Hyvin menee mutta menkööt

Etelän lerille lähtiessä henkilökohtainen viikon juoksurajoite oli asetettu 100 kilometriin. Se täyttyi tällä viikolla jo torstaina, joten eilen piti jättää juoksut väliin ja nostella painoja. Oikeasti olin suunnitellut eiliselle kevyemmän päivän ja sellainen siitä tulikin (mitä nyt 600km autossa). Mutta tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina juoksukilometreiltä ei voi välttyä. Mitään muuta kuin lihasväsyä ei tunnu jaloissa, joten 50 % tavoitteen ylitys sallittakoon. Samalla otan ensi viikon uudeksi tavoitteeksi juosta vähemmän kuin mitä tälle viikolle tulee. Sitten onkin edessä paluu kotiin jossa lepääminen ja korvaava harjoittelu on helpompaa.

Viikko sitten lauantaina juostiin Portugal O-meetingin ensimmäinen kisa - 17,2km. Matkustuksen ja viiden tunnin unien päälle pisin juoksuni sitten syyskuun SM-pitkän. Samoin ensimmäinen metsäsuunnistus sitten lokakuun 25-mannan. Ja tietysti kauden ensimmäinen kisa, ensimmäinen kisa uudessa TuMen paidassa. Illalla vielä yösprintti verkkoineen ja päivän saldoksi kirjautui 30km. Ei varsinaisesti kevyin mahdollinen alku reilun parin viikon leirille ja ylipäätään maastossa juoksuun. Sunnuntain 8,1km keskarilla suunnistus sujui jo aika hyvin ja uskalsin lähteä liikkeelle ihan kisamielellä. Tuloksena sija 15 ja reilu pari minsaa kärkeen. Maanantain WRE:n 17,9km osoittautui vielä turhan pitkäksi maastojuoksuun tottumattomille jaloille, ja virhettäkin tuli ihan liikaa. Tiistaina vielä pintakaasulla 13,7km kisa & iltatreeni ja neljään päivään saatiin suunnistuskilsoja 70 (linnuntietä). Päälle pari päivää omia treenejä ja perjantaina siirtyminen Espanjan puolelle Punta Umbriaan jossa siis seuraava reilu viikko kuluu TuMen leirillä. Loppuun vielä Andalucia o-meeting ja siihen yölento kotiin (vai ylikuntoon / monttuun, toim.huom.)

POM day 3. 8,1km

Suunnistustauon aikana minusta on tullut näköjään keskimatkan mies. Jos tarkastellaan virhemäärää s/km, niin keskimatkan kisassa ja vastaavan pituisissa treeneissä virhesaldo on jäänyt vähäisimmäksi. Yösprintissä tuli hosuttua liikaa ja pitkillä matkoilla ajanhukkaan aiheuttivat tiheiköt - en joko osannut kiertää riittävästi tai sitten juutuin puskiin kiinni. Aikaisemmin tilanne on ollut päinvastainen; keskimatkalla virhettä per kilometri on kertynyt eniten. Nopeasti voisi analysoida, että nyt keskittymiskyky on parempi ja suunnistusnälkää riittää. Ehkä kuitenkin parempi kerätä lisää havaintomateriaalia ennen kuin teen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Suomen maastoissa saatetaan keskimatkoilla tarvia muutakin kuin hyvä lähtösuunta. Aika nopeasti pääsin kaikessa takemisessä takaisin lähelle perustasoa. Näiltä pohjilta on hyvä lähteä kehittämään fysiikan lisäksi myös tekniikkaa.

Pakko vielä hehkuttaa loppuun kuinka siistiä puuhaa suunnistaminen on ja kuinka hienoa on ollut päästä taas reissun päälle. Vammojen jälkeen osaa taas arvostaa urheilijan elämää. Henkisesti tuntuu ihan lomalta.

 Home beach