... ja kausi päätökseen (kuinka monta kertaa voi tipahtaa huipulta pohjalle yhdellä kaudella?)

SM-yön mitalisarja 2012 pronssia ja 2013 hopeaa ei saa jatkoa. SM-yön karsinnallinen finaali juostaan historian ensimmäistä kertaa ilman minua. 

Ihmeellinen on maailma. Yhtenä viikonloppuna juokset SM-kisoissa sijat 4 ja 5, seuraavana et pysty starttaamaan ollenkaan. Nyt on kuitenkin tilanne niin, että koko kauden vaivannut vasen nilkka menee soiroon jokaisella maastossa otetulla askeleella. SM-pitkälle strarttaaminen oli virhe. Vielä suurempi virhe on ollut ylipäätään juosta maastossa jalalla joka ei toimi niin kuin sen pitäisi. SM-viesti oli ilmeisesti niin kova koettelemus, että nilkan hermotus ei ole toipunut siitä SM-yöhön mennessä. Tilanne on sama kuin keväällä jukolaleirin aikoihin - nilkka ei toimi normaalisti - suunnistus ja maastojuoksu ei onnistu samaan aikaan. Jätän SM-yön väliin ja pistän samalla koko paskan kauden pakettiin. Jos oikein innostun, niin saatan laittaa koko huippusuunnistus (tai mitä se panostus nyt ikinä onkaan ollut) uran pakettiin. Tältä pohjalta on kuitenkin turha jatkaa.

Tykkään harjoitella - on hienoa juosta pitkiä lamppulenkkejä, on hienoa päättää kova treeni tavoiteaikaan juostuun viimeiseen vetoon, on hienoa saavuttaa seuraavalle kaudelle asetettu tavoite.
Entä jos ens kaueksi ei ole tavoitteita? Entä jos ainoana tavoitteena on joskus pystyä juoksemaan pitkää karttalenkkiä kivuitta? Mikä saa miehen silloin lenkille, mistä löytää motivaatio juosta sama työmatka kahdettasadattaseitsemättäkymmenettä kertaa? Pahasti pelkään että vastausta ei ole. Pelkään, etten löydä motivaatiota. Pelkään, etten enää ikinä nauti suunnistamisesta kuten olen tehnyt. Pelkään, että en keksi syytä millä huijata itseni treenaamaan määrätietoisesti kohti ensi kautta.

On helppoa ajatella, että nilkan mahdollisen operoinnin ja kuntouttamisen syyksi riittäisi kompromissiton harjoittelu jatkossa. Asia ei kuitenkaan ole niin. Kuntouttamismotivaatio löytyy parhaiten jos mielessä on jokin tavoite. Jos tavoitetta ei ole, kuntouttaminen saattaa jäädä puolitiehen tai hermot loppua kesken kaiken. Itse olen tällä kaudella aloittanut harjoittelun puhtaalta pöydältä kaksi kertaa: ensin maaliskuussa ja sitten kesäkuussa. Ensimmäisellä kerralla minua motivoi edessä oleva kilpailukausi ja tietty päivämäärä jolloin voisin taas alkaa totutella juoksuun. Toisella kerralla motivaatiota oli kaivettava syvemmältä ja se löytyikin kunhan oman aikani olin rypenyt henkisessä pahoinvoinnissa ja harjoittelemattomuudessa. Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan. Kolmas kerta huipulta pohjalle samalla kaudella on kuitenkin niin paha kolaus omassa motivaatiorepertuaarissani, että en voi juuri nyt luvata toipuvani siitä. Kenties avuksi pitää kaivaa ulkoiset motivaatiotekijät tai etsiä motivaatiota jostain muualta. Samat aikaisemmin kokeillut niksit eivät varmasti enää toimi yhtä hyvin, joten heikoilla jäillä ollaan. Edessä on valinta: joko jatkaen menestyksen metsästämistä tai sitten tyydyn hangaround-wannabeen rooliin. Yhtään täysosumaa urallani en ole saavuttanut, joten sikäli motivaatiota vielä riittäisi. En ole kuitenkaan yhtään varma siitä, olenko valmis antamaan periksi omista kiinnostuksen kohteista menestyksen ehdoilla. Menestys ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole se tekijä joka saa minut kerta toisensa jälkeen haastamaan itseni mahdollisimman puhtaaseen suunnistussuoritukseen tai solmimaan lenkkareiden nauhat.

Edessä on joko täysin uuden kiinnostuksen kohteen etsintä tai takin kääntö ja tavoitteiden hakeminen juoksulajien puolelta. Sinäänsä maksimikestävyyspohjainen kestävyysjuoksu ei kiinnosta itseäni yhtä paljon kuin  kestävyys- ja kestävyysvoimapohjainen pitkänmatkan suunnistus. Toki tykkään sekä pitkistä treeneistä, että kovista intervalleista. Jos juoksukilometreille tulee rajoitin, niin silloin yhtenä motivaattorivaihtoehtona voisi olla kestävyysjuoksumatkojen tulosten parantaminen. Se kuitenkin edellyyttäisi sopivan tavoitteen löytämistä. Veikkaan, että tavoitteen saavuttaminen vaatisi myös enemmän henkistä motivaatiota. Ja sitä ei juuri tällä hatkellä ole muille jaettavaksi. Jos sinulta löytyy ylimääräistä, niin ole yhteyksissä - katsotaan josko päästäisiin yhteisymmärrykseen. Ja jos et omista ylimääräistä motivaatiota, niin yksi toimiva nilkkakin voisi kelvata. Uskoisin pääseväni sillä jo melko pitkälle. ...Tai sitten menen nilkan leikkaukseen ja kitkuttelen kuntoutusvaiheen yli ja tulen ensi kauden kisoihin ns. väkisin. Kun en muutakaan keksi.


Ens kauel! (tai sit kun siltä tuntuu...)