+34C

Luku 4: Ei kule helteessä

Ei kule. Se ei toisaalta ole mikään ihme. Pohjia on, terävyys puuttuu. Siihen kun laitetaan fyysinen baana avoimessa laidunmaastossa ja höystetään sellaisilla hellelukemilla joihin ei Suomessa törmää, niin on selviö ettei tämän päivän maailmancupin prologi+takaa-ajo yhdistelmästä ollut odotettavissa oikein mitään. Silti olin prologissa yllättävän lahna. Puhtaallakin suorituksella olisi tullut tappiota min/km. Kävelyaskeleet loppusuoralla oli lähellä. Ja lämpöä varjossa oli vasta 29C aamulla puol kymmenen aikaan. Puolen päivän aikaan mittari oli kivunnut 34 asteeseen ja kuuluttuja kertoi hänen mittarissaan lukemien olevan 40. On siinä Suomen talven keskeltä tulleella miehellä ihmettelemistä. Iltapäivän takaa-ajon aikoihin lukemat olivat 32, mutta pilvet ja tuuli pitivät olotilan jotenkin siedettävänä. Erityistä lämmittelyä tuossa kelissä ei kuitenkaan tarvinut tehdä. Takaa-ajo olikin aika mielenkiintoinen, koska maasto oli 90% avointa laidunta. Sain nostettua sijoitusta kahdeksalla pykälällä, mutta muuten tuloksissa ei ole kehumista (tulevat ehkä joskus tänne). Loppulenkille lähdettäessä (alle 10 min jäljellä) olin vielä kiinni viimeisessä mc-pistesijassa, mutta koko kisan ajan haitanneet jalkakivut ja krampit yltyivät niin pahoiksi ettei suunnistamisesta tai juoksustakaan meinannut tulla mitään. Lähinnä keskityin saamaan hyväksytyn tuloksen. Nillkateippaukset, rinteissä juokseminen ja todella kova maapohja taisivat olla juoksuun ja suunnistukseen tottumattomille jalkapohjille aika rankka setti. Polvesta ei onneksi ole ollut harmia.

Suomen miesten menestymättömyydestä Uuden-Seelannin mc-kiertueella ei kannata kuitenkaan urheilijoita syytellä. Juoksukilsoja ei kenelläkään ollut paljoa alla ennen tänne tuloa, joten odotuksetkaan eivät olleet kovia. Menestystä janoavat pesupaikan purnaajat voisivat vaikka ensi alkuun lahjoittaa suunnistusliitolle rahaa. Satatonnia riittäisi varmaan mahdollistamaan sen hetkisen parhaan miehistön lähettämisen tälläiselle kiertueelle. Ensi vuonna turkki ja sitten tasmania kaipaisivat varmaan liiton ulkopuolista tukea. Omilla (tai isän) rahoilla reissatessa on se hyvä puoli että en koe olevani menestysvastuussa, ainakakaan kovin paljoa. Pääasiassahan täällä ollaan elämyksien ja treenien perässä. Silti vähän tänään prologin jälkeen hävetti kantaa suomipaitaa yllään. Onneksi normaaliin kisakauden alkuun on vielä aikaa.

molemmat jalat ilmassa

Kisat täällä jatkuvat huomisen lepopäivän jälkeen. Josko sitä vaikka kevyttä pyöräilyä viinitiloille tulis harrastettua. Tiistaista alkaen juostaan Sprint the Bay tässä Hawkes Bayn alueella. Kaksi sprinttikisaa päivässä kolmen päivän ajan takaa sen ettei täällä pääse veltostumaan. Katsotaan miten jalkapohjat ovat ylihuomiseen mennessä toipuneet. Kävely kuitenkin onnistuu jo.


Edelliseen postaukseen liittyen pitää vielä mainita, että pääsin kuitenkin juoksemaan mc-sprintin "b-finaalissa". Rata oli jopa sama kuin mc-finaalissa, joten väliaikavertailukin onnistui. Kolmoselle tuli otettua huono reitinvalinta ja huono toteutus sekä juostua vielä harhaan, mutta muuten sujui ihan kohtuullisesti. Tiukka sprinttirata jollaista ei Suomessa saisi tehtyä. Tosin tarpeettoman pitkä. Samoin liian pitkä oli myös oceanian pitkän matkan mestisten rata pari päivää myöhemmin. Voittaja selvisi ainoana alle kahden tunnin. Itse juoksin reipasta vauhtia 1h40min, jätin pari rastia väliin ja tulin pois. Hyvä kontinentaalin pitkän matkan treeni kuitenkin. Käytännössä kukaan kovista kavereista ei juossut koko rataa.

 Vähän tekisi jo mieli pitkälle lenkille tänne.