MC Manga Pirau feat Feilding

Luku 3: Feilding ja MC 3-7.1.2013

Tongariron jälkeen edessä oli siirtyminen Feilding nimiseen pikkukaupunkiin 3-6.1.2013 väliseksi ajaksi. Mitään ihmeellistä nähtävää kyseisessä kaupungissa ei ollut. Kyseessä on 14 000 asukkaan pieni mutta kaunis kaupunki joka on maatalousvaltaisen alueen keskuspaikkoja. Läheiseen Palmerston Northin isompaan kaupunkiin ei kuitenkaan ole matkaa kuin 20km. Feildingin suurimpana saavutuksena voidaan pitää Uuden-Seelannin kauneimman kaupungin tittelin voittamista 14 kertaa. Tässä kaupungissa toiminta keskittyi vähän enemmän suunnistuksen ympärille. Saapumispäivänä kävin muutaman kymmenen kilsan päässä treenikartalla toteamassa puolet maastosta hakatuksi ja lopulla puoliskolla kartta ei pitänyt paikkaansa tai kaatuneet puut hidastivat etenemistä. Onneksi viereiselle beatchille pääsi treenin jälkeen vähän nauttimaankin maisemista ja aurinkoisesta kelistä. Täällä osa hiekkarannoista on näköjään yleisiä ajoteitä nopeusrajoituksella 30 km/h, joten pitihän sinne ihan aaltojen tuntumaan ajaa auto parkkiin.

4.1. oli ensimmäisen Oceania Carnivalin vuoro. Maasto oli aika nautinnollista, tasaista ja nopeaa, joten siellä oli hyvä tehdä reipasvauhtisempi treeni. Illalla rastiviikon avajaisissa esitykset vaihtelivat maorinkielisestä puheesta, lampaiden keritsemiseen ja lentonäytökseen.

5.1. rastiviikolla oli toinen kisa, mutta itse kävin mc-mallimaastossa ihmettelemässä uutta maastotyyppiä. Maasto ja ratamestarin maininta siitä että kaikki tulevat itse kisassa tekemään virheitä kertoi jo aika paljon siitä mitä tuleman pitää. Ajelua tuli aika paljon, ei ehkä kilometreissä (200km), mutta ajallisesti sitäkin enemmän. Molemmille suunnistuspaikoille ajeltiin nimittäin sellaisia polkuja pitkin että Suomessa niitä ei enää kutsuttaisi teiksi. Perille päästiin – ja takaisinkin.

6.1. piti herätä jo aikaisemmin sikeästä unesta. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen 80km ajelua lähtökaranteeniin ja kisavalmistelut. Taktiikkanani oli välttää isoja virheitä ja ottaa varman päälle koska maasto ei tuntunut olevan vielä ihan hallussa. Taktiikka toimikin suht hyvin rastille 13 asti, mutta seuraavalla välillä juutuin käytännössä täysin puskaan ja menetin 2 minuuttia. Tuona aikana en ottanut kuin korkeintaan muutaman juoksuaskeleen. Kisan jälkeen kävin juoksemassa välin uudestaan ja oikealtahan se olisi pitänyt mennä. Kisassa välin taktiikkana oli etsiä alkuun maasto edellä hyvin juostavia kohtia, mutta ajauduin sen takia liikaa vasemmalle. Olisi pitänyt kiertää tämän jälkeenkin valkoisten kautta oikealta, mutta en tajunnut vihreän viivoituksen olevan niin huonoa. Sanomattakin on selvää että tällainen virhe on tarpeeton ja treeni tai pari vastaavassa maastotyypissä olisi voinut ehkäistä sen. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta. Sen sijaan rasteille 16 ja 17 tekemäni virheet olisi pitänyt nytkin välttää, mutta 14 välin painoi ilmeisesti sen verran takaraivossa ettei suunnistus ollut riittävän terävää. 16 rastinotto perustui liikaa mustaan äksään, mutta jo verryttelykartassa olleen yhdeksi laudaksi osoittautuneen mustan äksän perusteella taktiikka olisi pitänyt valita toisin. Lisäksi rasti oli sen verran piilossa että pääsin livahtamaan 5m sen oikealta puolelta ohi. Sijoitukseksi muodostui 39, mikä ei tietenkään tyydytä. Tuossa maastossa huonollakin kunnolla olisi voinut saalistaa hyvän sijoituksen koska homma ratkaistiin suunnistamalla. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin revanssihenki maastoa kohtaan, sillä uskoisin toisella yrittämällä hallitsevani maastotyypin paremmin. Lisää samanlaisia haasteita ei kuitenkaan ole täällä tällä erää luvassa. Vaikka alussakin tuli virheitä ja isoja aikatappiota väleillä, niin juoksemalla lopun samalla melko lailla safety-taktiikalla sijoitus olisi voinut olla 20. Käytännössä tuo yksi väärä reitinvalinta hajotti oman pakkani lopullisesti.

 

karttaa, tuloksia ja muutakin kisoista voi katsella täältä. video.

Kisan jälkeen matka jatkui pääkaupunki Wellingtoniin ja katse kääntyi seuraan päivän sprinttikarsintaa. Ennen kisaa ehdin vielä aamupäivällä käväisemään lyhyellä verkkalenkillä kasvitieteellisessä puutarhassa, tällä kertaa kuitenkin sprinttikartan kanssa. Ylös mäellä ajelin cablecarilla joten ensimmäinen kaupungin nähtävyyksistä tuli jo bongattua siinä samalla. Sprintistä käteen jäi sija 42. kun seuraavan päivän finaalin pääsi 40 juoksijaa. 4 sekuntia nopeampi aika olisi vaadittu, mutta tänään sitä ei irronnut. Lopussa pari pientä reitinvalintavirhettä tietysti harmittaa, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen suoritukseen. Fyysinen vire on kuitenkin tällä hetkellä sellainen, että käytössä on oikeastaan vain yksi vaihde ja se on sama riippumatta siitä juostaanko sprinttiä vai pitkää. Suorituksella oltaisiin kuitenkin mitä todennäköisimmin sijoituttu suomessa missä tahansa sprintissä kymmenen joukkoon. En ole pettynyt suoritukseen, mutta eniten harmittaa se että tämän tason kisoja ei pääse liian usein juoksemaan ja huominen mahdollisuus jäi nyt saavuttamatta. Lisäksi voi olla niin, että viimeinen NZ:n viimeinen MC-kisa ei tarjoa minulle menestymisen mahdollisuuksia (fyysinen ja paljon nousua), joten MC-pisteet tältä kiertueelta eivät tule olemaan huimat. Saatan jopa tällä menolla pystyä haastamaan Muukkosen maailmancupin viimeisen sijan tavoittelussa kaudella 2013. hymiö.

SSL: Parjanne putosi sprintin finaalista

Nyt lienee olemaan aika lähteä etsimään ravintolaa illallista varten. Tarjontaa täällä kyllä riittää laidasta laitaan. Tähän mennessä on syöty: intialaista, laosilaista, pizzaa, kiinalaista, fish&chips, erilaisia salaatteja, vietnamilaista, japanilaista, malesialaista, thaimaalaista, hongkongilaista, erilaisia mereneläviä, pihviä sekä tietysti lammasta jota täällä on paljon tarjolla. Aika monet ruuat ovat friteerattuja. Maorikulttuurissa lihavuus on ollut menestyksen symboli, joten ainakin heille pulskan pysyminen pitäisi tällä tarjonnalla olevan helppoa.