sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei mitään

Kevätkauden ensimmäinen tärkeä viikonloppu on takana. Tuloksena Huippuliigan sprintin 13 ja SM-keskimatkan 30 sija. Ei välttämättä kaikkien mielestä katastrofaalisia sijoja. Mutta minulle molemmat ovat olleet sen suuruisia pettymyksiä, että yöt ovat menneet enemmän suorituksia analysoida ja virheiden syitä vatvoessa kuin nukkuessa. Varsinkin sprintin suhteen itseluottamus oli hyvä ja fysikaan puolesta olisi ollut saumat vaikka voittoon. En kuitenkaan onnistunut silloin kun olisi pitänyt. En onnistunut tekemään edes kohtuullista suoritusta. Se harmittaa. Kevään sprinttisatsauksesta ei tullut toivomiani tuloksia. Ei tullut maailmancup-paikkaa ja sitä myöten taisi mennä saumat myös muihin sprintin edustustehtäviin tänä vuonna. Myös pari etukäteen tärkeää viikonloppua menetti merkityksensä. Tuntuu, että henkilökohtaisella puolella kevätkausi oli tässä. Kevään saldo: ei mitään.


Lauantain Särkänniemen sprintti oli mielenkiintoinen kisa. Kuvittelin olevani valmistautunut siihen hyvin. Fysiikan puolella oli vielä pientä hiottavaa ennen seuraavia kisoja. Ilmakuva-analyysit oli tehty, vanha kartta opeteltu, rastivälejä suunniteltu ja reitivalintojen pituuksia mittailtu. Yhteen asiaan en kuitenkaan ollut valmistautunut riittävän hyvin: ihmisiin.

Huvipuistoympäristössä havainnoitavaa riittää normaalia kaupunkia enemmän. Erivärisiä laitteita, hattarakojuja ja kopperoita riittää. Tästä ympäristöstä rastit eivät erotu yhtä hyvin kuin harmaata betonia vasten. 4000-mittakaavan kartalla luettavaa riittää ja kartan perusteella voi olla välillä vaikea päätellä mitä mikäkin symboli vastaa maastossa. Kun tähän lisättiin vielä sinne tänne sinkoilevat lapsiperheet ja omaa kisaansa juoksevat veteraanit, ei oma havainnointikyky enää riittänyt.
Heti K-pisteen jälkeisessä kulmassa meinasin törmätä pikkutyttöön. Isä ehti kuitenkin nykäisemään lapsensa syrjään. Viisi sekuntia myöhemmin syyllistyin tahattomaan kyynärpäätaklaukseen seuraavan pikkutytön kanssa. Ennen ykköstä jouduin vielä pysähtymään lukemaan kartasta rastin tarkempaa sijaintia, koska ennakosta poiketen en sitä nähny ihmisten takaa. Rauhoitin tilanteen, mutta en enää koko kisan aikana päässyt kiinni normaaliin sprinttituntumaan. Olin liian varovainen.



Vitoselle mennessä jälkimmäisestä portista juostessani karttakäsi osui vastaantulleeseen vanhempaan rouvashenkilöön. Kartta putosi. Nappasin sen mukaan ja jatkoin juoksua. Yhtäkkiä maasto ei näyttänytkään siltä kuin oli kuvitellut. En pysähtynyt riittävän pitkäksi aikaa suuntaamaan karttaa ja paikantamaan itseäni. Säntäsin takaisin tulosuuntaani. Umpikujaan. Se oli 25 sekunnin Särkänniemiseikkailu. Tokavikalla ihmettelin vielä hetken aikaa Tukkijokea. Onhan se hyvä vähän katsella paikkoja, jos vaikka taas kahdenkymmenen vuoden päästä vierailen seuraavan kerran Särkänniemessä.


Pettymyksen läpikäynti ja muuttuminen sprintteristä vaativan keskimatkan taitajaksi ei  sujunut ihan yhdessä yössä vaikka lauantai-illan mallisuunnistuksesta jäikin positiivinen fiilis. Keskimatkan aamupäivän karsinnassa homma oli vielä hakemista. Finaaliin suoritus kuitenkin riitti. Itse finaalissa homma toimi aika lailla niin hyvin kuin minulla keskimatkalla vaan voi. Normaalista poiketen pari reitinvalintavirhettä, mutta ei varsinaisia yli 5sek virheitä rasteille. Homma oli hallinnassa yli puoli tuntia.



Rastille 16 koin selvittäneeni alkuvälin hyvin ja edessä olisi enää rastiympyrään lähestyminen selkeää polkuväylää suoraan viivan alla. Maastosta vastaan tuli kuitenkin iso aukko jota en kartasta löytänyt. Taktiikka oli ollut ottaa kiinni polusta ja pyöräyttää siitä kohti pohjoista mäkien välissä kulkevaa polkua ja keltaista kaistaletta pitkin. Polkua en hakkuujätteen alta nähnyt ja keltainenkin tuntui olevan hehtaarin kokoinen. Lisäksi pari käyrää noustuani vasemmalla näytti olevan isompaa rinnettä alaspäin (todellisuudessa vähän ennen rastia oleva rinne, näkyi aukon takia kauas). Maasto ei vastannut ennakkoani. Koska en voinut olla luulemassani kohdassa, paikallistin itseni sata metriä länteen seuraavan mäen reunustalle. Ehkä aikasemmin oikealla näkemäni suo olikin ollut ison suon sijaan lähempänä rastiväliviivaa oleva pienempi suo ja olin siitä korjannut turhaan vasemmalle. Ihan tyhmä ajatushan tuo jälkikäteen on. Kisassa olisi pitänyt rauhoittaa tilanne ja paikallistaa itsensä kunnolla. Iso virhe oli tosiasia vasta kun mäen ylitettyäni juoksin notkelmassa ollutta heikkoa metsäkoneen uraa pitkälle pohjoiseen vain sillä ajatuksella, että olen oikealla rastin lähelle vievällä uralla. Sitten en enää oikein jaksanut yrittää kunnolla ottaa kiinni. Pakka hajosi. 3,5 minuuttia on isoin virheeni pitkään aikaan. Se on eksyminen.







Molemmat kisat ovat pilaneet virheet jotka ovat lähteneet liikkeelle siitä, että on tapahtunut jotain yllättävää. Perusrutiineilla homma on näköjään melko hyvin hanskassa. Mutta heti kun jotain yllättävää tapahtuu, hanskat hukkuu. Jukolassa pitäisi koittaa pitää hanskat mukana koko osuuden.

Leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä,
Antti 


Disclaimer:
Teksti saattaa kuulostaa pettyneen tilitykseltä. Sitä sen pitää ainakin osittain ollakin, tai muuten olisin ollut liikkeellä liian lepsulla asenteella. Virheistä on tarkoitus oppia, myös vanhemmalla iällä. Siksi asiat pitää analysoida. Usein helpottaa jos ne kirjoittaa myös auki. Ihan kaikkia jatkoajatuksia en halua, tai en ole vielä valmis, julkiseen blogiin jäsentelemään. Siksi tekstistä saattaa saada käsityksen, että etsin virheitä lähtökohtaisesti ulkoisista tekijöistä (mm. kilpailuformaatista, radasta tai kartasta). Ne ovat samat kaikille. Virheet ovat omissa toimintatavoissani. Toivottavasti kukaan järjestäjä ei pahoita mieltään.


9 kommenttia:

  1. Paikkassa missä sanoit tulleesi n. hehtaarin aukolle juoksin sattumalta pari päivää ennen kisoja, mielessä kävi pitäisikö alue olla jo vihreää kun lehtikin oli jo puussa. Katselet kyllä puolimetriä korkeammalta kuin minä mutta kyseiseen paikkaan ei tulisi mieleenikään laittaa keltaista. Pelkkä pisteviiva riittää kertoo kasvillisuuden muutoksesta. Tarvittaessa voin kyllä käydä kuvaamassa paikan.
    Ari Anjala

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista kartoittajalle! Kuvioraja on kartalla niin kuin pitääkin. Siitä ei ole epäselvyyttä. Mielestäni edessäni aukesi kuitenkin muusta ympäröivästä maastosta kasvillisuudeltaan erottuva alue enkä osannut sijoittaa sitä kartalle. Mielikuvani avokalliomäestä oli ihan erilainen kuin mitä eteeni avautui. Ehkä siihen vaikutti se, että tulosuunnastani ensimmäisenä kuviorajan kohdilla kohtasin usein hakkuuaukoillakin esiintyvää hakkuujätettä ja metsäkoneen uria. Ennakoimani polun pätkä oli siellä jossain kätkössä. Edellisen 15 rastivälin aikana kartta oli täsmännyt täydellisesti joka kohdassa joten en osannut kyseenalaistaa kartoittajan tulkintaa vaan oletin itseni tehneen ajautumisvirheen. Ehkä virheen syy oli liian iso luotto karttaan ja sen antamaan mielikuvaan, tai ehkä virhe johtui viimeaikaisesta runsaammasta 1:4000 kukkapenkkikartoilla juoksemisesta. Joka tapauksessa, en osannut toimia tilanteessa oikein. Se harmittaa. Mutta samalla sain hyvää oppia syksyn SM-pitkää varten.

    VastaaPoista
  3. Ratamestarina tärkein ennakkoon suunnittelemani kilpailun ratkaisun paikka oli nimenomaan se 200m alue josta tultiin läpi tähän paikkaan missä samaistit väärin. Se miten tuosta suunnistaa tarkkaan läpi oikeaan kohtaan ilman roiskaisua oli ratkaisevaa ja maaliskuun puolivälissä maastoon ilmestynyt juntu suoraan rastiväliviivalle mäkien väliin vielä korosti sitä että toteutuksen oli onnistuttava niin että tähän välkköön osuu suoraan. Ennen tuota muutaman siemenpuun kaatoa tuosta keltaiselta läiskältä paras toteutus kulki juuri sinun jälkiäsi notkon itäpuolella ja siitä rinteensuuntaisesti rastille. Itse uskoin vasemman kierron olevan myös kilpailukykyinen mutta märkä kevät hiukan hidasti suon ylitystä. Kartalla tämä valkoisella kuvattu vanha aukko joka kasvoi korkeampaa puuta erosi varmasti siitä valkoisesta mitä oli hiukan idempänä mäen päällä männikössä. Jos olisin itse karttaa maaliskuussa päivittänyt niin olisin varmaan lisännyt pienen läiskän keltaista uutta aivan rastiympyrän reunalle kuviorajan eteläreunaan, mutta kun kartta on yhden miehen yhtenäinen kuvaus myös kasvillisuuskuvaukseltaan niin en siihen tietenkään mitenkään halunnut puuttua.

    VastaaPoista
  4. Tuli Arin kommentista mieleen hiljattainen orienterare.nu:n pitkä keskusteluketju ruotsalaisista kartoista. Yhtenä pääkohtana siellä kummasteltiin, miten valkoinen voi olla jotain muuta täysikasvuista metsää. On siinä monella nykykuvausohjeissa opettelemista, kuten sekin siellä todettiin :)
    Jos kiinnostaa, löytyy täältä: http://www.orienterare.nu/t/1870

    -Antti V

    VastaaPoista
  5. Ja nyt kommentit vielä ratamestarilta, vau!. Voi tätä vilinää ja vilskettä. Olisi tosiaan ollut selvästi vaikeampi väli ilman tuota uutta uraa. Ainakin omaan silmään muita hyviä vaihtoehtoja lähestymiseen ei ollut kuin seurata uraa ympyrän reunalle ja putata siitä sisään. En sitten tiedä oliko liiankin helpon näköinen kun virheen onnistuin siihen tekemään. Joka tapauksessa rata oli arvokisaluokkaa, tarjosi erilaisia haasteita ja sitä oli hieno suunnistaa. Vielä hienompaa itselle olisi ollut selviytyä siitä kunnialla.

    VastaaPoista
  6. Nyt on aukoista varmaa tietoa, kävin katsomassa. Vesan tarkoittamassa paikassa rastin vieressä, kasvillisuusrajan(pisteviivan) reunassa on avoin kohta kooltaan3m x 10m, eli1:10 000 kartalla 0,5mm x 1mm, mahtaisiko kukaan edes nähdä? Jos nämä kuvattaisiin, niin niitä saataisiin kyllä kartta täyteen.
    Antin mainitsema n. hehtaarin aukko kutistui 3m x 10m kokoiseksi ajouraksi, pääosin tämä pisteviivalla kuvattu alue on 1,5-2m mäntytaimikkoa ja 4m koivikkoa,osin jo tiheikköäkin. Nyt meidän välinen pituuserokaan ei tästä aukkoa saa aikaiseksi. Kännykässä on kuvat ellei tekstistä selviä.
    Ari Anjala

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kattavasta selvityksestä. En kuitenkaan ole varma puhmekko samasta paikasta. Itse tarkoitan aluetta joka on yllä olevan jutun keskimmäisessä kuvassa ympyröity punaisella. Rastiympyrässä olevasta kasvillisuusrajasta minulla ei ole käsitystä koska tulin rastille ja lähdin rastilta täysin eri suunnasta.

      Poista
  7. Keskimmäisen kuvan rastiympyrän keskellä on tiheää 4m koivikkoa, avokallionenän ja kalliokumpareen välissä avoin alue7x7m, sitten se kuvailemani hehtaarin taimikko. Nyt mennään jo sprittikartan mitoille.
    Ari

    VastaaPoista
  8. Ok. Uskotaan. Täytyy sitten näköjään uusien toimintamallien lisäksi opetella karttamerkit ja niiden kuvausohjeet. Yllättävän hyvin olen pärjännyt siihen nähden että en tunne karttamerkkejä. Se onkin ollut ainakin osittain vaih hyvää tuuria. Pahoittelut myös niille jotka ovat mahdollisesti eivät ole ymmärtäneet tekemiäni karttoja.

    VastaaPoista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua