Otin parin päivän syyslomasta ilon irti ja suuntasin Lauran kanssa Yläneelle TuMen toiselle kämpälle kahdeksi yöksi. Suunnitelmissa oli juosta viime kesänä juoksematta jääneitä FIN5-rastiviikon ratoja, nauttia syksyisestä metsästä ja fiiliksen mukaan juostuista treeneistä. Toteutuksena olikin sitten 47 kilometriä suunnistusta ja kaikki H21E sarjan viisi kisarataa kahteen vuorokauteen.
Liedon sprintti oli helppo juosta menomatkalla sunnuntai-iltana. Suuria suunnistushaasteita Liedon lannalta tuoksahtava taajama ei tarjonnut, varsinkin kun vauhti oli melko leppoisaa. Hyvästä aamupäivän puolimaratonin loppuverryttelystä treeni kuitenkin kävi. Palautuksesi rullakebab (kausi ohi ja yli 30 juoksukilsan päivä) jonka jälkeen Yläneelle saunan ja mökin lämmitykseen.
Maanantain aamupäivän ohjelmassa oli 2. etapin 5,7km. Arvonnassa molemmille oli osunut loppupään lähtöaika, joten aamulla nukuttiin pitkään loma-aamun kunniaksi.Loppupään lähtöajasta huolimatta uria ei kovin paljoa näkynyt. Rastitkin oli ehditty keräämään pois, mutta pukit ja prikat olivat paikoillaan. K-viitoituksella, noin viidenellä maastoaskelleella viikkoon, potkaisin jalan kunnolla juureen ja kaaduin. Onneksi maastossa juoksu sujui vähän paremmin ja rastitkin löytyivät. En kuitenkaan arvannut, että tämä "kisa" jäisi yhteisutuloksissa huonoimmakseni ja siten putoaisi uuden laskutavan mukaan pois. Lounaan ja päikkäreiden jälkeen piti kiirehtiä takaisin Hirvijärvelle, jotta 3. etapin 12,2km ehtisi selvittää kevyemmällä vauhdilla ennen pimeää. Kisassa tämä oli juostu tunti 17 minuuttiin. Itsellä meni tunti 40 min eli takkiin tuli jonkun verran. Ehdin kuitenkin juuri pois ennen totaalista pimeää. Liekö viikonlopun Kiipulähölkkä (8km/26'15'') ja Fiskarsin puolmara (76') painaneet jaloissa? Ei tämä toisaalta mikään perinteinen kahden kisan viikonlopun jälkeinen maanantain palautuspäiväkään ollut. Illalla aamulla juureen potkaisemani varvas kipeytyi ja nukahtaminen ei onnistunut ilman kipulääkettä. Yölläkin heräilin särkyyn. Heitin mielessäni pyyhkeen kehään yhteiskilpailun osalta ja päätin että vähintään jätän toisen tiistain yli 12 kilsan radoista väliin.
Tiistaina aamulla herätessäni varvas oli kuitenkin melko hyvä ja ajattelin, että on ne varpaat ennenkin turtuneet. Eiköhän lähdetä kokeilemaan. Juoksu sujui yllättävän hyvin ja unohdinkin kivun (kuten yleeensä kisoissa käy). 12,2 kilsan baanalla olisin hävinnyt kärkeen vain 13 minsaa ja nyt oli urista päätellen vielä alkupään lähtöpaikkakin. Yhteiskilpailussa nousin haastaamaan Heikki Toiviota ja Jussi Taussia. Tässä vaiheessa luulin vielä että uuden pistelaskutavan mukaan yhden viidestä kisasta voi jättää väliin. Niin voikin, mutta se ei voi olla viimeinen. Eli jos halusin yhteistuloksen oli viimeinen starttikin vielä klaarattava. Ohjelmassa oli ei enempää eikä vähempää kuin 12,4km Pohjois-Hirvijärveläistä talousmetsää mahdollisesti kipeellä varpaalla höystettynä. Tuloksista katselin, että Toivio sekä Taussi tulisivat jäämään viimeisessä kisassa ilman tulosta, joten yhteiskilpailun sijoitukseni ei muuttuisi mihinkään jos vain pääsisin maastosta pois ennen pimeää. Tänään aikaa oli varattu hieman ennemmän ja jotenkin maastojuoksukin napsahti kulkemaan. Kärkeen olisi tullut 12 minsaa, mutta suht hyvällä juoksulla nousinkin yllättäen haastamaan Lauri Pohjolaa yhteiskilpailun kahdeksannesta sijasta. Todennäköisesti tämän taistelun olisi hävinnyt, sillä maalisuorat jäivät sprinttiä lukuunottamatta varmaankin vähän vajaiksi. Hyvä mies miestä vastaan taistelu tästä kuitenkin kehkeytyi, vaikkakin näin virtuaalisesti ja pk-vauhdilla.
http://2015.fin5.fi/
Kaiken kaikkiaan antaisin Hirvijärven lokakuun varjo-FIN5:lle hyvän arvosanan. Maastot olivat hyviä, radat vaihtelevia sekä rastipukit ja prikat paikoillaan paria poikkeusta lukuun ottamatta. Lähtöajatkin oli arvottu meille molemmille lähes samoille minuuteille kaikkina päivinä. Lisäksi autolle löytyi sopiva parkkipaikka kilpailukeskuksen läheltä. Lähtöviitoituksia en kaivannut, kartalla löysi perille. Sen sijaan bajamajat oli kerätty jo pois lähdöistä. Kilpailukeskuksessa tapahtuman jälkiä ei enää näkynyt. Majoitus oli tarkoitukseen loistava, sijainti 20km päässä kisakeskuksesta lammen rannalla myös oikein hyvä. Hyvä setti, mutta enempää ei olisi jaksanut. Keskiviikolle riittikin vain yksi suunnistus; Helsinki Night Challenge. Hyvää settiä oli tarjolla myös Vallilassa, mutta ei ihan Hirvijärvelle vetänyt vertoja.
4 vrk ja 113km. Kohti ensi kauden distanssimatkoja.
Seuraavaksi jalat kattoon. Sitten Madridin kautta Smålandskavleniin.
