Albergan atleettisin

Kesäkuussa lupasin, etten bloggaa ennen syksyä. Kalenteri kertoo syyskuun alkavan kolmen tunnin päästä, joten pieni varaslähtö sallittakoon lähes kolmen kuukauden radiohiljaisuuden jälkeen. Koska kesä-, heinä- ja elokuun tekemisiä on tässä vaiheessa turha avata kovin tarkasti, niin tiivistetään mennyt kesä seuraaviin palluroihin:

• kesäkuu: ylimenokausi, uusi painoennätys
• heinäkuu: kesäloma, pyöräilyä, juoksuaskelia ja Zermatt
• elokuu: enemmän juoksua, intervalliblokki, atleettisuuden hakemista

 

Bongaa rasti

Alan taas tuntemaan itseni atleettiseksi. Koskaan edes syksyllä kauden päätyttyä en ole harjoitellut yhtä huonosti tai elänyt yhtä epäatleettisesti kuin nyt kesäkuussa, joten on tässä työnsarkaa riittänyt. Ja riittää edelleen. Mutta suunta on oikea ja se tuntuukin siltä. Treenaaminen on taas kivaa ja se on tärkeintä. Suurin syy siihen on tietysti se, että pystyn juoksemaan jo aika normaalisti. Mitä nyt oikeassa jalassa on joku hiusmurtuma pikkuvarpaan tyvessä. Paranee kuulemma itsestään ja juosta on saanut kivun sallimissa rajoissa. Huomattavasti mukavampi vaiva siis kuin alkukauden telaluun murtuma toisessa jalassa. Kesäkuun huonosta perusharjoittelusta ja sen jälkeisistä rajoitetuista juoksukilometreistä johtuen olen toteuttanut parin viime viikon aikana aika radikaalia harjoitusohjelmaa teemalla 'fiilistelijästä atleetiksi' tai 'ihmiskoe ensi kautta varten'. Vedin ns. Wingstedin kahden viikon intervalliblokin tavoitteena nostaa kovavauhtisen juoksun taloudellisuutta ja hapenottoa.

Näin sen tein:
su-ma: lepo
ti: suunnistusvedot 4*7min
ke: soutuvedot 4*4min, sprinttivedot 5*4-5min
to: mäkivedot 5*3,5min
pe: lepo
la: 4*1500m radalla
su: Kaakon avoin am-sprintti 18min. ip: sprinttivedot 4*4min
ma: lepo
ti: suunnistusvedot 4*8min
ke: soutuvedot 4*4min, mäkivedot 5*3,5min
to: lepo
pe: sprinttivedot 3*6min
la: Leppävaarajuoksu 10km/33min, 5*1000m radalla
su: kevyttä palauttavaa vaeltelua 2h

Nyt sitten nostetaan jalat seinälle ja odotellaan mitä tapahtuu. Vaihtoehtoja on muutama: a) palaudun SM-pitkään mennessä ja kulku on hyvää, b) palaudun, mutta en jaksa juosta maastossa, c) en palaudu, d) tulen kipeäksi. Eilen Leppävaarajuoksussa meno oli vielä sen verran helpon tuntuista, että tuskin tässä mitään Kiinaan asti ulottuvaa monttua on tullut kaivettua. Viikon keventelyn pitäisi auttaa, mutta en osaa yhtään arvioida mille päivälle sattuu paras juoksufiilis. Ja heikompaa kulkua on ehkä luvassa vain jos tulen kipeäksi. Mihin voi tällaisen setin jälkeen olla suuret mahdollisuudet. Mutta jos SM-pitkä jää sivuun, niin ei se oma maailma siihen kaadu. Tämän kauden kalenterista ympäröidyt kisat on jo juostu ja ensi kaudella tulee uusia kisoja. Kiva olisi kuitenkin taas päästä kisailemaan. Erityisen siistiä on ollut huomata miten kunto on parantunut lähes jokaisessa treenissä. Eli voi se heikompikuntoisena treenaaminenkin olla kivaa! Varsinkin jos sen pystyy tekemään juosten.

Leppävaarajuoksussa 5km kohdilla yläkerran naapuri oli vielä mukana kyydissä, mutta maaliin saavuin silti Leppävaaran nopeimpana. Palkinnoksi kuukausikortti kuntosalille ja toinen osteopaatille. Toivottavasti kummallekaan ei tule kovaa käyttöä.