SM-keski- ja viestiviikolla kävin korkkaamassa syksyn yösuunnistuskauden ulkoiluttamalla Wilmaa lähimetsikössä. Lamppu oli jo pidemmän aikaa kaivannut tositoimiin, eikä kevään lyhyeksi jäänyt yösuunnistukauteni riittänyt kuin tyydyttämään pahimman yösuunnistusnälän. Tarkoitus oli ryhtyä hämärähommiin jo heti SM-pitkän jälkeen, mutta flunssa ja Vuokatin leiri sotkivat kuvioita. SM-viestin jälkeen Kuusankosken yömestiksiin ei ollut aikaa kuin kaksi viikkoa ja siinä ajassa olisi kaivettava riittävä yövarmuus ja -tekniikka esiin.
...I sometimes feel little strange...
Yösuunnistus on siitä mielenkiintoinen lajimuoto, että rajallisen näkyväisyyden takia sujuva eteneminen korostuu ja pitää sietää pientä epävarmuutta koska kaikkia normaalisti päivänvalossa näkyviä kohteita ei välttämättä pysty tai kannata maastossa havainnoida. Siksi ainakin itselleni on tärkeää saada sopiva itseluottamus touhuun ettei homma tuntuisi ihan vieraalta. Myös suunnassa pysyminen ja ylipäätään eteneminen on hankalampaa kun on pimeää.
...A little anxious when it's dark...
Kun jonkin asian tekemisestä tykkää ja nauttii, on siihen keskittyminen helpompaa. Kuitenkin ensimmäisillä kerroilla pidemmän tauon jälkeen yritys voi olla liian kovaa ja pienetkin asiat saattavat sotkea kuvioita. Sopivan pienen jännityksen kanssa homma on kuitenkin helpompaa. Yöllä virheet ovat helposti isompia ja niitä tuleekin pelätä sopivassa määrin. Varsinaiselle pimeän pelolle ei sen sijaan saa antaa tilaa.
...Fear of the dark..
Nyt SM-yötä ennen alla on 7 yötreeniä. Se on ihan riittävästi. Varmuus ja tekniikka on kaivettu esiin. Itseluottamusta löytyy, mutta onneksi eilenkin tuli tehtyä loppuun jalat tukevasti maan pinnalla pitävä virhe. Vedin jopa SM-yö modelin, eli kaksi yökisaa peräkkäisinä iltoina. Ensin karsintana Uudenmaan AM-yö ja perjantaina perään Inkeroisissa yökansallinen finaalina. Molemmissa tekeminen oli pääosin hyvää, mutta parannettavaakin jäi sekä teknisellä että suorituksen hallinnan puolella. Nyt uskoisin olevani valmis SM-yöhön.
Taktiikkana tulee perustumaan kolmeen yösuunnistusteesiin, jotka Tobias Noborn naulasi IFK Göteborgin Kamratsgårdenin oveen vuonna 2005:
1) Våga stanna
2) Kolla kompass
3) Spring runt
lähde: Kuusankosken Urheiluseura
Loppuun vielä SM-keski- ja viestiviikonloppu tiivistettynä: 16. & 21. Ei mitään kerrottavaa omista suorituksistani. Ratamestareiden suorituksista sen sijaan haluan kertoa jotain. Keskimatkan karsinta oli juurikin sellainen kuin odotettavissa oli, sitä poikkeusta lukuunottamatta että pari rastia oli sjioitettua jo finaalia varten säästettäväksi kaavailemalleni tiukalle supikkoalueelle. Yhdellä Suomen parhaimmista supikoista riittäisi kuitenkin vielä tarjottavaa iltapäivän finaalissa. Etukäteisspekulaatioissa oli, että finaalissa käytäisiin myös viereisellä huonompipohjaisella korpikuusikkomäellä kääntymässä. Nyt tilanne oli se, että suuri osa finaalin 5,6km baanasta vedettiin tuolla alueella. Rastit 4-6 oli supikossa, mutta käytännössä niistä ainoa suunnistettava väli oli kutoselle. Neloselle ja vitoselle juostiin metsäkoneen uraa. Loppupuolen rastit 12 ja 13 olivat vielä supikossa, mutta karttaa niiden löytämiseksi ei paljon ollut tarve katsella. Eipä sitä 11 rastin jälkeisessä alamäessä kyllä olisi voinut tehdäkkään, ellei sitten olisi halunnut pysähtyä paikoilleen. Voin kertoa, ettei märällä sammaleisella kivikkopohjalla jyrkässä rinteessä ei ole mukava juosta. Sama rinne hieman eri kohdasta vedettiin muuten alas jo 3-4 välillä. Ihan hyvä jos rata on monipuolinen ja koettelee suunnistuksen eri osa-alueita, mutta tällä kertaa maasto olisi tarjonnut sellaisia haasteita joita ei ihan joka päivä ole tarjolla. Fyysisinä haasteina olisin itse nähnyt mielelläni jotain muuta kuin huonossa pohjassa etenemistä, mutta joku muu saa olla eri mieltä. Odotukset rataa ja maastoa kohti olivat ehkä itsellä turhan hyvät, mutta taisivat muutkin odotella enemmän supikkoa finaaliin - sen verran isoiksi aikaerot venähtivät. Ratavalvojan lausonnossa luki muuten "Tärkeintä kuitenkin on tarkka suunnistus ja oikeat valinnat haastavassa suppamaastossa". Just joo. Ratamestarille Timo Natuselle ja kumppaneille sen verran kuitenkin lohdutusta, että naisten rata näyttää jo ihan kelvolliselta. Joku päivä mestaamanne radat saattavat vielä näyttää siltä että niiden suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa kuin 5 minuuttia.
Sunnuntain viesti sen sijaan oli juurikin sellainen rata kuin hyvään savolaiseen mäkimaastoon tulee laatia tuon pituisille osuuksille.
Have you ever been alone at night, thought you heard footsteps behind and turned around and no-one's there? And as you quicken up your pace, you find it hard to look again because your sure there's someone there...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua