Pronssinen yö

Kuva: hirppa.kuvat.fi

Ei turhaan tullut edellisessä blogipäivityksessä mainittua olevani valmis sm-yöhön. Suunnistus sujui aikalailla niin kuin pitikin ja Kuusankoskelta oli kotiin tuomisina pronssia. Se tuntuu erityisen hyvältä vaihtelevan heikosti menneen kisakauden päättyessä.

Perjantaina ohjelmassa oli karsinta 6,3km/14 rastia finaalin naapurimaastossa. Neljä karsintaerää, jossa jokaisessa reilu 40 miestä ja 15 parasta pääsisi lauantain finaaliin. Itselle karsinnan piti toimia hyvänä viimeistelynä ja tarkoitus oli saada homma oikeille raiteille. Raiteet eivät joko menneet oikeaan suuntaan tai sitten rastit eivät sattuneet yöunan valokeiloihin. Laskeskelin jälkikäteen, että rasti numero seitsemän oli ensimmäinen jossa heijastin osui silmiin ennen rastipistettä tai rastilippua. Kakkosella varmistin vielä rastikumpareella kartasta että tässä sen pitäisi olla. Kolmosella ja nelosella rastikivi ei näkynyt viiden metrin päähän. Omat ennakko-odotukset näiden maastojen suunnistusteknisistä haasteista ja yösuunnistusradoista olivat hieman erilaiset, eikä vähiten edellisen vuoden sm-yö esikisan takia. Silloin heijastimet näkyivät hyvin ja maastokin oli avoimempaa. Annoin muuten viime vuoden kisan jälkeen ratamestaritiimille positiivista palautetta heijastimien laadusta ja näkyvyydestä. Luulin heidän omaavan kanssani saman käsityksen yösuunnistuksesta, eli että rastivälien sujuva toteuttaminen on ratkaisevaa eikä se, että rasti pitää kaivaa kuusen kolosta tai hyvällä tuurilla löytää rastille edellisen kaverin siellä leimatessa. No, sija karsinnassa oli oman erän (K1) kolmas, eli juurikin sellainen kuin halusinkin. Vanha viisaushan on, että yössä karsintaa ei kannata voittaa, varsinkin jos on ensimmäisessä tai viimeisessä karsintaryhmässä. Finaalin viimeinen lähtöpaikka ei ole kiva.

Perjantain karsinnan jälkeen oli mukava päästä suoraan kisapaikalla kunnon puusaunaan. Ihmeen hyvin löytyi tilaa ja löylytkin irtosi palauttelemaan miestä. Lynxin yömiesten majoitus oli n. 30km päässä Jaalassa, jossa lauantaina oli hyvä nukkua pitkään, pelailla petankia, K&N.iä ja carcassonea sekä tehdä pieni verkkalenkki ennen ruokaa ja tietty päikkäreitä.

Päätin lähteä pitkällisen harkinnan jälkeen kisaan akulla jonka kestoaika täydellä teholla oli 90min ja sillä sitä myös polttelin koko ajan. Karsinnan kilsavauhdilla akku ja siten myös lamppu olisi hyytynyt ennen maalia, joten taisin tosiaan edelleen uskoa nopeampaan maastoon ja itseeni. Tein myös peliliikkeen ajelemalla lähtökynnykselle 3,5km päähän autolla välttääkseni liian pitkät alkuverkat kaatosateessa (miksi muuten kynnys piti olla niin kaukana, eikö 1km olisi riittänyt kun kynnyksellä on sitten kuitenkin vielä verkattava ennen starttia?). Onneksi sade loppui ennen omaa starttia ja kuukin taisi pilkahtaa pilvien raosta. Fiilis oli hyvä.

Reitti löytyy gps-seurannasta ja rastiväliajat järjestäjien sivuilta. Tarkempaa rastivälien analysointia en nyt taida jaksaa tehdä, vaikka hyvin menneistä kisoista sellainen onkin kiva tehdä. Pari poimintaa matkan varrelta kuitenkin:

1-2. Välin alussa luulen tulleeni isommalle tielle, enkä huomaa risteystä oikealla. Juoksen väärää tieuraa soiroon. +20s.

3-4. Kompassisuunta kääntyy rastilta lähdön jälkeen ja vedän suolle. Korjausliike kestää liian kauan ja kärsin raskaasta pohjasta 40s verran.

4-5. Liian viistosti tielle ja rastinotto isolta keltaiselta aukolta ei meinaa täsmätä. Jään ihmettelemään ja Nurmonen päräyttää paikalle. Vähän pelästyn, koska alku on mielestäni sujunut ihan hyvin. Minuutti välin nopeimmalle, mutta tälle rastille tehdään kisan isoimmat virheet, joten ei kovin paha tappio kuitenkaan minulle.

5-6. Nurmosen peesissä liikaa tiheikössä puskien.

7-8. Selkeä pitkä reitinvalintaväli. Vasen hyppää silmille. Nurmonen vetää ja itsellä on aivan liian vaikeaa. Tiellä onneksi juoksu paranee hieman. Pohja-aika.

9-17. Salmiakkihajonnoilla perusduunia varman päälle vetäen. 12 rastilla saan Myllärisen ja Mertasen valokeilaan, mutta yhteistyö jää Myllärisen vetämän 13-14 päättävään 20s virheeseen.

18: Helppo rasti, koska tässähän on käyty aikaisemmin. Aukon jälkeen tien ja uran yli mäkeen ja avokallintöppyrän taakse. Väärä ura ja töppyrä aiheuttavat 35s ajanhukan ja mahdollisuuden päästä Nurmosen&Sirenin seuraan loppuradalle.

18-19. Kiertovalinta. +21s välin nopeimmalle. Kaivan energiageeliä välin alussa enkä raaski heittää roskaa maastoon vaan yritän tunkea sitä jusotessani trikoiden takataskuun huonolla menestyksellä n. 200m matkan. Näytti varmaan erikoiselta.

Virhettä laskin itse 2min40s, My-O:n mukaan saldo oli 3min17s. Se on ihan hyvin. 81min kisasta suunnistin yksinäni 60min. Veikkaan, että virhettä olisi tullut enemmän muiden sählätessä ympärillä. Juoksu oli valitettavasti voimattoman tuntuista koko ajan ja alle taisikin sattua syksyn huonoin pari. Onneksi mäkeä ei ollut enempää. Iso tunnustus itselleni siitä, etten antanut sen sotkea suunnistusta. Maalissa 10min seisoskelun jälkeen loppuverkkaan (hakemaan autoa lähtökyynykseltä, toim.huom) oikea reisi pettikin alta ja ensimmäiset parisataa metriä meni aikamoiseksi köpöttelyksi. Tänään tiistaina alkaa onneksi jo tuntua paremmalta reisistössä.

Jotenkin tuntui ennen kauden päättävää sm-yötä siltä, että en ole tällä kaudella onnistunut oikein missään kovin hyvin. Kunto on ollut hyvä, mutta kaikenlaiset muut ongelmat ovat tulleet aina sotkemaan kuvioita silloin kun on olisi ollut menestysmahdollisuuksia. Mitään isompaa ongelmaa, kuten vammoja, ei kuitenkaan kaudella ole ollut. Viidestä henkilökotaisesta sm-startista olen päässyt kuitenkin viivalla ainoastaan keskarilla ja yössä, em- ja mm-katsastukset menivät myös enempi tai vähempi sairastellessa. Jatkoa varten olikin tosi tärkeää saada onnistumisen elämyksiä kauden loppuun, vaikka juoksu yössä ei mitenkään maaginen ollutkaan. Riittävä kuitenkin, ja osoitus siitä että oma perustaso on ihan kelvollinen. Sopivasti itseluottamusta ja motivaatiota pitäisi nyt löytyä talven harjoituspoluille.

SM-yöstä napsahti myös aika mukavat ranking-pisteet: 101.07. Se riitti nostamaan sijoitusta 17. sijalta yhdeksänneksi. Odotettavissa on ettei se siitä reilun viikon päästä juostavien pikkukansallisten jälkeen mihinkään muutu, joten rankisijoitus lienee sama kuin edelliselläkin kaudella. Tällä hetkellä tuo sija tuntuu ihan hyvältä, mutta toisaalta edellisten vuosien rankikehitys 21-19-17-9-(9?) koki nyt kenties pienen tasaantumisen. Toisaalta viime vuoden hypähdys oli sen verran iso, että ei tästä voi huolestua vaikkakin tänä vuonna melko paljon kärkiukkoja tuntui kärsivän loukkaantumisista. Kai sitä täytyy siitä lähteä, että ens kauel sija ei ainakaan putoaisi. Ens kauesta ehkä enemmän joskus myöhemmin, koska vielä on pari seuraviestiä jäljellä. Ensimmäisenä 25-manna nyt tulevana viikonloppuna.

And dark it was...