sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Runaholic vieroituksessa

Hei, nimeni on Antti ja olen runaholic, juoksuriippuvainen. En ole ottanut kunnon juoksuaskelia nyt kolmeen viikkoon, korkeintaan lyhyen saunalenkin jonain iltana. Toista se oli ennen. Saatoin aloittaa juoksemisen jo heti aamusta, ja usein löysin itseni illalla jostain pimeästä märästä metsästä yksinäni juoksemassa. Pahimmillaan saatoin juosta koko yön. Joskus olen lounastunnilla lähtenyt salaa juoksemaan läheiseen puistoon. Välillä olen yrittänyt peitellä juoksemistani esimerkiksi työkavereiltani tai sitten olen valehdellut läheisilleni juosseeni vähemmän kuin mitä oikeasti olin. Viime viikkoina olen kuitenkin pyrkinyt vieroittumaan juoksemisesta, koska elimistöni ei ehkä kestä koko loppuelämääni tekemiäni juoksumääriä.

Juoksemisen aloitin jo lapsena. Ensin se oli ihan viatonta leikkimistä ja kavereiden kanssa metsässä tai pallokentällä kirmaamista. Joskus yläasteen aikoihin siirryin pikkuhiljaa suurempiin kertamääriin ja kuudentoista vuoden iässä aloitin juoksun systemaattisen käytön. Juoksin yhä enemmän ja muut miedommat liikuntamuodot jäivät pikkuhiljaa toissijaisiksi. Nyt viitisentoista vuotta myöhemmin huomaan olevani aika pahasti riippuvainen päivittäisestä juoksuannoksesta. Toki olen tiedostanut juoksun koukuttavan vaikutuksen jo aikaisemminkin, mutta se on helppo jättää huomioimatta silloin kun kaikki sujuu hyvin ja elää lähes jatkuvassa juoksueuforiassa.
Nyt olen joutunut kokeilemaan paluuta kevyempiin liikuntamuotoihin. Olen yrittänyt korvata juoksun mm. pyöräilyllä, kuntosalilla, sisäsoudulla, spinningillä ja jopa hydrospinningillä. Mikään näistä ei ole antanut samanlaista hyvänolontunnetta kuin juoksu, puhumattakaan pitkästä polkulenkistä aurinkoisessa syyskelissä. Eilen sellaiseen olisi ollut oivalliset olosuhteet ja juoksukavereita olikin menossa pariin houkuttelevaan tapahtumaan. Lyhyttä saunalenkkiä seuraavana päivänä mieli on tehnyt juoksemaan, mutta en ole siihen leikkiin ryhtynyt. Olisi helppoa antaa pikkusormi juoksulle, mutta se voisi kipeyttää jalkaa entisestään ja aiheuttaa sen että tulevaisuudessa en voisi juosta tätäkään vähää.





2 kommenttia:

  1. Hmm, jos olisi MM-, tai Olympiamitalisti kuten Matti Nykänen niin uuden uran ja jopa erilaisen elämän luominen urheilijalle voisi olla helpompaa jalka- tai jopa lievän päävamman jälkeen?

    VastaaPoista
  2. Hienosti tultu ulos kaapista, onnea kuntoutumiseen normikansalaiseksi!

    VastaaPoista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua