tag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post8746767475999386760..comments2016-01-22T02:56:51.097-08:00Comments on Antti Parjanne: ... ja kausi päätökseen (kuinka monta kertaa voi tipahtaa huipulta pohjalle yhdellä kaudella?)Antti Parjannehttp://www.blogger.com/profile/06125287497083339169noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post-64371245267844238362014-09-27T05:08:43.714-07:002014-09-27T05:08:43.714-07:00Pardaali, pyörää alle vaan. Kyllä maastossa ajelee...Pardaali, pyörää alle vaan. Kyllä maastossa ajelee läpi talven, ainakin silloin kun ei pääse suksimaan.<br /><br />Addikti ei lopeta.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post-16724761925175552332014-09-27T00:36:25.563-07:002014-09-27T00:36:25.563-07:00Luisteluhiihto on varmaan aikalailla viimeisiä laj...Luisteluhiihto on varmaan aikalailla viimeisiä lajeja mitä nilkalla kannattaa yrittää ja HiSu ei nyt muutenkaan vedä vertoja KeSulle. PySu kausi taitaa jo olla ohi.Antti Parjannehttps://www.blogger.com/profile/06125287497083339169noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post-61155958170904818652014-09-26T23:52:58.827-07:002014-09-26T23:52:58.827-07:00Tsemppiä Antti. Kyllä se nilkka paranee, kunhan an...Tsemppiä Antti. Kyllä se nilkka paranee, kunhan antaa aikaa. Sillä välin, pystyykö sillä hiihto- tai pyörä-suunnistamaan?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post-27586504760933592202014-09-26T08:58:54.229-07:002014-09-26T08:58:54.229-07:00Jos joskus on aika lyödä kilpanastarit naulaan nii...Jos joskus on aika lyödä kilpanastarit naulaan niin liikunnan iloa voi todellakin etsiskellä myös pelkän kestävyysurheilun ulkopuolelta. Ja siellä sitä kehitystäkin tulee aika rivakasti kun lähtee lähempää pyramidin pohjaa. Vanhuutta ja tervettä elämää ajatellen (sitten kun sen ajatteleminen alkaa edes etäisesti olla ajankohtaista) lihasvoiman ja liikkuvuuden harjoittaminen kannattaa ottaa elämän rutiineihin osaksi.<br /><br />Itse harrastin nuorena suunnistusta, koskaan en satsari ollut, enkä mitään saavuttanut. Intin jälkeen meni reilu kymmenisen vuotta aivan toisenlainen laji edellä ja siinä sivussa tuli puolittain vasurilla suunnistettua lähinnä Jukolassa. Vammautumisriskin kasvaminen ja ajoittainen toteutuminen "pakottivat" miettimään tuota toista lajia ja sen mielekkyyttä. Päätin jättää sen ja siirtyä aikuisiällä täysin epämukavuusalueelle, telinevoimisteluun ja kehonpainoharjoitteluun. Jukolassa kyllä käyn edelleen ja kerran kaksi viikossa pyrin juoksemaan.<br /><br />Koska en koskaan ole oikeasti kovaa satsannut urheiluun, en osaa tietenkään samaistua. En edes tiedä mitä tässä yritän sanoa. Ehkä sitä, että jos joku oikeasti tuntuu epämiellyttävältä ja epäkiitolliselta eikä sitä ole oikeasti pakko tehdä niin ei ole väärin miettiä sitä toistakin vaihtoehtoa jatkamisen ohella. Se voi kohentaa elämänlaatua yleisemmälläkin tasolla ja palauttaa lapsenomaisen innostuksen liikuntaan.<br /><br />t. Valtteri V. (joo, just se jäbä :))<br /><br />P.S. Hyvä blogi, tulee seurattuaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post-17843852687654974882014-09-26T06:25:45.253-07:002014-09-26T06:25:45.253-07:00Kiitoksia kokemusten jakamisesta. Alkuun olisi kiv...Kiitoksia kokemusten jakamisesta. Alkuun olisi kiva löytää joku laji joka palvelee myös suunnistusta, sillä en ole vielä valmis uskomaan että suunnistajankäyräni on alkanut laskemaan. Tähän vuoteen asti kehitystä on tapahtunut ja tämänkin vuoden aikana olen oppinut paljon uutta. Kerralla ei kännöstä kannata tehdä, mutta kyllä tässä olisi varmaan syytä keksiä jotain muutakin urheilullista elämään kuin suunnistusta. Sisäsoutu ja kuntosali eivät niitä ole. Ehkä jotain muuta Suomen syksyyn sopivaa?Antti Parjannehttps://www.blogger.com/profile/06125287497083339169noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4122100531031005956.post-57825782081880970782014-09-26T04:53:41.259-07:002014-09-26T04:53:41.259-07:00Minä nyt olen jo 40+ enkä koskaan ihan överisatsar...Minä nyt olen jo 40+ enkä koskaan ihan överisatsari missään, mutta jotain joskus kuitenkin... mulle nyt ainakin kävi niin, että entinen rakas laji jäi lähes tyystin, mutta uusia erittäin motivoiva lajeja on tullut tilalle. Ja täysin harrastuspohjalta. Aivan mahtavia hommia! Uutena johonkin lajiin tulevana kokee kehittyvän koko ajan kohti "huippua". Samaan aikaan näkee lajin satsareiden rimpuilevan ties minkä haasteen kanssa huipun jo jääneen ajat sitten taakse. You know, pelkkä ajatus siitä että kehityskäyrät ovat leikkavalla kurssilla antaa jännää kutinaa. Suosittelen kokeilemaan uusia lajeja rohkeasti ja kunnianhimoisesti satsata. Harrastus pohjalta. Mutta kohdallasi en vielä osaa sanoa että joko "ens kauel" vai vasta vähän myöhemmin.Anonymousnoreply@blogger.com