Joka aamu Afrikassa gaselli
herää unestaan. Se tietää,
että sen on juostava nopeammin kuin nopein leijona,
jos se aikoo säilyä hengissä.
että sen on juostava nopeammin kuin nopein leijona,
jos se aikoo säilyä hengissä.
Joka aamu Afrikassa leijona
herää unestaan. Se tietää,
että sen on kyettävä juoksemaan nopeammin kuin
hitain gaselli, muuten se nääntyy nälkään.
että sen on kyettävä juoksemaan nopeammin kuin
hitain gaselli, muuten se nääntyy nälkään.
Sillä ei siis ole
merkitystä oletko leijona vai gaselli.
Kun aurinko nousee, sinun on paras nousta ylös ja lähteä juoksemaan.
Kun aurinko nousee, sinun on paras nousta ylös ja lähteä juoksemaan.
Etelä-Afrikka nähty ja koettu. Kisakausi päätetty ja aloitettu. Juostu, ajeltu, uitu. Urheilullisesti reissun voi jakaa hyvin karkeasti kolmeen osaan, vähän niin kuin koko reissun yleisestikin.
Eka viikko meni kevyiden reenien merkeissä etelä-rannikon kansallispuistoissa ja poluilla.
Eka viikko meni kevyiden reenien merkeissä etelä-rannikon kansallispuistoissa ja poluilla.
Tokalla viikolla Big5 o-week ja 10h muuta juoksua. Pysyttiin enemmän paikoillaan.
Kolmannella viikolla palauttelu ja selkäkivut. Bongattiin eläimiä ja hienoja maisemia.
Ensimmäisellä viikolla töiden päättymisen, pakkaus- ja joulukiireiden, pitkän matkan ja ilmaston vaihtumisen jälkeen flunssa yritti hyökätä, mutta onneksi kevyitä lenkkejä pystyi tekemään eikä tauti päässyt murtautumaan puolustuskilven läpi. Perussapluuna päivälle oli suurinpiirtein sellainen, että aloitin sen reilun puolen tunnin aamulenkillä seitsemän aikoihin tai jopa vähän ennen. Päivällä tehtiin mitä milloinkin ja illalla ihmeteltiin Lauran kanssa tunnin verran uusia lenkkipolkuja. Mukaan mahtui pari neljän tunnin vaellustyyppisempää päivääkin. Toisella viikolla juostiin rastiviikko. Turisminäkökulmasta tarjonta oli vähän köyhempää, joten iltaisin oli aikaa tehdä omia suunnistustreenejä tai vain lenkkeillä. Viimeisen viikon alkuun, kisojen päälle, suunnattiin Krugerin kansallispuistoon kolmeksi yöksi. Autosta ei saa poistua siellä kuin merkityissä paikoissa ja yöpyminenkin tapahtuu tent-campeissa, eli käytännössä aidatuilla leirintäalueilla. Lenkkimahikset ovat siis rajallisia, joten suunnittelin passailevani kolme päivää, jotta voisin reissun kolmena viimeisenä päivänä yrittää roikkua Yannickin ja Öysteinin perässä Dullstroomissa. Krugerin päivien aikana selkä meni autoilusta, vaihtuvista sängyistä ja varmaan myös lihashuollon puutteesta sen verran jumiin, että sinne tuli jonkinlainen pysyvä kramppi. Onneksi Lena Eliassonilta löytyi Dullstroomissa hierontalaite, jolla sain selän auki ja pääsin päättämään reissun parilla hyvällä treenipäivällä.
Yhteensä koko reissussa taisi tulla viisi päivää, jolloin aamulenkki jäi väliin. Aamu olikin paras aika juosta - iltapäivällä mittarissa oli enimmillään +38 C lukemia. Joku voisi kuvitella, että palaaminen talviseen Suomeen ei tuntunut kivalta... Helsingin seudulla ei kuitenkaan vielä ole menty yli 20 pakkasasteen ja pakkaslumi on melko pitävä juoksualusta. Jos pitäisi valita +40 ja -20 asteen väliltä, valitsisin pakkasen. Onneksi etelässä oli pääsääntöisesti ihmimillisemmät kelit, hienot juoksupolut ja paljon nähtävää. Ehdottomasti hieno kokemus! Ehkä reissusta saikin niin paljon intoa, että juoksu kotioloissakin on täyttä nautintoa.
Kun aurinko nousee, nousen ylös ja lähden juoksemaan.
TuMe:n paidan värit ja kuviot muistuttaa kirahvin vastaavia...
VastaaPoista