Vastahyökkäys

On aika katkaista pitkä radiohiljaisuus. Oikeastaan se on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta ei ole ollut mitään erityistä sanottavaa tai ei ole ollut aikaa. Yleensähän homma menee niin, että jos blogia ei ole päivitetty pitkään aikaan, niin harjoittelurintamalla ei ole mennyt erityisen hyvin. Itsellä työssäkäyvänä ja tosissaan harjoittelevana homma taitaa mennä kuitenkin juuri toisin päin. Harjoittelu on sujunut hyvin ja fyysisesti uskon olevani valmis syksyn koitoksiin.

Tänä vuonna elokuussa on ollut sopiva sauma keskittyä harjoitteluun. Ei isoja kisoja, ei motivaatio-ongelmia, ei liian kiireistä töissä. Heinäkuun onnistuneen ja paljon suunnistusta sisältäneen vk- ja pk-harjoittelun päälle on voinut alkaa rakentamaan kuntoa syyskuuta varten. Elokuun loppupuoli on monessa mielessä kuitenkin haasteellista aikaa. Ilmat kylmenee, koulut alkaa, ihmiset palaa lomiltaan ja pöpöt aloittavat jokasyksyisen hyökkäyksen. Samaan aikaan sm-kisoihin tähtäävät suunnistajat terävöittävät harjoittelua. Kovia treenejä ja lepoa lisätään ohjelmaan. Välillä urheilijan kehoa kuormitetaan oikein kunnolla ja päälle levätään. Pöpöt moukaroivat kehon omaa puolustusjärjestelmää ja etsivät sopivaa saumaa vyöryä sisään. Tänä vuonna olin valmistautunut taisteluun erityisen hyvin ja vahvistanut puolustusta järein asein. Pöpöt kuitenkin olivat ovelia. Ne onnistuivat kukistamaan samassa sängyssä kanssani nukkuvan tasitelutoverin ja aloittivat piiritystaistelun. Viikon verran kestin, mutta tänään aamulla jouduin vetäytymään. Kova harjoitus piti perua. Ja kyllä se puolustusmuurikin heiluu aika pahasti. Taistelua ei kuitenkaan ole vielä hävitty. Keventämällä panostusta harjoitusrintamalle voin keskittää enemmän energiaa pöpöjä vastaan taisteluun ja kääntää lopputuloksen edukseni. Luvassa pari päivää tiukkaa vastahyökkäystä.

Fyysinen vire on sellainen, että parin päivän tai jopa viikon menettäminen flunssanvastaiselle taistelulle ei harmita aivan älyttömästi kuten normaalisti. Pariin seuraavaan viikkon ei enää olisi ollut tarve yrittää kehittää mitään fyysistä osa-aluetta, koska harjoittelussa ei ole tullut takapakkeja juhannuksen jälkeen (lukuunottamatta pientä nilkkavaivaa Ylläksen - Ringenin aikoihin). Sen sijaan flunssataistelun aikana sohvalla lepäillessä voisi harjoittaa taidollista puolta. Sillä puolella riittää vielä tekemistä. Ainakin jos haluaa parantaa pitkän matkan suorituksia. 15-tonnin mittakaavalla virhettä on tullut paljon, 10- ja 5-tonnisilla homma on tuntunut helpommalta kuin aikoihin (esim. o-ringen, pitkät 15-tonnisen etapit 1&3 vs. etapit 2,4 ja 5). Syötteellä parin viikon päästä maastokin on pääkaupunkilaiselle aika kaukana totutusta. Ehkä pari päivää lepoa fyysisestä harjoittelusta mahdollistaa keskittymisen taitopuoleen ja sitä kautta parempaan lopputulokseen. Mutta on tässä vielä tekemistäkin ennen 8.9. klo 14 kattausta ("SM-pitkät survotaan syyskuussa Syötteellä, Suomen eteläisimmällä tunturilla. Parjanne on jo kattanut sinne itselleen pöytää." -Etelä-Uusimaa 15.8.)

Bodenin maastoista löytyi tällaiset puolustussasemat.

viimeinen KRV

alku hyvin

Alunperin en ollut ajatellut blogata lomalta, mutta nyt kuitenkin tuntuu siltä että olisi pikaisen tilannepäivityksen aika. KRV ja mm-yleisökisojen kaksi ekaa kisaa tipasojan kankailla menivätt osaltani hyvin. sijat 1 ja 2 napsahtivat tulostaululle ja kokonaiskisassa pidin johtopaikkaa ennen siirtymistä vuokatin vaaroille. vaikka ekat kisat olivat helppoja, niin oli mukavaa saada sairasteluiden jälkeen taas itseluottamusta ja uskoa siihen että jotain on sentään kuitenkin tullut tehtyä oikein touko- ja kesäkuun aikana.

iso koukku

kolmas osakisa juostiin siis vuokatin vaaroilla. pelasin varman päälle rinnerastien kanssa ja ysillä olinkin jäänyt 2,5min kärkeen. sitten räväytin seuraavalle yli viiden minuutin koukun, samalla alueella jossa s-p fincke ja muukkonen pummasivat itsensä ulos mm-finaalista. omien maastotutkiskelujen perusteella voin todeta, että alue oli vaativa suunnistajalle, mutta vielä vaativampi kartoittajalle. en lähtisi syyttelemään noita kahta huonosta suunnistuksesta. maaston osa on vain ollut todella vaikea kuvata kartalle ja kymmenenmetriset jyrkänteet on pitänyt kuvata ylipäästäviksi pikkujyrkänteiksi jotta kaikki mahtuu kartalle. kasvillisuuskuvaus olisi tosin voinut olla helpompi saada kohdilleen.

ei juomaa

ison virheen jälkeen kisa jatkui, olinhan vielä taistelemassa vähintään kohtuullisista yhteissijoituksista. raskas maasto ja iltapäiväkisa alkoivat kuitenkin tuntumaan lihaksistossa ja aloin kaivamaan nestettä. kisaohjeissa luvattiin joka päivälle juomarasti. ekoina päivinä 54 ja 41 minuutin kisoissa en niitä vielä osannut kaivata, mutta kolmannessa tunnin lähestyessä matkaa maaliin oli vielä niin paljon, että nestettä alkoi tosissaan kaipaamaan. yhtään juomarastia ei 21e-radalle oltu laitettu. sen sijaan kartalla oli kaksi mukin kuvaa, mutta kumpikaan niistä ei sattunut matkan varrelle. tai olisi, jos olisin tehnyt reitinvalinnan juoman ehdoilla. voittoaika kisassa oli 78min ja itsellä loppu hyytyneenä könyten meni 91min. lajisääntöjen mukaan juomaa pitäisi tämän pituisissa kisoissa olla tarjolla vähintään puolen tunnin välein. jo viime vuonna KRV:llä tilanne oli sama. Joutenlammen kankailla yhtenä neljästä päivästä h21e-radalle osui juomapiste. muina päivinä olisi pitänyt juosta ylimääräistä juodakseen. annoin jo silloin palautetta maalihenkilöstölle, tiedotuspuolelle ja kenttähaastattelussa. mitään ei kuitenkaan näytetä tehneen asian eteen. viime vuoden ratamestari kertoi, että olivat käyneet asiaa läpi kilpailun valvojan kanssa. minuutin ylimääräinen mutka juomapisteelle on kuulemma vielä ihan ok! tämän kuultuani totesin, että tämä oli nyt sitten minun osaltani viimeinen KRV, ainakin eliittisarjassa. jos asenne on tuo, eikä ratoja haluta suunnitella siten, että juomaan pääsisi vaikka ihan rastilla leimatessa, niin silloin kisat on selvästi suunnattu kuntoilijoille.

leimantarkistuksessa kuulin, että kuutoselta ei ollut leimaa ja hylsy tulee. emitin tarkistuslippu ei tietenkään ollut pysynyt mukana. mutta toisaalta ihan sama. jos tästä nestevajeesta toivun ylihuomiseksi, niin olisin joka tapauksessa näistä asetelmista lähtenyt vikaan kisaan karttalenkille, juomareppu selässä tietysti.

lähetetty mobiililaitteesta.

Välitilinpäätös

Kilpailukauden 2013 ensimmäinen puolisko alkaa olemaan käsitelty. On aika arvioida kevään tuloslaskelma ja tase.

Hyvän harjoituskauden jälkeinen noususuhdanne ei jatkunut enää kilpailukaudelle enkä pystynyt lunastamaan edellisellä kaudella asetettuja tavoitteita. Edeltävän vuoden syksykaudella pääsin erinäisten vaikeuksien kautta vireeseen joka ennakoi positiivista kehitystä kauden 2013 ensimmäisille kvartaaleille. Ensimmäisen kvartaalin eli harjoituskauden jälkeen kunto oli hyvin lähellä pitkän aikavälin huippua. Varsinkin ajankohtaan ja olosuhteisiin nähden hyvä kunto näkyi kilometrivauhtien lisäksi myös yleisenä energisyytenä. Kenties jotkut analyytikot pitivät kunnon ajoitusta ennenaikaisena tai pitkän tähtäimen suunnitelmaa liian riskialttiina. Kotikisavuotena kanssakilpailijoiden panostus oli myös entistä suurempaa, joten oli selvää että ilman riskinottoa ei näillä markkinoilla voi menestyä. Uskoin kuitenkin kuntoni olevan vakaalla pohjalla. Toisin kuitenkin kävi - kevättulvat tulivat ja pyyhkäisivät kunnon ylitse jättäen jälkeensä antibioottikuurin ja ennen kaikkea tämä näkyi palautumiskyvyn heikentymisenä jonka seurauksena kunnon ylläpito vaikeutui. Suuremmalta laskusuhdanteelta onnistuin kuitenkin välttymään, vaikka kunnon päivittäiset heilahtelut olivatkin harjoittelun kannattavuuden kannalta haitallisia.

Tuloksellisuus kilpailuissa kouluarvosanoin asteikolla 4-10

Kevätkauden jälkeen tase (eli tilanne kauden päättyessä ja seuraavan alkaessa) on ennakoitua heikompi. Edellytyksiä hyvän tuloksen saavuttamiseen seuraavan kvartaalin alkupuolella voitaisiin kuitenkin pitää vähintäänkin kohtuullisina. Edessä oleva jakso tarjoaa kuitenkin mahdollisuudet pitkäjänteisempään tuloksen parantamiseen. Näkemykseni mukaan kevätkaudella usein käytettyjen lyhyen tähtäimen suunnittelun sijaan nyt kannattaa sijoittaa maltilliseen kehitykseen ja kotiuttaa mahdolliset voitot syyskuulla.

Pidempää toimintakertomusta ei ole tarpeen antaa. Tarvittavat tiedot löytyvät tämän blogin edellisistä postauksista. Lyhyt katsaus kevätkauden päättäneisiin kisoihin lienee kuitenkin paikallaan. Turku-sprintin kansallisessa ryhmässä taululle kirjattiin nimen eteen numero 1. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt jatkopaikkaan isojen poikien sarjassa. Finaalissakin suunnistussuoriutuminen oli keskinkertaista ja eroa tuli enemmän fysiikalla. Suunto-Gamesista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Jukola oli ja meni miten meni. Kevätkauden päätti mm-katsastukset Pohjois-Karjalassa. Keskimatkalta hain hyvää virettä siinä kohtuullisesti onnistuen sunnuntain pääkisaan. Sunnuntaina jalka ei yksinkertaisesti noussut ja juoksu oli voimatonta alusta asti. Neloselle tein ison virheen ja sen jälkeen jalka alkoi painamaan entistä enemmän. Koko radan läpijuoksuun ei olisi ollut mahdollisuuksia. Kisan lopulla reisiä särki ja käveltävä oli tasaisellakin. Ilmeisesti vaimoketta vaivannut mahatauti laittoi omankin suorituksen ainakin osittain plörinäksi.

Rullan osuutta sunnuntain tulokseen epäillään




Ilomatsista takaisin päin ajellessa piti kuunnelle radiokanavien vähyyden vuoksi cd-levyjä. Ja heti siinä 50km hiekkatien jälkeen asfaltilla musiikki alkoi kuulumaan asuntoauton aiheuttaman melutason yli. Daft Punkin kappaleen One More Time aikana ajattelin että ehkä sitä leukaa ei kannata painaa liian syvälle rintaan - varsinkin jos haluaa pitää auton juhannuksen paluuruuhkassa tiellä. Josko sitä ainakin vielä kerran yrittäisi. Ainakin syksyyn asti. Edessä on kuitenkin neljän viikon loma, joista yksi menee Vuokatissa, toinen Ylläksellä ja kolmas Bodenissa. Sen aikana visiona on luodaa pohjaa kestävälle tuloskasvulle kohti syksyä. SM-pitkän treenikartat kolahtivatkin juuri sopivasti tänään postiluukusta! Eiköhän Pudasjärvelläkin ehdi vierailemaan kesän aikana.

Daft punk - One More Time

Kartta-asiaa

Edellisessä postauksessa tuli otettua vähän kantaa ratamestarityöskentelyyn SM-sprintissä. Nyt ajattellin jatkaa vähän samalla linjalla mutta nostaa pöydälle toisenlaisen asian: karttojen laadun. Tai oikeastaan karttojen luettavuuden ja mittakaavan.

"Alkumatkasta hajosi kompassin luuppiosa, minkä johdosta en tahtonut pahimmilla alueilla nähdä 1:15000-kartalla rastipisteistä mitään, kommentoi Anjala." - Finnspring 2013

"Sopivasti vanha kartta saattaa olla opetuksellisesti parempi kuin nykystandardien mukaan piirretty ja väritetty kartta" - Jukka Sakki, Suunnistajalehti 4/2013

Edellä ainoastaan pari tuoretta kommenttia asiaan liittyen. Itsellä omakohtaista kokemusta kartan heikosta luettavuudesta juoksuvauhdissa on lähiajoilta finnspringin lisäksi kertynyt myös sprintistä ja keskimatkalta. Lähinnä ongelmia tuottaa kuitenkin 15-tonnin kartta, ja erityisesti liian täyteen ahdettu sellainen. Käytännössä 15-tonniset taitavat syntyä nykyään tekemällä kartoitus 10-tonnin mittakaavalla ja sen jälkeen muuttamalla symbolien koko 15-tonniseksi. Itselle tulee syiksi mieleen liian pikkutarkka kartoitustyyli, mutta myös uusien 15-tonnisten karttojen puute. Käytännössä 15-tonnista on tarjolla sarjoissa 16-21 vain harvoissa kisoissa vuoden aikana. Kahden eri mittakaavaisen kartan tekeminen samaan kisaan ei ole järjestäjille kannattavaa, joten usein tyydytään ainoastaan perus 10-tonniseen. Tämä taas aiheuttaa sen, että kartoittajat ovat tottuneet piirtämään kohteet kartalle mielessään tarkempi mittakaava, jolloin lopputuotteesta syntyy helposti turhan tarkka.

"Kuvaustarkkuudessa ei kartoittaja saa sortua liialliseen täydellisyyden pyrkimiseen, koska tällöin karttakuvasta saattaa tulla suttuinen ja kartan luettavuus kärsii." -Suomen suunnistusliitto

Jos 15-tonnisen kartan lukeminen edellyttää Suomen parhaimmilta ja nuorimmilta suunnistajilta luupin käyttöä, niin on syytä varmaan miettiä miksi tuota mittakaavaa käytetään. En tarkoita, että pitäisi siirtyä pelkästään 10-tonniseen kaikissa kisoissa. Mieluummin pitäisi saada lisää hyvillä 15-tonnisella juostavia kisoja ja sitä kautta hyviä karttoja pitkän matkan treeneihin. Uskallan jopa väittää, että suomalaisten heikko menestys pitkillä matkoilla viime vuosina johtuu osittain tarvittavan kisarutiinin puutteesta ja se taas osaltaan vähäisestä 15-tonnisen kartan käytöstä. Itselläni on tässä tullut sellaisiakin vuosia, että olen juossut Suomessa vuoden aikana ainoastaan kolme kisaa 15-tonnisella. Ja tähtäin on kuitenkin ollut nimenomaan pitkän matkan harjoittelussa. Fyysisesti homma on ollut hyvin hallussa, mutta kellon piipatessa lähtöviivalla homma on kaatunut kartan mittakaavaan.

Tänä vuonna alla on jo kaksi 15-tonnisen kisastarttia Suomessa. SM-erikoispitkän 15-tonninen kartta oli positiivinen yllätys. Sillähän oli suorastaan ilo suunnistaa. Ilman luuppiakin pärjäsi ja pitkin välien reitinvalintojen hahmottaminen oli helpompaa tuolla mittakaavalla. Jos pysyn terveenä, tulee tänä vuonna vielä ainakin viisi starttia (SG, MM-kats, eGames, SM-pitkä*2) 15-tonnisella kotimaan kisoissa. Kokonaismääränä seitsemän 15-tonnisen starttia on paremmin kuin vuosiin, mutta esimerkiksi o-ringenillä startteja tulee kolme (ja jos en juoksisi E-sarjassa, startteja tulisi yksi lisää). Ruotsissa kun on tapana, että pitkän matkan kisaa ei saa järjestää ilman liiton erityislupaa muulla kuin 1:15 000 mittakaavalla. Samoin ilman erityislupaa kisan on oltava joko sprintti, keskimatka tai pitkä matka. Ei mitään keväisen lyhyttä pitkää matkaa tai pidennettyä keskimatkaa. Tästä voitaisiin ottaa oppia Suomen suunnistusliitossa.

Ruotsissahan nousi pienimuotoinen kohu kun syksyn sm-lång järjestetään poikkeuksellisesti 1:10 000 mittakaavalla. Argumenttina keskustelussa esitetään muun muassa että IOF:n normien mukaan maasto ei ole sovelias suunnistuskilpailuun jos sitä ei voida kuvata 1:15 000 -mittakaavaisella kartalla. Ilmeisesti Suomen maastoista suurin osa ei sovellu lajiin ollenkaan, joten ehkä olisi parempi lopettaa koko lajin harrastaminen tässä maassa. Tai no, voihan niitä kukkapenkkejäkin kierrellä jos jostain löytyy sellainen sprinttimaasto että se voidaan kartoittaa 1:4000 mittakaavaan. 1:5000 sprinttikarttojahan nykyään ei enää ole paljoa näkynyt ja tuota neljäätonnia tarkempiin ei edes ssl ole antanut lupaa vaikka on kysytty (hyvä!).

Ja jos vielä jatketaan ruotsin karttojen ylivertaisuudesta, niin ainakin itse suunnistan mieluummin ruotsalaisille huonoilla ja yleispiirteisillä kartoilla jossa puolet kohteista puuttuu tai korkeuskäyrät ovat vähän sinne päin. Oma suunnistustekniikkani ei perustu yksittäisten apukäyränotkojen tai pistekumpareiden lukemiseen, vaan yritän lukea isompia muotoja ja etenen mielellään mahdollisimman paljon yleistäen. Esimerkiksi tämän vuoden tiomilassa kartta oli loistava kun kartoittaja oli osittain yleistänyt sitä puolestani. Tuli vähän sellainen fiilis, ettei tällä 10-tonnin kartalla voi tehdä virheitä. Pitäisiköhän muuttaa Ruotsiin...

Karttavälipala: Sama mäkialue kahden eri maan kartoitustyyleillä. Kummalla sinä haluaisit suunnistaa?

SM-sprint vol. 2

Suunnistusnetissä on kritisoitu sm-sprintin ratoja. 4,2km ja 21 rastia kertoi jo etukäteen mitä tuleman pitää. Se oli kyllä pienoinen yllätys että pitkillä väleillä ei ollut reitinvalintaa enempää. Alla kisassa juostusta radasta versio kaksi. Nämä muutokset olisivat varmasti onnistuneet ilman erityisjärjestelyjä. Isommat muutokset olisivat voineet vaatia lisää katujen sulkemisia tai samojen välien juoksemista vastakkaisiin suuntiin eri radoilla. Lyhensin myös hieman, koska nyt juostiin reilu minuutti yli ohjeaikojen. Kielletyn alueen nauhaa olisi voinut käyttää ehkä vähän enemmän ja katujen ylitykset olisi voinut merkitä paremmin. Nyt esimerkiksi miesten finalisteista 15 näytti gps-seurannan perusteella juosseen 10-11 välillä kielletystä kohdasta tien yli. Ketään ei hylätty ja oikaisulla säästi sekunnin tai kaksi.

SM-sprint finaali 2013 H21, vol2

SM-printti

Viikko sitten kunto oli totaalisesti kadoksissa, kuten edellisessä tekstissä kirjoitinkin. Aikalailla sen jälkeen löytyi toimiva kuumemittari ja ei oikeastaan ollut ylläri että lukemat olivat pienen lämmön puolella. Kävin lääkärissä ja labrassa, mitään isompaa häikkää ei löytynyt. Sain kuitenkin kolmen päivän sairasloman ja antibiootteja. Koko viikolla en urheillut. Parin työpäivän lisäksi vähän koiran ulkoilutusta ja mahdollisimman paljon lepoa. Perjantaina mökillä saunalenkillä tuntui ensimmäistä kertaa suht normaalilta, joten päätin lauantaina lähteä kokeilemaan karsintaan aikalailla normaalilla vauhdilla.

Karsinta meni enemmän tai vähemmän sykemittaria ja omaa olotilaa miettiessä. Finaalipaikka tuli ja oikeastaan olo vain parani kun kehon sai hereille kovempaan vauhtiin. Finaaliin pystyi lähtemään ihan tosissaan ja se näkyi hyvänä keskittymisenä alkumatkasta. Homma lähti hyvin käyntiin ja tuntui helpolta. Väliaikarastilla tilanne vaikutti ihan mukavalta. Naisvuoren nousun otin tietoisesti hieman happoja varoen, mutta lopun juoksuväleillä on silti tullut vähän enemmän takkiin kuin alun lyhyemmillä väleillä. Ilmeisesti myös ennen lähtöä otettujen nenähuuhteluiden, nenäsuihkeiden ja mynthoneiden vaikutus alkoi hiipumaan kun hapenpuute elimistössä teki menosta vähän raskaampaa. Reilun 13 minuutin kohdalla lähestymisrastilla 16 olin vielä toinen, päälle tuli yksi kahden sekunnin reitinvalintavirhe ja seuraavalla välillä 18-19 sitten 15 sekuntia takkiin kun en nähnyt karttaa. Siihen meni nelossijat ja norttipaikat. On se seitsemäskin sija ihan jees, mutta ei paljoa lohduta kun kaikki muut top kasista pukevat parin viikon päästä sinivalkoista päälle.

Koita siinä sit lukee karttaa 3 min/km vauhdissa...

GPS

Pitäisi varmaan puristaa karttaa vähemmän tai hankkia laserkatse silmäleikkauksessa. Toinen vaihtoehto olisi se, että liitto muuttaisi lajisääntöjä siten että ihan kaikissa SM-kisoissa pitäisi olla tarjolla offset-painettu kartta. Ulostekartat kun tuntuvat usein nuhjaantuvan pienestäkin taittelusta. Tai ainakin käytössä olisi syytä olla hyvälaatuinen printtikartta. Periaatteessa olin saanut tehtyä huonoista lähtökohdista yllättävänkin hyvän suorituksen ja näköjään vauhtikin oli kilpailukykyistä. Tuloillaan olleen huippusuorituksen kaatuminen tietysti harmittaa, mutta oikeastaan enemmän harmittaa se että en ole keksinyt toimintamallia sille mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Sprintissä on vedettävä kovaa ja aggressiivisesti jos haluaa pärjätä, mutta nyt olisi ehkä pitänyt alkaa maastotiedusteluihin sopivan sallitun välin löytämiseksi eikä juosta ympäri. Joka tapauksessa olen iloinen että kulku on tehnyt comebackin ja nyt kun vielä saisi loputkin limat ja antibiootit pois.

Erikoispitkillä olin karttalenkillä ja seuraavat reilut pari viikkoa keskityn harjoittelemaan. Ensi viikonloppuna kierretään kukkapenkkejä Kuopiossa ja seuraavana viikonloppuna on omia pitkän matkan treenejä Etelä-Suomen kangasmaastoissa. Tähtäin on seuraavaksi Turku-Sprintin kansallisessa ryhmässä. Syksyllä tähtäin taitaakin olla silmien laserleikkauksessa ja allergiatutkimuksissa.

Anders Pardal ja kadonneen kulun metsästys

Pohjalla ollaan. En ole onnistunut kääntämään negatiivistä kurssia. eSprintin jälkeen tuli flunssa ja sen jälkeen on tullut oltua enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Navigoinnin suhteen ei ole ollut ongelmia, mutta meikäläisen paatin liikuttamiseksi ei ole ollut tuulta purjeissa tai tehoja moottorissa. Eilisessä hupiliigan finaalissa tuli sitten kunnon pohjakosketus. Nyt täytyy ryhtyä korjaustoimenpiteisiin ja koittaa nostaa paatti takaisin pintaan. Eli huomenna tutkimuksiin.

Tiomila oli ja meni. Lynxin miesten ykkösen kohtaloksi tuli keskeytys kun pitkällä yöllä Nixun jalkapöydän ulommainen metatarsaaliluu sanoi naps. Kävin kuitenkin juoksemassa ankkuriosuuden 15,5km yhteislähdössä pitkän matkan treeninä. Kelloa loppuradasta vilkaistessani totesin pieneksi yllätyksekseni ajasta tulevan ihan kelvollisen. 8 minuuttia tuli Gueorgioulle takkiin, mutta osuussija 20. ilman täyttä yritystä antoi vähän itseluottamusta pidemmillekin matkoille, varsinkin suunnistuksen osalta. Mukava maasto ja hyvä kartta 10-tonnin mittakaavalla. Tästä kartta-asiasta voisinkin kirjoitella vähän lisää seuraavassa postauksessa.

Nautintoa

Tiomilan jälkeisellä viikolla tarjottiin tiivistä kalenteria. Polisprinttiä, Prisma-rasteja, Tampere-Gamesia ja SM-maastoja. Ajatuksena oli alunperin kahlata koko setti läpi ja palautella välipäivinä. Tiivis kilpailutahti lyhyehköillä matkoilla toimisi hyvänä valmistautumisena seuraavan viikonlopun tärkeämpään SM-sprinttiin ja sen mennessä huonosti myös seuraavan päivän SM-erikoispitkään. EP:n pyyhin jo kalenterista yli ja sprinttikin saattaa olla liipasimella.

Helatorstain Prisma-rasteilla juostiin hupiliigan kolmas osakisa keskimatkoin. Maasto ja rata olivat helppoja ja entisestään hommaa helpotti lehdettömät puut. Katse ylös ja mahan alus jalkoja täyteen. Kerrankin keskimatka joka voisi sopia mulle. Melko siisti gps-viiva tuli taas, mutta se ei lohduta yhtään jos tulostaululla sijoitus on 34. Edellisen viikon ajan kulku oli ollut ihan jees, joten ajattelin huonon kulun olleen tilapäistä ja aloin virittelemään uutta uistinta siiman päähän kelatakseni launtain hupiliigan takaa-ajofinaalissa itseni paremmille sijoille.

Ei-niin-nautintoa

Ei tullut kulkua tampereelle, ei edes torstain kaltaista keskinkertaista laahustusta. Ensimmäiset minuutit jaksoin ihan kohttuullisesti, mutta kilsan kohdalla ylämäessä piti alkaa päästämään porukkaa ohitse. Ja sitä porukkaa riitti. Rintanumeroni oli 14 ja siihen perään lähti 38 miestä 45 sekuntin sisään. Vartin kohdilla melkein kaikki olivat menneet ohi ja 25 minuutin kohdilla kuulin rastimiehen sanovan "se oli siinä". Arvelin olevani viimeinen mies ja kun Summanenkin meinasi jättää juoksemalla, niin ei tarvinut keskeytyspäätöstä arpoa kovin pitkään. Kisa sai siis arvoisensa päätöksen. Toivottavasti näitä ei tule lisää. Tästäkin voisi kirjoittaa erillisen tekstin. Katsotaan onko siihen tarvetta. Veikkaan että aika moni muukin kirjoittelee lähipäivinä aiheesta. Ainakin Dlabaja ehti jo eilen.GPS-seuranta.

Kärsimystä

Sunnuntain SM-maastoihin lähtemistä ei lauantaisen flopin jälkeen tarvinut edes harkita. Harkinnassa on nyt lähinnä olleet mahdolliset kulun katoamisen aiheuttaneet tekijät ja mahdolliset korjaustoimenpiteet. Sykkeet ovat olleet normaalilla tasolla, sekä juostessa että levossa. Allergiaa tai astmaa ei pitäisi olla. Kisojen ja kovien treenien välillä olen ottanut kevyesti, määrällisesti viimeiset kolme viikkoa ovat olleet harjoituskauden pienimmät. Limaa irtoaa ja juostessa happi ei kulje. Vähänkin jyrkempi penkka ja olen heti ihan hapoila. Kuumetta ei ole eikä kurkkukaan ole ollut kipeä yli kahteen viikkoon. Välillä kulkee ja välillä voimat tuntuu puuttuvan kokonaan. Sinkin, mivitotalin, maitohappobakteereiden, regulatin, bafucinien, echinaforcen yms luontaistuotteiden ja vitamiinien käyttö on jatkunut jo pidempään, mutta nyt olen lisännyt mukaan myös rautavalmisteen ja allergialääkkeet, nenäsumutteet sun muut. Huomenna yritän saada otetuksi verenkuvan ja toivottavasti pääsen myös lääkärin juttusille. Varmuudeksi myös hieronta ja ei treeniä.