Yksi päivä elämästä juoksuinvaliidina

Edellisistä juoksuaskelista on nyt aikaa tasan kuukausi. Merkkipäivän kunniaksi tempaisin kahden kovan korvaavan setin ja päivitin blogin.

Tuossa yksi päivä aloin pohtia millaista se loukkaantuneen urheilijan elämä oikeastaan on. Kuulen usein mielenkiintoisia juttuja siitä mitä telakalla olevat urheilijat tekevät tai eivät tee. Joidenkin mielestä loukkaantuneet urheilijat eivät tee tai ajattele mitään muuta kuin miten toteuttaa korvaavaa harjoitusohjelmaa mahdollisimman hyvin ja miten kuntouttaa itsensä takaisin juoksulaitumille. Toiset taas tuumivat, että välillä olisi hyvä ottaa vähän rennommin eikä miettiä treenejä juuri ollenkaan. Tuosta pohdinnasta keksin, että seuraava tekstini kertoo varsin tarkasti sen mitä olen tehnyt yhden korvaavan päivän aikana.

Klo 7.40
Herätyskello soi. Jos koira ei ole saanut edellisinä päivinä riittävästi liikuntaa ja siten uni ei ole maistunut, herään sen tepsutteluun ennen kellonsoittoa. Oli herääminen millainen tahansa, puen eilen illalla töistä tullessani kylppärin lattialle heittämäni pyörilykamat päälle.

Klo 8.00
Kiinnitän koiran remmiin ja lähdemme pienelle aamukävelylle. Lenkin idea on koiralle heittää pisut ja kakat. Itse yleensä availen paikkoja samalla venytys- ja liikkuvuusliikkein.

Klo 8.15-8.45
Yleensä syön aamupalan kotona. Tänään kuitenkin polkaisen ensin reilun 20 minuuttia töihin. Töissä suihku ja puuron ostoon. Aamupuuron lomassa on hetki aikaa lueskella eilisillan jälkeen saapuneet sähköpostit. Päivän työsuunnitelman olen jo laatinut työmatkalla.

Klo 11-12
Päivän ensimmäinen harjoitus työpaikan kuntosalilla alkaa. Tänään olen päättänyt tempoa 6*1000m soutuvedot. Harjoitus kestää verryttelyineen 50min, joten pystyn hyödyntämään siihen uuden työsuhde-edun: viikoittaisen tunnin liikuntarupeaman työajalla. Musiikit korvilla vedot sujuvat melko nopeasti ja suunnistajan ennen heikot käsilihaksetkin kestävät treenin alle 3'30'' kilometrivauhdilla loppuun asti.

Klo 12.00
Lounas. Koska työpaikan ruokalassa syödessä menee aikaa, syön työpisteen ääressä. Kerroskeittiön olosuhteissa lounas on yleensä kevyempää mallia, koska se pitää valmistaa mikrossa tai vedenkeittimellä. Jotta soijanuudeleiden lisäksi olisi jotain muutakin, ostan salilta tullessani pannarin reilulla hillo- ja kermavaahtovuorella. Koen ansainneeni ne.

Klo 13.00
Ohjelmassa on palaveri. Mikäli tänään olisi mahdollista nukkua päiväunet, tekisin niin.Yleensä siihen ei ole mahdollisuutta.

Klo 15
Palaveri päättyy ja on teen ja pienen välipalan aika, jotta iltapäivän harjoituksessa on riittävästi energiaa. "Virallinen" kahden kahvitauko jäi pitämättä palaverin takia, joten nappaan pari tuulihattua kahvipöydästä oman välipalan lisukkeiksi. Työn teko sujuu mukavammin.

Klo 18
Siirtyminen toisen kerran tänään työpaikan salille.Tällä kertaa vedän 5*4min crosstrainerilla. Syke nousee vetojen aikan alakynnyksen yläpuolelle, mutta soutaen nousee kyllä helpommin. Joka tapauksessa nyt kun olen voinut tehdä pari treeniä crosstrainerillä, voi sitten joskus olla aavistuksen helpompaa siirtyä takaisin juoksun pariin.

Klo 19.30
Päivällinen. Yleensä illalla on oman vaimokkeen valmistama kunnon ateria, mutta tänään  olen yksin kotona ja päivän kakkosateria on joidenkin äitien jossain teollisuuskeittiössä tekemiä ja mikron lämmittämiä pinaattilettuja. Teen kuitenkin siihen lisukkeeksi reilun broileri-avokado-raejuustosalaatin. Jälkiruoaksi mietin lämpimän ohrapirtelön ottamista, mutta kylmä heraproteiinipirtelö vie voiton. Makuna on tänään cookies and cream ja pakasteesta kaivan jäädytetyn banaanin lisäksi mukaan vaniljajäätelöäkin. Koen ansainneeni hyvän jälkkärin.

Klo 20.30-22
Epämääräisiä surffailua ja muuta mitä ei ole koko päivänä ehtinyt tekemään. Käytännön juttuja, harjoituspäiväkirjan täyttämistä ja seuraavan päivän suunnittelua ja joskus lihashuoltoa. Nyt koitan keskittyä lonkan liikkuvuuden parantamiseen.

Klo 22
Unille menemisen valmistelua eli iltatoimia, koiran ulkoilutusta yms. Pientä aammulla lukematta jääneen hesarin lukemista ja unen odottamista. Optimitilanteessa saan koko hesarin luettua jos nukhatamisella ei ole kiire.

23
ZzZzZz


Reilu kolme viikkoa on kulunut siitä kun sain lääkäriltä odotetun diagnoosin vasemman nilkan telaluun alkavasta rasitusmurtumasta. Odotettu se oli siinä mielessä, että tunnistin itse sen oireet hyvin samanlaiseksi kuin seitsemän vuotta aikaisemmin toisessa nilkassa täsmälleen samassa kohdassa olleen murtuman. Odotettu se ei kuitenkaan ollut siinä mielessä, että juoksukilometrit olivat olleet maltillisia. Samapa se, ei siinä auta kuin olla juoksematta 6-8 viikkoa ja sitten katsellaan tilannetta uudestaan. Vähintään puolet tuosta ajasta on lusittu ja jos kaikki menee hyvin, pääsen juoksemaan Tiomilassa. Joka tapauksessa kunto tulee olemaan tällaisen takapakin jälkeen sellainen, että kevään ja kesän osalta tavoitteet lensivät romukoppaan kuukausi sitten. Tälle kaudelle tavoitteet olivat asetettu nousujohteisesti helmikuusta heinäkuuhun. Nyt olen reenaillut fiilispohjalta ja ottanut vähän kevyemmin tavoitteellisesta harjoittelusta. Harjoitukset ovat olleet lähinnä työmatkapyöräilyä, voimalua salilla sen mitä pystyy, vähän vesijuoksua ja muutaman kerran reippaampaa soutulaitteella. Yllä kuvattu kahden kovemman treenin päivä on poikkeuksellinen, normaalina päivänä urheilut ovat menneet enemmänkin kategoriaan "kuntoilua omaksi iloksi".

Samana päivän kun lääkäri soitti magneettikuvien tuloksista juostiin Pirkkolan perinteinen testijuoksu. Itse starttasin omaan 6km soututestiin työpaikan kuntosalilla täsmälleen klo 18.15. Aikaa meni 22'08'', joka vastaisi Pirkkolan vähän alimittaisella reitillä aikaa 21'37''. Nyt soutuvetojen ajat ovat olleet n. 10s/km parempia kuin tuolloin, joten taidan ensi tiistaina tavoitella Pirkkolan varjotestissä aikaa 20'40''. Kaikkien itseään jollain tapaa huippusuunnistajina pitävien pitäisi alittaa tuo aika juosten... Vähän kovempaa pitäisi vielä meikäläisen soutaa, jotta Martin Regbornin pystyisin haastamaan. Olen ainakin yrittänyt ja katsotaan mihin se riittää. Mutta on kyllä hienoa, kun juoksuvammaisenakin huomaa kehittyvänsä ja on jotain mitä yrittää tavoitella. Lähinnä kuitenkin otan rennosti ja katselleen niitä suunnistustavoitteita sitten ehkä syksymmällä. Ei tässä vielä hirveä hinku ole kisoihin, mutta korvaavista olisi kiva päästä eroon. 

MC-kausi alkaa viikonloppuna ja seuraavalla viikolla sitten EM-kisat. Haluan toivottaa kisoihin lähteville menestystä. Muistakaa nauttia suunnistuksesta, itse kisoista ja siitä että pystytte tekemään juuri sitä mistä pidätte!

ps2. treeni-intoa kaivelin osittain Martin Regbornin blogista ja blogi-intoa Aaro Asikaisen blogista.