SM-sprint finaali 2013 H21, vol2
tiistai 21. toukokuuta 2013
SM-sprint vol. 2
maanantai 20. toukokuuta 2013
SM-printti
Viikko sitten kunto oli totaalisesti kadoksissa, kuten edellisessä tekstissä kirjoitinkin. Aikalailla sen jälkeen löytyi toimiva kuumemittari ja ei oikeastaan ollut ylläri että lukemat olivat pienen lämmön puolella. Kävin lääkärissä ja labrassa, mitään isompaa häikkää ei löytynyt. Sain kuitenkin kolmen päivän sairasloman ja antibiootteja. Koko viikolla en urheillut. Parin työpäivän lisäksi vähän koiran ulkoilutusta ja mahdollisimman paljon lepoa. Perjantaina mökillä saunalenkillä tuntui ensimmäistä kertaa suht normaalilta, joten päätin lauantaina lähteä kokeilemaan karsintaan aikalailla normaalilla vauhdilla.
Karsinta meni enemmän tai vähemmän sykemittaria ja omaa olotilaa miettiessä. Finaalipaikka tuli ja oikeastaan olo vain parani kun kehon sai hereille kovempaan vauhtiin. Finaaliin pystyi lähtemään ihan tosissaan ja se näkyi hyvänä keskittymisenä alkumatkasta. Homma lähti hyvin käyntiin ja tuntui helpolta. Väliaikarastilla tilanne vaikutti ihan mukavalta. Naisvuoren nousun otin tietoisesti hieman happoja varoen, mutta lopun juoksuväleillä on silti tullut vähän enemmän takkiin kuin alun lyhyemmillä väleillä. Ilmeisesti myös ennen lähtöä otettujen nenähuuhteluiden, nenäsuihkeiden ja mynthoneiden vaikutus alkoi hiipumaan kun hapenpuute elimistössä teki menosta vähän raskaampaa. Reilun 13 minuutin kohdalla lähestymisrastilla 16 olin vielä toinen, päälle tuli yksi kahden sekunnin reitinvalintavirhe ja seuraavalla välillä 18-19 sitten 15 sekuntia takkiin kun en nähnyt karttaa. Siihen meni nelossijat ja norttipaikat. On se seitsemäskin sija ihan jees, mutta ei paljoa lohduta kun kaikki muut top kasista pukevat parin viikon päästä sinivalkoista päälle.
GPS
Pitäisi varmaan puristaa karttaa vähemmän tai hankkia laserkatse silmäleikkauksessa. Toinen vaihtoehto olisi se, että liitto muuttaisi lajisääntöjä siten että ihan kaikissa SM-kisoissa pitäisi olla tarjolla offset-painettu kartta. Ulostekartat kun tuntuvat usein nuhjaantuvan pienestäkin taittelusta. Tai ainakin käytössä olisi syytä olla hyvälaatuinen printtikartta. Periaatteessa olin saanut tehtyä huonoista lähtökohdista yllättävänkin hyvän suorituksen ja näköjään vauhtikin oli kilpailukykyistä. Tuloillaan olleen huippusuorituksen kaatuminen tietysti harmittaa, mutta oikeastaan enemmän harmittaa se että en ole keksinyt toimintamallia sille mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Sprintissä on vedettävä kovaa ja aggressiivisesti jos haluaa pärjätä, mutta nyt olisi ehkä pitänyt alkaa maastotiedusteluihin sopivan sallitun välin löytämiseksi eikä juosta ympäri. Joka tapauksessa olen iloinen että kulku on tehnyt comebackin ja nyt kun vielä saisi loputkin limat ja antibiootit pois.
Erikoispitkillä olin karttalenkillä ja seuraavat reilut pari viikkoa keskityn harjoittelemaan. Ensi viikonloppuna kierretään kukkapenkkejä Kuopiossa ja seuraavana viikonloppuna on omia pitkän matkan treenejä Etelä-Suomen kangasmaastoissa. Tähtäin on seuraavaksi Turku-Sprintin kansallisessa ryhmässä. Syksyllä tähtäin taitaakin olla silmien laserleikkauksessa ja allergiatutkimuksissa.
Karsinta meni enemmän tai vähemmän sykemittaria ja omaa olotilaa miettiessä. Finaalipaikka tuli ja oikeastaan olo vain parani kun kehon sai hereille kovempaan vauhtiin. Finaaliin pystyi lähtemään ihan tosissaan ja se näkyi hyvänä keskittymisenä alkumatkasta. Homma lähti hyvin käyntiin ja tuntui helpolta. Väliaikarastilla tilanne vaikutti ihan mukavalta. Naisvuoren nousun otin tietoisesti hieman happoja varoen, mutta lopun juoksuväleillä on silti tullut vähän enemmän takkiin kuin alun lyhyemmillä väleillä. Ilmeisesti myös ennen lähtöä otettujen nenähuuhteluiden, nenäsuihkeiden ja mynthoneiden vaikutus alkoi hiipumaan kun hapenpuute elimistössä teki menosta vähän raskaampaa. Reilun 13 minuutin kohdalla lähestymisrastilla 16 olin vielä toinen, päälle tuli yksi kahden sekunnin reitinvalintavirhe ja seuraavalla välillä 18-19 sitten 15 sekuntia takkiin kun en nähnyt karttaa. Siihen meni nelossijat ja norttipaikat. On se seitsemäskin sija ihan jees, mutta ei paljoa lohduta kun kaikki muut top kasista pukevat parin viikon päästä sinivalkoista päälle.
Koita siinä sit lukee karttaa 3 min/km vauhdissa...
GPS
Pitäisi varmaan puristaa karttaa vähemmän tai hankkia laserkatse silmäleikkauksessa. Toinen vaihtoehto olisi se, että liitto muuttaisi lajisääntöjä siten että ihan kaikissa SM-kisoissa pitäisi olla tarjolla offset-painettu kartta. Ulostekartat kun tuntuvat usein nuhjaantuvan pienestäkin taittelusta. Tai ainakin käytössä olisi syytä olla hyvälaatuinen printtikartta. Periaatteessa olin saanut tehtyä huonoista lähtökohdista yllättävänkin hyvän suorituksen ja näköjään vauhtikin oli kilpailukykyistä. Tuloillaan olleen huippusuorituksen kaatuminen tietysti harmittaa, mutta oikeastaan enemmän harmittaa se että en ole keksinyt toimintamallia sille mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Sprintissä on vedettävä kovaa ja aggressiivisesti jos haluaa pärjätä, mutta nyt olisi ehkä pitänyt alkaa maastotiedusteluihin sopivan sallitun välin löytämiseksi eikä juosta ympäri. Joka tapauksessa olen iloinen että kulku on tehnyt comebackin ja nyt kun vielä saisi loputkin limat ja antibiootit pois.
Erikoispitkillä olin karttalenkillä ja seuraavat reilut pari viikkoa keskityn harjoittelemaan. Ensi viikonloppuna kierretään kukkapenkkejä Kuopiossa ja seuraavana viikonloppuna on omia pitkän matkan treenejä Etelä-Suomen kangasmaastoissa. Tähtäin on seuraavaksi Turku-Sprintin kansallisessa ryhmässä. Syksyllä tähtäin taitaakin olla silmien laserleikkauksessa ja allergiatutkimuksissa.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Anders Pardal ja kadonneen kulun metsästys
Pohjalla ollaan. En ole onnistunut kääntämään negatiivistä kurssia. eSprintin jälkeen tuli flunssa ja sen jälkeen on tullut oltua enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Navigoinnin suhteen ei ole ollut ongelmia, mutta meikäläisen paatin liikuttamiseksi ei ole ollut tuulta purjeissa tai tehoja moottorissa. Eilisessä hupiliigan finaalissa tuli sitten kunnon pohjakosketus. Nyt täytyy ryhtyä korjaustoimenpiteisiin ja koittaa nostaa paatti takaisin pintaan. Eli huomenna tutkimuksiin.
Tiomila oli ja meni. Lynxin miesten ykkösen kohtaloksi tuli keskeytys kun pitkällä yöllä Nixun jalkapöydän ulommainen metatarsaaliluu sanoi naps. Kävin kuitenkin juoksemassa ankkuriosuuden 15,5km yhteislähdössä pitkän matkan treeninä. Kelloa loppuradasta vilkaistessani totesin pieneksi yllätyksekseni ajasta tulevan ihan kelvollisen. 8 minuuttia tuli Gueorgioulle takkiin, mutta osuussija 20. ilman täyttä yritystä antoi vähän itseluottamusta pidemmillekin matkoille, varsinkin suunnistuksen osalta. Mukava maasto ja hyvä kartta 10-tonnin mittakaavalla. Tästä kartta-asiasta voisinkin kirjoitella vähän lisää seuraavassa postauksessa.
Tiomilan jälkeisellä viikolla tarjottiin tiivistä kalenteria. Polisprinttiä, Prisma-rasteja, Tampere-Gamesia ja SM-maastoja. Ajatuksena oli alunperin kahlata koko setti läpi ja palautella välipäivinä. Tiivis kilpailutahti lyhyehköillä matkoilla toimisi hyvänä valmistautumisena seuraavan viikonlopun tärkeämpään SM-sprinttiin ja sen mennessä huonosti myös seuraavan päivän SM-erikoispitkään. EP:n pyyhin jo kalenterista yli ja sprinttikin saattaa olla liipasimella.
Helatorstain Prisma-rasteilla juostiin hupiliigan kolmas osakisa keskimatkoin. Maasto ja rata olivat helppoja ja entisestään hommaa helpotti lehdettömät puut. Katse ylös ja mahan alus jalkoja täyteen. Kerrankin keskimatka joka voisi sopia mulle. Melko siisti gps-viiva tuli taas, mutta se ei lohduta yhtään jos tulostaululla sijoitus on 34. Edellisen viikon ajan kulku oli ollut ihan jees, joten ajattelin huonon kulun olleen tilapäistä ja aloin virittelemään uutta uistinta siiman päähän kelatakseni launtain hupiliigan takaa-ajofinaalissa itseni paremmille sijoille.
Ei tullut kulkua tampereelle, ei edes torstain kaltaista keskinkertaista laahustusta. Ensimmäiset minuutit jaksoin ihan kohttuullisesti, mutta kilsan kohdalla ylämäessä piti alkaa päästämään porukkaa ohitse. Ja sitä porukkaa riitti. Rintanumeroni oli 14 ja siihen perään lähti 38 miestä 45 sekuntin sisään. Vartin kohdilla melkein kaikki olivat menneet ohi ja 25 minuutin kohdilla kuulin rastimiehen sanovan "se oli siinä". Arvelin olevani viimeinen mies ja kun Summanenkin meinasi jättää juoksemalla, niin ei tarvinut keskeytyspäätöstä arpoa kovin pitkään. Kisa sai siis arvoisensa päätöksen. Toivottavasti näitä ei tule lisää. Tästäkin voisi kirjoittaa erillisen tekstin. Katsotaan onko siihen tarvetta. Veikkaan että aika moni muukin kirjoittelee lähipäivinä aiheesta. Ainakin Dlabaja ehti jo eilen.GPS-seuranta.
Sunnuntain SM-maastoihin lähtemistä ei lauantaisen flopin jälkeen tarvinut edes harkita. Harkinnassa on nyt lähinnä olleet mahdolliset kulun katoamisen aiheuttaneet tekijät ja mahdolliset korjaustoimenpiteet. Sykkeet ovat olleet normaalilla tasolla, sekä juostessa että levossa. Allergiaa tai astmaa ei pitäisi olla. Kisojen ja kovien treenien välillä olen ottanut kevyesti, määrällisesti viimeiset kolme viikkoa ovat olleet harjoituskauden pienimmät. Limaa irtoaa ja juostessa happi ei kulje. Vähänkin jyrkempi penkka ja olen heti ihan hapoila. Kuumetta ei ole eikä kurkkukaan ole ollut kipeä yli kahteen viikkoon. Välillä kulkee ja välillä voimat tuntuu puuttuvan kokonaan. Sinkin, mivitotalin, maitohappobakteereiden, regulatin, bafucinien, echinaforcen yms luontaistuotteiden ja vitamiinien käyttö on jatkunut jo pidempään, mutta nyt olen lisännyt mukaan myös rautavalmisteen ja allergialääkkeet, nenäsumutteet sun muut. Huomenna yritän saada otetuksi verenkuvan ja toivottavasti pääsen myös lääkärin juttusille. Varmuudeksi myös hieronta ja ei treeniä.
Tiomila oli ja meni. Lynxin miesten ykkösen kohtaloksi tuli keskeytys kun pitkällä yöllä Nixun jalkapöydän ulommainen metatarsaaliluu sanoi naps. Kävin kuitenkin juoksemassa ankkuriosuuden 15,5km yhteislähdössä pitkän matkan treeninä. Kelloa loppuradasta vilkaistessani totesin pieneksi yllätyksekseni ajasta tulevan ihan kelvollisen. 8 minuuttia tuli Gueorgioulle takkiin, mutta osuussija 20. ilman täyttä yritystä antoi vähän itseluottamusta pidemmillekin matkoille, varsinkin suunnistuksen osalta. Mukava maasto ja hyvä kartta 10-tonnin mittakaavalla. Tästä kartta-asiasta voisinkin kirjoitella vähän lisää seuraavassa postauksessa.
Nautintoa
Tiomilan jälkeisellä viikolla tarjottiin tiivistä kalenteria. Polisprinttiä, Prisma-rasteja, Tampere-Gamesia ja SM-maastoja. Ajatuksena oli alunperin kahlata koko setti läpi ja palautella välipäivinä. Tiivis kilpailutahti lyhyehköillä matkoilla toimisi hyvänä valmistautumisena seuraavan viikonlopun tärkeämpään SM-sprinttiin ja sen mennessä huonosti myös seuraavan päivän SM-erikoispitkään. EP:n pyyhin jo kalenterista yli ja sprinttikin saattaa olla liipasimella.
Helatorstain Prisma-rasteilla juostiin hupiliigan kolmas osakisa keskimatkoin. Maasto ja rata olivat helppoja ja entisestään hommaa helpotti lehdettömät puut. Katse ylös ja mahan alus jalkoja täyteen. Kerrankin keskimatka joka voisi sopia mulle. Melko siisti gps-viiva tuli taas, mutta se ei lohduta yhtään jos tulostaululla sijoitus on 34. Edellisen viikon ajan kulku oli ollut ihan jees, joten ajattelin huonon kulun olleen tilapäistä ja aloin virittelemään uutta uistinta siiman päähän kelatakseni launtain hupiliigan takaa-ajofinaalissa itseni paremmille sijoille.
Ei-niin-nautintoa
Ei tullut kulkua tampereelle, ei edes torstain kaltaista keskinkertaista laahustusta. Ensimmäiset minuutit jaksoin ihan kohttuullisesti, mutta kilsan kohdalla ylämäessä piti alkaa päästämään porukkaa ohitse. Ja sitä porukkaa riitti. Rintanumeroni oli 14 ja siihen perään lähti 38 miestä 45 sekuntin sisään. Vartin kohdilla melkein kaikki olivat menneet ohi ja 25 minuutin kohdilla kuulin rastimiehen sanovan "se oli siinä". Arvelin olevani viimeinen mies ja kun Summanenkin meinasi jättää juoksemalla, niin ei tarvinut keskeytyspäätöstä arpoa kovin pitkään. Kisa sai siis arvoisensa päätöksen. Toivottavasti näitä ei tule lisää. Tästäkin voisi kirjoittaa erillisen tekstin. Katsotaan onko siihen tarvetta. Veikkaan että aika moni muukin kirjoittelee lähipäivinä aiheesta. Ainakin Dlabaja ehti jo eilen.GPS-seuranta.
Kärsimystä
Sunnuntain SM-maastoihin lähtemistä ei lauantaisen flopin jälkeen tarvinut edes harkita. Harkinnassa on nyt lähinnä olleet mahdolliset kulun katoamisen aiheuttaneet tekijät ja mahdolliset korjaustoimenpiteet. Sykkeet ovat olleet normaalilla tasolla, sekä juostessa että levossa. Allergiaa tai astmaa ei pitäisi olla. Kisojen ja kovien treenien välillä olen ottanut kevyesti, määrällisesti viimeiset kolme viikkoa ovat olleet harjoituskauden pienimmät. Limaa irtoaa ja juostessa happi ei kulje. Vähänkin jyrkempi penkka ja olen heti ihan hapoila. Kuumetta ei ole eikä kurkkukaan ole ollut kipeä yli kahteen viikkoon. Välillä kulkee ja välillä voimat tuntuu puuttuvan kokonaan. Sinkin, mivitotalin, maitohappobakteereiden, regulatin, bafucinien, echinaforcen yms luontaistuotteiden ja vitamiinien käyttö on jatkunut jo pidempään, mutta nyt olen lisännyt mukaan myös rautavalmisteen ja allergialääkkeet, nenäsumutteet sun muut. Huomenna yritän saada otetuksi verenkuvan ja toivottavasti pääsen myös lääkärin juttusille. Varmuudeksi myös hieronta ja ei treeniä.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Kausi auki
Vaihtoehtoinen otsikko olisi ollut ranteet auki, ja vaikka viikonlopun tulosten perusteella kakkosvaihtoehto olisi ollut osuvampi niin pitäydyn tuossa alkuperäisessä. Tilanne ei ole niin huono kuin mitä tulokset kertoo. Älkää uskoko niitä, tai edes tv-kommentaattoria. En ole pelkkä sprintteri.
Jotta homma ei menisi selittelyn puolelle, niin tarkastellaan asiaa vähän analyyttisemmältä kannalta. Finnspringin ja hupiliigan kakkososakisan tulostaululla seisoo nimeni edessä numero 27. Se kertoo sijoituksen ja seuran jäljessä +14.39 eron kärkeen. Ei aivan sitä mitä odetettiin. Tai edes sitä mitä itse odotin. Suorituksena kuitenkin ihan kelvollinen pitkä matka, mutta kaikki jälkeeni lähteneet liikkuivat metsässä siihen tahtiin etten kovin kauaa pysynyt perässä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 22-33 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 22 (35 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 5,7, ja 9. Alkuun ja pitkillä väleillä olin huono.
Viikko Finnspringiä ennen juostiin hupiliigan avaus Espoon Kivenlahdessa eSprintin merkeissä. Nimen edessä seisoo 6. ja perässä +32. Ei aivan sitä mitä itse odotin. Monet eivät tosin tainneet odottaa tuotakaan. Tuollaisen sprinttisuorituksen helpohkoilla radoilla juoksisin vaikka keskellä yötä. Ja siltä se melkein tuntuikin viiden tunnin unien jälkeen. Agressiivisuus puuttui ja jalat liikkuivat liian hitaalla frekvenssillä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 1-5 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 10 (48 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 1, 2 ja 2. Alkuun ja pitkillä väleillä olin hyvä.
Millä tämä kaikki selittyy? Päättyvällä viikolla sairastettu flunssa selittää osan. Happi ei kulkenut, syke oli mk:lla ja vauhti pk:lla. Toinen selittävä tekijä on vähäinen maastotuntuma suomalaisiin maastoihin. Entä miten olisin voinut valmistautua paremmin, pysyä terveenä ja juosta enemmän maastossa ennen ensimmäisiä kisoja? Tekemällä vähemmän töitä. Molemmat edellä mainitut syyt ovat hektisten työviikkojen tulosta.
Valitettavasti en ole sillä tasolla että pystyisin elämään edes osittain kuin ammattiurheilija. Nyt vaan kävi niin että lumet sulivat nopeasti ja kevättulvista tuli pahimmat noin 30 vuoteen. Itselle se tarkoitti pahinta työviikkoa noin 30 vuoteen. Muutamat viiden tunnin unet, ja muutamat 12 tuntiset työpäivät. Ylitöitä tuli viiteen vuorokauteen 24 tuntia. Siinä seassa juoksin eSprintin ja yhden sprinttitreenin Kruunuhaassa. Siihen selkään kurkkukivut ja yötyöt. Kun yöllä yhden aikaan töistä tullessa yrittää avata kotiovea työpaikan kellokortilla, niin tajuaa viimeistään että on levon tarpeessa. Harjoittelun suhteen lepääminen on nykyään helpompaa. Jos olo tuntuu väsyneeltä, niin treenin voi jättää väliin. Mutta kun olo tuntuu väsyneeltä, on töihin silti mentävä. Vaikka valmistauduin jo ennakkoon tiukkaan taisteluun flunssapöpöä vastaan, ei noista puolustusasetelmista ollut näköjään kovin paljon tehtävissä. Tauti tuli, mutta onneksi myös meni nopeasti kun työstressi helpotti.
Perjantaina alkoi jo tuntumaan siltä, että lauantaina voisi startata kisaan ihan numerolappu rinnassa. Perus keskimatkalle en ehkä olisi lähtenyt, mutta pitkän matkan kisoja 15-tonnisella kartalla on tarjolla sen verran harvoin, että niitä ei tee mieli missata. Seuraavan kerran pitkää tarjoillaan MM-katsastuksissa juhannuksena, sitten eGames ja SM-pitkä. Ei näitä pitkänmatkan kisoja osaa juosta jos siihen ei tarjota mahdollisuuksia kuin pari-muutama kerta kaudessa. Tämän päivän viestissä kulku oli virheistä huolimatta parempaa, joten voi olla että ensi viikonlopun tiomilaan toivun jo kohtuulliseen pitkän maastomatkan kuntoon. Joka tapauksessa negatiivinen kuntokierre pitäisi nyt saada katkaistua. Kokonaisrasituksen pitäisi ainakin helpottaa tulvatilanteen helpottumisen myötä.
Ja jos totta puhutaan, niin olo tuntuu paremmalta nyt kuin perjantaina. Mukavia tällaiset kevyet viikonloput ;-)
Jotta homma ei menisi selittelyn puolelle, niin tarkastellaan asiaa vähän analyyttisemmältä kannalta. Finnspringin ja hupiliigan kakkososakisan tulostaululla seisoo nimeni edessä numero 27. Se kertoo sijoituksen ja seuran jäljessä +14.39 eron kärkeen. Ei aivan sitä mitä odetettiin. Tai edes sitä mitä itse odotin. Suorituksena kuitenkin ihan kelvollinen pitkä matka, mutta kaikki jälkeeni lähteneet liikkuivat metsässä siihen tahtiin etten kovin kauaa pysynyt perässä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 22-33 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 22 (35 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 5,7, ja 9. Alkuun ja pitkillä väleillä olin huono.
Viikko Finnspringiä ennen juostiin hupiliigan avaus Espoon Kivenlahdessa eSprintin merkeissä. Nimen edessä seisoo 6. ja perässä +32. Ei aivan sitä mitä itse odotin. Monet eivät tosin tainneet odottaa tuotakaan. Tuollaisen sprinttisuorituksen helpohkoilla radoilla juoksisin vaikka keskellä yötä. Ja siltä se melkein tuntuikin viiden tunnin unien jälkeen. Agressiivisuus puuttui ja jalat liikkuivat liian hitaalla frekvenssillä. Tilanne rasteilla vaihteli välillä 1-5 ja rastivälisijoitusten keskiarvo oli 10 (48 kilpailijaa). Parhaat rastivälisijat olivat 1, 2 ja 2. Alkuun ja pitkillä väleillä olin hyvä.
Millä tämä kaikki selittyy? Päättyvällä viikolla sairastettu flunssa selittää osan. Happi ei kulkenut, syke oli mk:lla ja vauhti pk:lla. Toinen selittävä tekijä on vähäinen maastotuntuma suomalaisiin maastoihin. Entä miten olisin voinut valmistautua paremmin, pysyä terveenä ja juosta enemmän maastossa ennen ensimmäisiä kisoja? Tekemällä vähemmän töitä. Molemmat edellä mainitut syyt ovat hektisten työviikkojen tulosta.
Valitettavasti en ole sillä tasolla että pystyisin elämään edes osittain kuin ammattiurheilija. Nyt vaan kävi niin että lumet sulivat nopeasti ja kevättulvista tuli pahimmat noin 30 vuoteen. Itselle se tarkoitti pahinta työviikkoa noin 30 vuoteen. Muutamat viiden tunnin unet, ja muutamat 12 tuntiset työpäivät. Ylitöitä tuli viiteen vuorokauteen 24 tuntia. Siinä seassa juoksin eSprintin ja yhden sprinttitreenin Kruunuhaassa. Siihen selkään kurkkukivut ja yötyöt. Kun yöllä yhden aikaan töistä tullessa yrittää avata kotiovea työpaikan kellokortilla, niin tajuaa viimeistään että on levon tarpeessa. Harjoittelun suhteen lepääminen on nykyään helpompaa. Jos olo tuntuu väsyneeltä, niin treenin voi jättää väliin. Mutta kun olo tuntuu väsyneeltä, on töihin silti mentävä. Vaikka valmistauduin jo ennakkoon tiukkaan taisteluun flunssapöpöä vastaan, ei noista puolustusasetelmista ollut näköjään kovin paljon tehtävissä. Tauti tuli, mutta onneksi myös meni nopeasti kun työstressi helpotti.
Perjantaina alkoi jo tuntumaan siltä, että lauantaina voisi startata kisaan ihan numerolappu rinnassa. Perus keskimatkalle en ehkä olisi lähtenyt, mutta pitkän matkan kisoja 15-tonnisella kartalla on tarjolla sen verran harvoin, että niitä ei tee mieli missata. Seuraavan kerran pitkää tarjoillaan MM-katsastuksissa juhannuksena, sitten eGames ja SM-pitkä. Ei näitä pitkänmatkan kisoja osaa juosta jos siihen ei tarjota mahdollisuuksia kuin pari-muutama kerta kaudessa. Tämän päivän viestissä kulku oli virheistä huolimatta parempaa, joten voi olla että ensi viikonlopun tiomilaan toivun jo kohtuulliseen pitkän maastomatkan kuntoon. Joka tapauksessa negatiivinen kuntokierre pitäisi nyt saada katkaistua. Kokonaisrasituksen pitäisi ainakin helpottaa tulvatilanteen helpottumisen myötä.
Ja jos totta puhutaan, niin olo tuntuu paremmalta nyt kuin perjantaina. Mukavia tällaiset kevyet viikonloput ;-)
HuLi1. (kuva: Petteri Kähäri)
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Nastareiden teroittelua
Huhtikuu on perinteisesti se aika vuodesta kun kevään kilpailukausi käynnistyy. Kaikki odottavat innolla ensimmäisiä kisoja. Marraskuussa ollaan kenties uhottu kovemmasta harjoittelusta kuin koskaan aikaisemmin. Maaliskuussa ollaan oltu kunnossa kuten sata muutakin suomalaista ukkoa. Huhtikuussa kisataan joka viikonloppu ja juostaan muutenkin paljon maastossa. Patsi tänä vuonna.
Tänä vuonna (terminen)kevät ei ole vielä virallisesti alkanut ja eilen olisi alun perin pitänyt juosta ensimmäiset kansalliset. Ensi viikonlopun lumihankiyöviestiin en ajatellut lähteä ja seuraavana viikonloppunakin juoksen vain sprinttiä kotikapungissa. Kuun viimeisenä viikonloppuna pääsee ehkä jo kisamaan Paimion suliin maastoihin. Ei tässä itselläni vielä mikään kiire kisoihin ole. Espanjassa tuli juostua paljon nopeissa maastoissa ja halkaistua muutama sata rastilippua. Voi oikeastaan tehdä ihan hyvää keräillä rastinälkää pari viikkoa ja keskittyä kaivamaan kisakuntoa esiin fyysisestikin. Mutta koska kausi alkaa heti merkityksellisillä kisoilla, niin perinteistä ensimmäisten rastien liiasta innosta johtuvaa hätäilyä ei tarvitsisi tänä vuonna ottaa ohjelmaan. Tosin ei sitä koskaan ole tarkoitus tehdä, mutta jotenkin innostus voittaa usein suorituksen hallinnan. Onneksi ne kevätkauden kaikista tärkeimmät kisat ovat vasta seuraavien kuukausien puolella.
Näyttäisi olevan mski-palvelun mukaan lähes koko Espoon latuverkosto vielä hyvässä kunnossa. Kai se täytyy lähteä itsekin tästä toteamaan. Espoolaisten kaupunginosien lumitilanteen olen jo todennut sellaiseksi, että kahden viikon päästä lunta tai ainakin lumikasoja on vielä luvassa Kivenlahdessakin. Suunnistaja minussa toivoo kevään pikaista etenemistä. Työminä taas toivoo mahdollisimman hidasta lumensulamista. Jos kaikki lumet sulavat viikossa, niin työkiireet lienevät sitä luokkaa ettei sulista maastoista ehdi hirveästi nauttimaan. Joten kevät, voit puolestani odotella tulemistasi vielä rauhassa!
Loppuun vielä onnistuneen 12 vuorokauden Barbaten leirin yhteenvetoarvoitus:
31:05
25
341
336+287
Tänä vuonna (terminen)kevät ei ole vielä virallisesti alkanut ja eilen olisi alun perin pitänyt juosta ensimmäiset kansalliset. Ensi viikonlopun lumihankiyöviestiin en ajatellut lähteä ja seuraavana viikonloppunakin juoksen vain sprinttiä kotikapungissa. Kuun viimeisenä viikonloppuna pääsee ehkä jo kisamaan Paimion suliin maastoihin. Ei tässä itselläni vielä mikään kiire kisoihin ole. Espanjassa tuli juostua paljon nopeissa maastoissa ja halkaistua muutama sata rastilippua. Voi oikeastaan tehdä ihan hyvää keräillä rastinälkää pari viikkoa ja keskittyä kaivamaan kisakuntoa esiin fyysisestikin. Mutta koska kausi alkaa heti merkityksellisillä kisoilla, niin perinteistä ensimmäisten rastien liiasta innosta johtuvaa hätäilyä ei tarvitsisi tänä vuonna ottaa ohjelmaan. Tosin ei sitä koskaan ole tarkoitus tehdä, mutta jotenkin innostus voittaa usein suorituksen hallinnan. Onneksi ne kevätkauden kaikista tärkeimmät kisat ovat vasta seuraavien kuukausien puolella.
Näyttäisi olevan mski-palvelun mukaan lähes koko Espoon latuverkosto vielä hyvässä kunnossa. Kai se täytyy lähteä itsekin tästä toteamaan. Espoolaisten kaupunginosien lumitilanteen olen jo todennut sellaiseksi, että kahden viikon päästä lunta tai ainakin lumikasoja on vielä luvassa Kivenlahdessakin. Suunnistaja minussa toivoo kevään pikaista etenemistä. Työminä taas toivoo mahdollisimman hidasta lumensulamista. Jos kaikki lumet sulavat viikossa, niin työkiireet lienevät sitä luokkaa ettei sulista maastoista ehdi hirveästi nauttimaan. Joten kevät, voit puolestani odotella tulemistasi vielä rauhassa!
Loppuun vielä onnistuneen 12 vuorokauden Barbaten leirin yhteenvetoarvoitus:
31:05
25
341
336+287
torstai 28. maaliskuuta 2013
Pakollinen Parpaaten Päivitys
Barbaten leirikeskuksesta on yksi jos toinenkin suunnistaja
kirjoitellut sivuilleen helmi-maaliskuun aikana. Ne, jotka ovat noita lukeneet,
tietävät kaiken. Ja ne jotka eivät ole lukeneet, eivät menetä mitään.
Aamulenkki, aamupala, aamutreeni, lounas, päikkärit, treeni, illallinen, unta.
Kuulostaa ehkä tylsältä, ja sitä se onkin. Mutta toisaalta kun en ole
täyspäiväinen urheilija, niin on todella hienoa päästä palautumaan treenien
välillä ja nukkua kunnon yöunia. Keskitytään nyt kerrankin siihen kunnon
palautumiseen kun siihen on mahdollisuus. Ja mitä palautuneempi, niin sitä
enemmän voi treenata ;-). Kyllä tätä viikon tai kaksi jaksaa, sen jälkeen voisi
alkaa käymään tylsäksi. Varsinkin jos treenit ei suju. Väliaikojen ohjelma
täällä tuntuu olevan netissä surffailu, lueskelu tai treenien analysointi. Itse voisin tehdä välillä jotain muutakin, jottei
treenaaminen ei menisi yli. Kevyinä päivinä treeniä pari tuntia, muina kolme.
Maastossa pari kertaa päivässä, mutta huomisesta alkaen enemmän sprinttiä. Voi,
olla että joutuu sovittelemaan otsalamppua päähän, jottei touhu mene pelkästään
kujilla pääsiäiskulkueiden seassa kirmailuksi.
Lunta tuntuu olevan vähän kaikkialla missä porukkaa on
leireilemässä pääsiäisen aikoihin. Täällä sitä ei ole, korkeintaan liian paljon
pehmeää rantahiekkaa. Ja lumiauroja tarvitaan ainoastaan pitämään tiet auki
ettei tuuli puhalla dyynien hiekalla teitä umpeen!
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Uudenmaan parhaat
Jatketaan parhaimpien suunnistusmaastojen listaamista. Trilogian päätösosassa keskityn ainoastaan Uuteenmaahan. Vaikka juoksenkin suuren osan harjoituksistani ilman karttaa Kehä3:n sisäpuolisilla teillä, niin olen silti Espoossa asumani 30 vuoden aikana ehtinyt jonkun kerran vierailemaan maastossakin kartta kädessä. Tässä top10-lista niistä maastoista, joissa kaikkien lähiseudulla asuvien olisi suositeltavaa vierailla. Toki on syytä varmistaa että maastoon saa mennä omin nokkinensa.
1. Vaipo
sijainti: Kirkkonummi / Siuntio. Osasta aluetta myös 10-tonninen Kälakärrin kartta.
kartan käyttö: SM-normaali (nyk. pitkä) 1996, Espoon Suunta. Painos vissiin loppunut
perustelut:15-tonninen helmi. Parasta Uusimaalaista pienipiirteistä avokalliomaastoa, sopivasti soilla höystettynä. Ei isoja yksittäisiä mäkialueita, eikä metsätalouden tai tiheän asutuksen haittavaikutuksia, vaikka alkuverrytelyksi kartalle voikin juosta Kirkkonummen juna-asemalta. Ainoa kartta, joka minulla on kehyksissä kotona.
2. Kvarnby
sijainti: Kirkkonummi. Tunnetaan myös nimillä Nydal ja Örnbladet
kartan käyttö: SM-normaali R2 1996, Lynx ja OK77.
perustelut:Kvarnbyn ylänkö on naapurimaastoa Vaipoa vielä laakeampi, ja tarjoa ehkä paikoitellen pienipiirteisempiä muotoja. Kyllä tässä Kirkkonummen erämaassa Saramäkien kelpaa temmeltää. Erikoista muuten on, että vuoden 1996 SM-kisoissa nuoremmilla (R1) ja veteraaneilla (R2, eri kilpailukeskukset) oli yksi yhteinen rasti.
3. Slicko
sijainti: Pohja / Raasepori
kartan käyttö: MM-kisat 1966. Löytyy onneksi uudempikin kartta osasta aluetta. Fiskarin Urheilijat -47. vuosi kai 1998?
perustelut: Länsi-Uudeltamaalta olisi voinut valita useammankin kartan tälle listalle. Koska näitä maastoja en ole kolonnut kaikkia useampaan kertaan läpi, päätin ottaa mukaan vain muistikuvieni mukaan parhaimman. Kuuluu aikalailla samaan maastotyyppiin edellisten sijojen kanssa. Kisakeskuksen & Pohjan hoodeilta löytyy tarvittaessa lisää vastaavia, ja paljon.
4. Tervalampi-Kattila / Sikoilampi
sijainti: Vihti (+ Kirkkonummi / Espoo)
kartan käyttö: SM-viesti 2010, Suunto-Games 2011. Helsingin Suunnistajat.
perustelut: Nuuksion kansallipuiston parasta osaa. Pitkällinen ajantasaisen suunnistuskartan odotus alueelta päättyi 2010 SM-viestiin ja sen jälkeen maastossa on tullut heitettyä treeni jos toinenkin. Täydellinen yötreenimaasto.
5. Innanbäck / Gunnars / Malm
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2011. eGames 2003 & 2004. SM-pika 1994. Espoon Suunta. Pysyvästi harjoituskiellossa ilman erillistä lupaa
perustelut: Merenrantakallioita parhaimmillaan ja nautinnollisimmillaan. Sen verran maastotyyppivaihtelua alueelta löytyy, että halutessaan aikaan saa tiukkaa säksätystä, kuten HuLissa 2011 (kuva). Laakeampaa avokalliorinnettäkin löytyy.
6. Gillerberget
sijainti: Sipoo
kartan käyttö: Jukola 1995. Fin-5 2004.
perustelut: SSL:n karttarekisteri: "erityisen pienipiirteinen avokalliomaasto, keskisuuret (20-50m) korkeuserot". Selvästi Itä-Uudenmaan parasta antia. Kaatuneet puut saattavat jyrkimmissä rinteissä rajoittaa nautintoa, mutta muuten upeaa. Ei kovin kaukana 2012 Jukolan maastoista.
7. Högsand
sijainti: Hanko, Lappohja
kartan käyttö:? OK Raseborg. 2009
perustelut: Listan ainoa kangasmaasto. Niitä ei loppujen lopuksi Uudeltamaalta löydy kovin paljoa, lähinnä Salpausselältä eli Hanko-Hyvinkää linjalta. Högsandissa nopeaan kagasmaastoon yhdistyy vähän rantadyynejä, juoksuhautoja ja tietysti yksi Suomen pisimmistä hiekkarannoista kruunaa yhdistelmän.
8. Kopparnäs
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2010. Espoon Suunta (kuvat kartoista ja yhteystiedot).
perustelut: Samanlaista settiä kuin Innanbäckin maastot, joskin omalta osalta enemmän on täällä tullut juostua. Laakeita avokallioita laapottaa ja yksi tosi tiukka mäkialue, jonka kartoittaminen täydellisesti on mahdotonta nykyisillä suunnistuskarttojen mittakaavoilla. Itä-osa peitteisempää.
9. Linlo
sijainti: Kirkkonummi
kartan käyttö: Lynxin ja Essun seuranmestaruudet 2012. Lynx. Ratamestaajana meitsi.
perustelut: Listan musta hevonen varmaan aika monelle. Ei ehkä teknisesti haastavimpia maastoja, mutta harvoin sitä pääsee hienossa merenrannikon saaressa kirmaamaan silokallioilla. Päälle voi paistella vaikka makkarat jollain saaren nuotiopaikoista. Sopii myös coastaleeringiin.
10. Usmi
sijainti: Hyvinkää
kartan käyttö: Jukola 2010. HyRa ja RR. Kilpailukiellossa! (SM-erikoispitkä 2014)
perustelut: Raskas ja peitteinen pyöreitä mäkimuotoja sisältävä maasto, joka Jukolassa osoitti haastavuutensa. Useat maajoukkuetason suunnistajat olivat todella hukassa yön pimeinä tunteina, ja jopa valoisallakin. Omalla maastorankingilla lisäpiste siitä, että Lynxin miehistö ei kuulunut yllä mainittuihin.
Muita hilkulla olleita maastoja:
Jonkun aikaa taitaa sääennusteiden mukaan ottaa ennen kuin ylläoleviin maastoihin pääsee taas fiilistelemään. Sen verran tiukka lumipeite vielä on, että ihan hyvä jos Huippuliigan avauksen sprintissä 20.4. päästään juoksemaan alkuperäisten ratasuunnitelmien mukaan lumen häiritsemättä. Onneksi omaa suunnistusnälkää pääseen tyydyttämään jo ylihuomenna, sillä huomenna lennän Malagaan. Barbatessa kukaan ei ole valittanut lumesta, joten ei itsekään pidä alkaa valittamaan vaikka sadetta ja tuulta olisikin odottamassa perille päästyä.
1. Vaiposijainti: Kirkkonummi / Siuntio. Osasta aluetta myös 10-tonninen Kälakärrin kartta.
kartan käyttö: SM-normaali (nyk. pitkä) 1996, Espoon Suunta. Painos vissiin loppunut
perustelut:15-tonninen helmi. Parasta Uusimaalaista pienipiirteistä avokalliomaastoa, sopivasti soilla höystettynä. Ei isoja yksittäisiä mäkialueita, eikä metsätalouden tai tiheän asutuksen haittavaikutuksia, vaikka alkuverrytelyksi kartalle voikin juosta Kirkkonummen juna-asemalta. Ainoa kartta, joka minulla on kehyksissä kotona.
2. Kvarnby sijainti: Kirkkonummi. Tunnetaan myös nimillä Nydal ja Örnbladet
kartan käyttö: SM-normaali R2 1996, Lynx ja OK77.
perustelut:Kvarnbyn ylänkö on naapurimaastoa Vaipoa vielä laakeampi, ja tarjoa ehkä paikoitellen pienipiirteisempiä muotoja. Kyllä tässä Kirkkonummen erämaassa Saramäkien kelpaa temmeltää. Erikoista muuten on, että vuoden 1996 SM-kisoissa nuoremmilla (R1) ja veteraaneilla (R2, eri kilpailukeskukset) oli yksi yhteinen rasti.
3. Slicko
sijainti: Pohja / Raasepori kartan käyttö: MM-kisat 1966. Löytyy onneksi uudempikin kartta osasta aluetta. Fiskarin Urheilijat -47. vuosi kai 1998?
perustelut: Länsi-Uudeltamaalta olisi voinut valita useammankin kartan tälle listalle. Koska näitä maastoja en ole kolonnut kaikkia useampaan kertaan läpi, päätin ottaa mukaan vain muistikuvieni mukaan parhaimman. Kuuluu aikalailla samaan maastotyyppiin edellisten sijojen kanssa. Kisakeskuksen & Pohjan hoodeilta löytyy tarvittaessa lisää vastaavia, ja paljon.
4. Tervalampi-Kattila / Sikoilampisijainti: Vihti (+ Kirkkonummi / Espoo)
kartan käyttö: SM-viesti 2010, Suunto-Games 2011. Helsingin Suunnistajat.
perustelut: Nuuksion kansallipuiston parasta osaa. Pitkällinen ajantasaisen suunnistuskartan odotus alueelta päättyi 2010 SM-viestiin ja sen jälkeen maastossa on tullut heitettyä treeni jos toinenkin. Täydellinen yötreenimaasto.
5. Innanbäck / Gunnars / Malm
sijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2011. eGames 2003 & 2004. SM-pika 1994. Espoon Suunta. Pysyvästi harjoituskiellossa ilman erillistä lupaa
perustelut: Merenrantakallioita parhaimmillaan ja nautinnollisimmillaan. Sen verran maastotyyppivaihtelua alueelta löytyy, että halutessaan aikaan saa tiukkaa säksätystä, kuten HuLissa 2011 (kuva). Laakeampaa avokalliorinnettäkin löytyy.
6. Gillerberget
sijainti: Sipoo
kartan käyttö: Jukola 1995. Fin-5 2004.
perustelut: SSL:n karttarekisteri: "erityisen pienipiirteinen avokalliomaasto, keskisuuret (20-50m) korkeuserot". Selvästi Itä-Uudenmaan parasta antia. Kaatuneet puut saattavat jyrkimmissä rinteissä rajoittaa nautintoa, mutta muuten upeaa. Ei kovin kaukana 2012 Jukolan maastoista.
7. Högsand
sijainti: Hanko, Lappohja kartan käyttö:? OK Raseborg. 2009
perustelut: Listan ainoa kangasmaasto. Niitä ei loppujen lopuksi Uudeltamaalta löydy kovin paljoa, lähinnä Salpausselältä eli Hanko-Hyvinkää linjalta. Högsandissa nopeaan kagasmaastoon yhdistyy vähän rantadyynejä, juoksuhautoja ja tietysti yksi Suomen pisimmistä hiekkarannoista kruunaa yhdistelmän.
8. Kopparnässijainti: Inkoo
kartan käyttö: eGames ja Huippuliigan finaali 2010. Espoon Suunta (kuvat kartoista ja yhteystiedot).
perustelut: Samanlaista settiä kuin Innanbäckin maastot, joskin omalta osalta enemmän on täällä tullut juostua. Laakeita avokallioita laapottaa ja yksi tosi tiukka mäkialue, jonka kartoittaminen täydellisesti on mahdotonta nykyisillä suunnistuskarttojen mittakaavoilla. Itä-osa peitteisempää.9. Linlo
sijainti: Kirkkonummi
kartan käyttö: Lynxin ja Essun seuranmestaruudet 2012. Lynx. Ratamestaajana meitsi.
perustelut: Listan musta hevonen varmaan aika monelle. Ei ehkä teknisesti haastavimpia maastoja, mutta harvoin sitä pääsee hienossa merenrannikon saaressa kirmaamaan silokallioilla. Päälle voi paistella vaikka makkarat jollain saaren nuotiopaikoista. Sopii myös coastaleeringiin.
10. Usmi sijainti: Hyvinkää
kartan käyttö: Jukola 2010. HyRa ja RR. Kilpailukiellossa! (SM-erikoispitkä 2014)
perustelut: Raskas ja peitteinen pyöreitä mäkimuotoja sisältävä maasto, joka Jukolassa osoitti haastavuutensa. Useat maajoukkuetason suunnistajat olivat todella hukassa yön pimeinä tunteina, ja jopa valoisallakin. Omalla maastorankingilla lisäpiste siitä, että Lynxin miehistö ei kuulunut yllä mainittuihin.
Muita hilkulla olleita maastoja:
- Ovanmalm
- Solvalla-Suolikas
- Väransby / Stormossen
- Suomenlinna
- Hakunila-Nybygget
- Otaniemi
- Mail (harjoituskiellossa, SM-pitkä R1 2015)
- Äijäsmäki
- Keräkankare
- Gumböstrand
- Porkkala
- jne.
Jonkun aikaa taitaa sääennusteiden mukaan ottaa ennen kuin ylläoleviin maastoihin pääsee taas fiilistelemään. Sen verran tiukka lumipeite vielä on, että ihan hyvä jos Huippuliigan avauksen sprintissä 20.4. päästään juoksemaan alkuperäisten ratasuunnitelmien mukaan lumen häiritsemättä. Onneksi omaa suunnistusnälkää pääseen tyydyttämään jo ylihuomenna, sillä huomenna lennän Malagaan. Barbatessa kukaan ei ole valittanut lumesta, joten ei itsekään pidä alkaa valittamaan vaikka sadetta ja tuulta olisikin odottamassa perille päästyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)