Ensiaskeleet

Aloitetaan tuoreimmasta päästä: Tänään olin ensimmäistä kertaa juoksemassa telaluun murtumisen jälkeen. Oli hienoa päästä kastamaan nastarit märän avosuon turpeeseen ilta-auringossa. 45 minuuttia olin, vuorotellen 5 minsaa juoksua ja saman verran reipasta kävelyä. Joku omasta mielestään nokkela kaverihan voisi kutsua tätä kahden juoksutreenin päiväksi, koska aamupäivän ohjelmassa oli vesijuoksua. Ensimmäinen oikea kahden juoksutreenin päivä saattaa olla vielä muutaman viikon päästä, mutta tällä hetkellä tavoitteena on päästä SM-keskimatkaan mennessä finaalipaikkaan oikeuttavaan tikkiin ja siitä kesäksi edelleen sellaiseen kuntoon, ettei jalkaa tarvitsisi varoa harjoittelussa.

Oikeastaan tarkoitus oli päivittää blogia jo hieman aikaisemmin Lapin keväthangilta, mutta puolentoista viikon lomalla riitti taas sen verran tekemistä että päivittäminen jäi kotipuoleen ja siitäkin se venyi vielä muutamalla päivällä. Oli ensimmäinen kerta viiteen vuoteen kun pääsiäinen tuli vietettyä nuoruusvuosien tapaan Ylläksellä. Normaalistihan pääsiäisen aikoihin pitää olla Suomessa avaamassa kisakautta tai jossain muualla etsimässä sulaa avokalliota nastareiden alle. Ja onhan noi Lapin keväiset hanget sen verran mukavia, että mielellään siellä tuuppaa pitkää latua. Harmillisesti kisakausi vaan tuppaa alkamaan aikaisin ja vielä tärkeillä kisoilla, joten huippusuunnistajalle keväthanget ovat usein vain haave tulevaisuudessa tai muisto menneestä.

Tänä talvena tuli laskettua hiihtokilsat yhteen ja saldoksi tuli 1741km, joista arviolta 1650km on suksittu Ylläksen latuverkostolla. Etelässä kävin ehkä neljä kertaa Leppävaaran ja kerran Oittaan lumetetuilla laduilla. Loput tuli Ylläksellä, 35 hiihtopäivän aikana. Varmasti oma ennätys, ei kokonaiskilsoissa mutta Ylläksen kilsoissa ja päivissä. Viimeisen kymmenen päivän setin aikana pienen pieneksi tavoitteeksi muodostui hiihtää koko Ylläksen 330km pituinen latuverkosto tänä talvena läpi. Parilla lenkillä suunnittelin reittiä vähän sillä silmällä, että saisin uuden pätkän. Aika helposti kaikki latuosuudet tuli kuitenkin kasaan. Siinä varmasti auttoi se, että maalis-huhtikuussa tuli hiidettyä Ylläksen laduilla 15 päivänä. Ennen hiihtolomia pidetään auki käytännössä vain 1-hoitoluokan ladut, joiden kokonaispituus on reilu 130 kilometriä. Suuri osa laduista avataan ensi kerran vasta helmikuun puolivälissä ja koska usein olen ollut pohjoisessa itsenäisyyspäiväviikolla tai joulun-uudenvuoden aikaan, on näiden 2- ja 3-hoitoluokan latujen hiihtely jäänyt vähemmälle. Samasta syystä 1-luokan ladut ovat jo käyneet aika tutuiksi. Ei siis ihme, että mieli tekee välillä vieraammillekin laduille.

Talven hiihtoreittien heatmap Ylläkseltä

Yllä olevasta kartasta voinkin sitten tulevina talvina katsella mitkä ladut ovat jääneet vähemmille suksimisille. Samalla siitä näkee näppärästi kaikki latuosuudet (joita voi myös katsella paremmalla kartalla ja latukoneiden reaaliaikaisella seurannalla täältä: http://www.tamtron.net/yllas_new/). Täytyy vielä sanoa, että yo. kartan laatiminen kävi tosi helposti Strava Multiple Ride Mapping Toolin avulla edellyttäen, että on rekisteröitynyt Stravaan ja lenkit on tallentanut gps-laitteella. Täytyykin seuraavaksi pyöräyttää samanlainen kartta kotikontujen lenkkireiteistä. Vaikka tiedänkin keltaista väriä tulevan eniten Turuntien reunaan välille Leppävaara-Töölö.