeltiin reilua viikkoa myöhemmin sunnuntaina. Kahdeksan vuorokautta tuli siis vietettyä keskikesän auringossa. Meno- ja vikaa päivää lukuunottamatta kelit olivat nimittäin vähintäänkin kohtuulliset. Elämä on aika helppoa kun ei tarvitse miettiä mitään erikoista. Päivärytmi tuppaa koostumaan tuolla niin kesällä kuin talvellakin treenistä, ruokailusta, saunomisesta ja nukkumisesta. Mitäs muuta sitä ihminen kaipaisi? Kesällä tulee tietysti juostua enemmän ja hyödynnettyä alueen suunnistusmaastoja sekä korkeuseroja. Määräällisesti ei siksi pääse samoihin tunteihin kuin talvella, mutta pitäisin kahdeksan päivän saldoa 26h5min ihan hyvänä. Varsinkin suoraan viiden kisan viikon päälle ja etelänmiehelle. Ei tässä mitään taivaisia sentään olla. Viikon päätteeksi osallistuin vielä Äkäslompolon ympärijuoksuun, jossa väsynyt kroppa liikahti vielä yllättävän hyvin. 8,5km reitti taittui aikaan 27:55 eli 3´17/km vauhdilla. Reitti on melko mukava; puolet asfalttia, loput polkua ja sattuu matkalle myös Äkäsjoen ylittävä riippusiltakin. Alla vielä parri kuvaa lomalta, ei sen enämpi.

Loppukiri telttaan sateelta suojaan (kuva: Ylläksen nousu)

This is my church, this is where I heal my hurts