Prologi:
Espoolaispoika menee Espoon Suunnan suunnistuskouluun ja harrastaa siinä sivussa paljon muutakin urheilua. 15 ikävuoden kieppeillä kaveri aloittaa harjoituspäiväkirjan pitämisen ja saa henkilökohtaisen valmentajan. Vauhtia on yleensä enemmän kuin taitoa, suoritukset vaihtelevat. Siihen urheilulukiot ja urheilukoulut. Menestystä ei kerry, mutta touhu on hauskaa. Intin jälkeen alkaa opiskelut ja vuodet pääsarjassa. Mies harjoittelee, muttei kovin päämäärätietoisesti. Ehkä harjoittelu on samansuuntaista kuin 15 vuotta vanhemmilla seurakaverijäähdyttelijöillä, joskin määrää tulee enemmän. Ensimmäiset vuodet pääsarjassa menevät miten sattuu kunnes kaveri tekee peliliikkeen ja lähtee ulkomaille vaihtoon. Göteborgissa stadilaisen jalkoihin tarttuu vauhdin lisäksi voimaa ja suunnistuskin sujuu, ainakin ajoittain. Tiomilan kakkossija ja kova harjoitusseura saa miehen palaamaan kotimaahan harjoitusnälkäisenä ja kehityskelpoisena. Seuraksi valikoituu naapurista Kirkkonummelta Lynx, josta löytyy tuttua harjoitusseuraa ja innostusta.Ensimmäisessa luvussa tapahtunutta:
2006-2007 henkilökohtainen taso nousee ja uusille seurakavereille näytetään miten tossu liikkuu. Keväällä jalkaan iskee kehräsluun rasitusmurtuma. Tilannetta piristää kuitenkin kämppäkaverit, kesäloma ja tyttöystävä. 2008 edellisen vuoden sm-yö plaketti saa jatkoa sm-erikoispitkältä. Jukolassa juostaan sensaatiomaisesti ja johdetaan viestiä ankkuriosuudelle lähtiessä "kaveriporukalla". SM-viestistä napataan vielä sija 7. Osa-aikaiset duunit opiskelujen ohessa alkavat. 2009 on taas aika pukea päälle suomipaita ekaa kertaa pääsarjalaisena pm-kisojen sprinttimaajoukkuemiehenä yhdessä S-P Fincken kanssa (tässä vaiheessa on ehkä hyvä lisätä, että distanssimiehiähän tässä oikeasti ollaan). Normityöt alkaa ja Otaniemen kommuuni vaihtuu Leppävaaran kaksioon. 2010 ollaan taas Jukolassa sijalla 4. Tällä kertaa selvästi kauempana voitosta. Erikoispitkiltä ripustetaan hopeaa kaulaan ja TKK tarjoaa kaukkukahvit jotka tosin jää väliin Tirolin rastiviikon vuoksi. 2011 taso nousee taas vähän, muuten ei mitään ihmeellistä.2012 ajatuksena oli tunkea EM-kisajoukkueeseen ja vielä maaliskuun lopulla olin sinne omasta mielestä menossa. Olin elämäni tikissä. Pudotin muun muassa entisestä omissa nimissä olleestaa Lynxin 8km testijuoksuennätyksestä kertaheitolla pois sellaiset puoltoista minuuttia ajalla 25.04. Kisakausi oli tullut avattua jo kuukautta aikaisemmin Andalucia o-meetingissä. Vertailukohtana oli jotain baltteja ja turskanpurijoita. No, pienten suunnistusmaiden kavereiden ei tarvitse olla kunnossa kun vasta arvokisoissa. Suomalaisen maajoukkueen ulkopuolisen kaverin pitää olla kauden parhaassa kunnossa katsastusten aikaan ja toivoa parasta. Meitsi otti siihen huhtikuisten EM-katsastusten alle pienet flunssat syömään itseluottamusta. Vappupäivän sprinttikatsastukseen ja Tiomilaan toivuin, mutta se oli vain tilapäistä. Siitä se alamäki vasta alkoi. Manageri/henkinen koutsi/tukihenkilö/hieroja jne. jne. sanoi yllättäen sopimuksensa irti, masennuin ja loppukuun kärsin lopulta poskionteloihin puskeneesta flunssasta. SM-sprintin ja erikoispitkän jouduin skippaamaan. Jos ei olis ollut kevät, niin aika synkkää ois ollu. Neljä viikkoa voi tiivistää kirjainyhdistelmään KMPV -PK. Tampere-Gamesin maailmancup katsastuksiin lähdin hakemaan virettä ja omaa sen hetkistä tasoa seuraavaa viikonloppua varten. Ei ollut hauskaa eikä kulkenut. Jukolaan löytyi kuitenkin onneksi kipinää kuten aina. Ankkurismiehenä olis kuitenkin noilla sijoilla(16.) ollut huomattavasti hauskempaa paremmassa kunnossa.
Jukolan jälkeen alkoi kesä, myös itselleni. Ennen oikeaa juhannusta kävin hakemassa juhannusjuomat päivä Tallinnassa risteilyltä. Juhannus tarjosi hyvää seuraa, huonoja juttuja ja joka päivä suunnistusta. Kyllä ne juomatkin tosin meni grillilihojen kanssa. Aika hyvä nollaus heikolle keväälle ja päätös ensimmäiselle luvulle.
Ja sit se tokan kappaleen alku:
Kesäkuun aikana kävin itseni kanssa tiukat sopimusneuvottelut. Kättä väännettiin muun muassa seuraavista aiheista: motivaatio, järki, elämänarvot, ajankäyttö. Loppujen lopuksi neuvottelupöydästä poistuin taskussani 1+1 vuotinen sopimus, joka tarkoittaa sitä että ainakin seuraavan vuoden ajan suunnistus ja treenaaminen saavat viedä töiltä liikenevän vapaa-ajan. Ja nyt sitä on enemmän kuin vähän aikaan. Mahdollisuus on jatkaa vielä seuraavaan vuoteen. Tai ehkä se on pakko, eikös se ole niin että kaikki mitä netissä lukee on totta (KRV2012 uutiset)? Sopimusrikkeestä ei tosin ole seuraamuksia tiedossa, mutta yleensä olen pitänyt sopimuksista kiinni. Sopimustulokseen vaikutti ratkaisevasti se, että olin kevään korvalla hyvässä kunnossa ja uskon pääseväni vastaavaan tai parempaan kuntoon jatkossakin. Sitä on ainakin yritettävä. Tästä on hyvä aloittaa toinen luku mun huippusuunnistajan polulla. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua