Alle viikko kisakauden avaukseen?

Suomen talvi suosi pitkään juoksua ja suunnistustakin. Kolmisen viikkoa sitten tuli lumet ja pakkaset, ja nyt molemmat tuntuvat loistavan poissaolollaan. Treeniolosuhteet kehittyisivät ilmeisesti täälläkin hyvään suuntaan, mutta tuskin ne Espanjassa ja Portugalissa paljoa huonommatkaan ovat. Torstaina olisi tarkoitus suunnata lämpimään kolmeksi viikoksi suunnistusajattelua ja maastojuoksua hiomaan. Kisakausikin on tarkoitus avata lauantaina 15.2. Andalucia o-meetingissä sprintin ja seuraavan päivän pitkän matkan merkeissä. Päättyneellä viikolla olen kuitenkin joutunut korvaavien harjoitteiden pariin, ja EM-näyttösprintin sijaan päällimmäisenä tavoitteena mielessä on ollut kivuton harjoittelu reissussa. Vaikka Suomessa olosuhteet eivät nyt ehkä olisikaan parhaat mahdolliset helmikuulle, niin korvaavien tekeminen kotioloissa tai vaikkapa Lapissa olisi helpompaa kuin etelässä, jossa oikeastaan ainoa vaihtoehto juoksemiselle on pyöräily. Täytyy siis vielä keskittyä jalan kuntouttamiseen ja koittaa ainakin alkureissusta pitää käsijarru päällä.

Tänä talvena olen koittanut keskittyä vähän enemmän tekemään tärkeät harjoitukset hyvissä olosuhteissa ja palautuneena. Suurimmaksi osaksi olenkin onnistunut siinä, mutta vajaa pari viikkoa sitten muuten onnistuneen treenin pilasi Esportin sisähallissa sisäkaarteessa vastapäivään kävellyt nainen. Radan sisäpuolen peittää vaatekaupan sermit, joten n. 3min/km vauhdissa näkymää tai reaktioaikaa ei kovin paljoa ollut tarjolla. Joku nopea pysäytys- tai väistöliike siinä tuli tehtyä, mutta juuri sillä hetkellä ei jalkaan sattunut vaan juoksin vedon loppuun. Illalla jalassa tuntui vähän, mutta kunnolla kipu realisoitui perjantaina yötreenissä. Maanantaina nilkkaa availtiin hierojalla ja tiistaina kävin urheilulääkärillä. Ärsyttävää, kun jotkut eivät osaa ottaa muita kanssaihmisiä huomioon. Yleensä kyseessä on nuoremman sukupolven edustaja, mutta osataan sitä näköjään vanhemmassakin ikäluokassa. Ja esportin henkilökunta tuntuu kuuluvan samaan notmybusiness -kategoriaan. Seuraavaa vastapalloon kävelijää lupasin vetää turpaan, joten kannattaa miettiä mitä esportissa tekee jos meikäläistä vielä siellä näkyy.

Nyt viikonloppuna pystyin jo jotenkin juoksemaan, ulkonakin, mutta en täysin rennosti. Parempaan päin on kuitenkin menty ja ehkä se jalka tästä vielä toipuu normaaliksi ennen ensi lauantaita. Puolitoista viikkoa kompromissiharjoittelua tähän väliin ei kyllä ole mikään optimaalinen valmistautuminen, varsinkin kun kovempaa vetoharjoittelua ei ole tullut tehtyä tässä vaiheessa talvea kuin pari kertaa. Suorituskyky siis loistanee vielä poissaolollaan. Mutta tällä hetkellä osaan taas arvostaa hyvin sujuvaa harjoittelua ja leirielämää. Itsensä haastaminen, jokapäiväiset hyvät treenit, vaihtelevat maastot ja uudet paikat ovat kuitenkin niitä tekijöitä joiden takia pidän suunnistuksesta. Tärkeintä ei ehkä olekaan yksittäinen päämäärä, vaan se että tykkää siitä mitä tekee sen mahdollisesti saavuttaakseen. Pidemmän päälle homma sujuu paremmin näin.

Ps. Onnittelut Anders Pardalille olympia-pronssista!