keskiviikko 28. marraskuuta 2012

NZ



Parisen viikkoa sitten Suunnistusliiton sivuilla julkaistiin maajoukkue kaudelle 2013. Samalla julkaistiin myös joukkue kauden ensimmäisiin maailmancupin kisoihin. Mun nimi löytyy jälkimmäisen kohdalta. Tosin lähinnä sen takia että kyseessä on enemmän tai vähemmän omakustannematka ja Uusi-Seelanti sijaitsee aikalailla tasan tarkkaan maapallon toisella puolen eli useat Suomenkin huipuista jättävät kyseiset karkelot väliin. Itsellä edessä on siis lähtö NZ:taan joulun jälkeen ja paluu kuukautta myöhemmin. Lomaa on reilusti jäljellä kun kesälomia tuli pidettyä vain pari viikkoa. Kaikki loputkaan kesälomat eivät tuohon reissuun tuhlaannu, vaan kun siihen lisätään kertyneet ylityösaldot niin laskin aivan itse eilen että seuraavan kerran pitäisi mennä ystävänpäivänä. Rahaakin löytyy sopivasti matkan toteuttamiseen, joten mikäs siinä. Ennen kaikkea olen aina halunnut matkustaa juuri NZ:taan ja tämä reissu on pyörinyt ajatuksissa aina siitä asti kun kuulin MC:n myöntämisestä sinne.

Jos matka yhteen suuntaan kestää noin 30 tuntia ja maksaa noin tonnin, niin tyhmäähän sinne olisi mennä vain viikoksi kisojen takia. Varsinkin kun kaikki siellä käyneistä tutuista ovat väittäneet kolmen viikon olevan minimiaika joka maassa kannattaa viettää. Itsellä visiitin pituudeksi tulee siis noin neljä viikkoa ja siinä ajassa ei ole tarkoitus vierailla eteläsaarella ollenkaan. Ja nytkin matkasuunnitelma tuntuu ihan riittävän tiiviiltä 17 kisastartin ja parin treenin lisäksi. Kaikkia kisoja ei ole tarkoitus juosta tosissaan, mutta koska tuolla ei jokamiehen oikeuksia tunneta, niin maastoihin on kisojen ulkopuolella aika vaikea päästä. Toki viimeinen viikko kisojen jälkeen on tarkoitus viettää paikallaan Taupolla ja treenailla sen mitä vielä jaksaa. Toivottavasti jaksaa, koska seuraksi on tulossa muun muassa kaksi kolmasosaa hallitsevasta viestin maailmanmestarijoukkueesta. 

Jos nettiyhteydet perillä ovat suosiolliset, niin matkakuulumisia voi sitten aikanaan lueskella blogista. Oman lusikkansa matkasoppaan heittää paikallinen Tongariron tulivuori, joka juuri nyt on päättänyt lopettaa reilun sadan vuoden hiljaiselonsa. Pieni toivomus olisi, ettei vuori järjestäisi Eyjafjallajökullin kaltaista purkausta ja sulkisi maan ilmatilaa pariksi kuukaudeksi. Oikeastaan saisi lopettaa kokonaan sen tuhkan puskemisen, jotta pääsisin reissun aikana vetäisemään yhden legendaarisimmista vaellusreiteistä eli Tongariro Crossingin.

Siitä on nelisen viikkoa kun kävin Mammuttimarssissa. Edellisessä blogitekstissä kolme viikkoa sitten arvelin vielä ylimenokauden ja juoksutauon jäävän lyhyeksi. Toisin kuitenkin kävi. Sartoriuslihas oli ottanut kiinnityskohtaansa pienen tulehduksen ja se on kuulemma kunnolla tulehtuessaan pirullisen vaikea hoitaa kuntoon. Otin varman päälle, söin parin viikon tulehduskipulääkekuurin, annoin jalkaan kylmähoitoa useita kertoja päivässä ja olin juoksematta, pyöräilemättä ja oikeastaan tekemättä mitään muuta kuin voimatreenejä keski- ja ylävartalolle sekä vesijuoksin ja soudin laitteella.

Viime viikolla jalka alkoi olla hyvässä kunnossa. Kipua ei tuntunut levossa tai kävelyssä oikeastaan koko aikana, ja juoksukin sujui taas kivuttomasti tiistain ja torstain lenkeillä. Perjantaina kipu teki kuitenkin comebackin ja aika lailla yllättäen se äityi pahaksi. Ei muuta kuin takaisin altaaseen ja maanantaina lääkärille ja tiistaina magneettikuviin. Nyt keskiviikkoaamuna lekuri soitti tuloksista:mitään ei ole rikki, polven limapussi on kuitenkin tulehtunut. Kylmää, tulehduslääkettä ja ehkä kortisonia. Liikunta sallittu kivun sallimissa rajoissa.
Mikä sitten on tarinan opetus? Jos juokset selvästi totuttua pidemmän matkan, kannattaa päälle vetää tulehduskipulääkekuuri ihan vaan varmuuden vuoksi.

Onneksi on ollut motivaatiota hoitaa vaivaa kuntoon. NZ:n matkasta on omasta mielestä vesistön ylitykset hoidettu mielikuvissa altaassa vesijuostessa tai salilla soutaessa. Nyt alkaisi olla korkea aika siirtyä maalle ja alkaa laittaa suksea toisen eteen ja viimeistään parin viikon päästä juoksukenkääkin. 

Nyt edessä olisi 12 päivää Ylläksellä! Olosuhteet ovat tänä vuonna vuoden aikaan nähden esimerkilliset: 45 cm lunta ja 115km latuja. Polven olisi syytä olla yhteistyökykyinen, koska muuten mökillä voi tulla tuossa ajassa tylsää. TZ.


1 kommentti:

  1. Tongariro on ylihieno, toivottavast sinne pääsee vielä! :)

    VastaaPoista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua