tiistai 10. syyskuuta 2013

Suomen mestaruuskisat


Suomen mestaruudet pitkillä matkoilla ratkottiin viime viikonloppuna Suomen eteläisimmällä tunturilla Syötteellä. Tai oikeastaan Pikku-Syötteellä, joka ei ihan tunturin kriteereitä täytä. Mutta Pikku-Syötteen rinnettä hinkattiin viikonlopun aikana sen verran moneen kertaan, että etelänmies oli ihmeissään isoista rinteistä. Maasto oli harvinaista herkkua ja radat pitkälle disstanssimatkalle sopivat. Rytmitystä, reitinvalintaa ja fysiikkaa testattiin monipuolisesti. Suomen mestaruus miesten pääsarjassa meni tänä vuonna Ranskaan, hopea Viroon ja pronssi Suomeen. Itse olin 8.



Launtain karsinnassa oli lähellä, ettei viikonloppuun olisi tullut kuin yksi kisastartti. Kakkoselle tein melkein kolmen minuutin koukun ja loppuradasta olikin sitten juostava kovaa. Ihan tosissani yritin, mutta vauhti ei tuntunut riittävän muiden loppupään lähtijöiden vauhdissa pysymiseen (tai oikeastaan olin jo jäänyt melkein kaikista kakkosella). Keskisyke oli karsinnassa korkeampi kuin sunnuntain finaalissa. Garminin harjoituksen rasittavuutta kuvaava training effect oli lauantaina 4,6 kun sunnuntaina samat lukemat olivat 4,7 selvästi pidemmässä kisassa. Päiväunilta heräsin hiestä märkänä ja lihaksia särki ihan kuin olisin tulossa kipeeksi. Fiilikset eivät olleet katossa.

Finaaliin starttasin kylmässä ryhmässä numerolla 6. Eipähän tarvinut kökkiä lähtökynnyksellä. Ei tosin tarvinut odotella oman vauhtista seuraakaan. Kulku oli lauantaita parempaa, mutta siihen se sitten jäi. Ei ollut samanlaisia jalkoja kuin vaikkapa viikkoa aikaisemmin. Tai sitten heti lähdöstä tarjottu 130 metrin nousu laskettelurinnettä ylös antoi loppuradaksi hitaat jalat. Kovempipohjaisilla väleillä inovit liikkuivat suht hyvin kuten normaalistikin, mutta maaston puolella meno tuntui aika tahmaiselta. Ylämäissä taisin kuitenkin olla suht hyvä, koska en varsinaisesti pidä itseäni minään mäkimiehenä. Vielä vähemmän olin kuitenkin alamäkimies. Enemmän olisi voinut saada irti ja kisan jälkeen olsi pitänyt olla väsyneempi. Virhettä laskeskelin tulleen 3min20sek. Suunnistuksellisesti tyydyttävä suoritus, varsinkin jos vertaa muihin kärkipään kavereihin my-o:n perusteella. Kauaksi ei jäänyt toiseksi parhaan suomalaisen titteli eikä ehkä maailmancupin finaalikiertueen paikkakaan. Nyt olisi ollut sellainen kunto, että olisi voinut olla mahdollisuuksia kansainvälisessäkin vauhdissa, ainakin joillekin pistesijoille. Kansainväliseen huippuvauhtiin on tosin vielä matkaa, sen voi päätellä aikaerosta sunnuntain suomenmestariin.


 
Vaikka my-o antaa Thierryn virhesaldoksi 0:00, niin ei se mestarillakaan ihan puhtaasti sujunut (gpsseuranta.net). Suomalainen mestari sen sijaan palasi kunnioitettavasti takaisin hairahdutttuaan kielletylle alueelle 9-10 välillä..

Tässä blogissa ei ole vielä mainittu ulkomaalaisten osallistumisoikeudesta Suomen mestaruuskilpailuihin. Korjataanpa tämä puute heti. Sunnuntain neljästä parhaasta kolme olivat ulkomaalaisia, tosin suomalaisten seurojen väreissä. Kukaan heistä ei asu vakituisesti Suomessa, jolloin osallistumisoikeus (tai jopa oikeus olla virallisesti mukana tavoittelemassa mestaruutta) olisi paremmin perusteltavissa. On hienoa, että itselle tärkeissä kisoissa pystyy mittaamaan omaa tasoaan Suomen huippujen lisäksi kansainvälisiin huippuihin. Toisaalta ei ole niin hienoa, että ulkomaalaiset tulevat ja vievät kotimaassamme lajilta medianäkyvyyttä, mainetta ja muilta kilpailijoilta seuran maksamia menestysstipendejä. Suomalaisten miesten taso ei sunnuntain kisassa ollut kansainvälisellä mittapuulla mitenkään kehumisen arvoinen, mutta ei se sieltä nousekaan jos ulkkikset tulevat ja korjaavat meikäläisille katetut pöydät.

Tässä vielä pari pointtia:
  • Miten voi olla mahdollista, että Suomen sääntöjen mukaan pääkapunkiseudulla koko ikänsä asunut suunnistaja ei voi koskaan voittaa Uudenmaan aluemestaruutta? AM-kisoissa pitää juosta kilpailun ulkopuolella jos edustaa alueen ulkopuolista seuraa tai jos sattuu kuulumaan ruotsinkieliseen seuraan (FSOlla omat kisat). Suomen mestaruuden voi sen sijaan voittaa, vaikka viettäisi Suomessa vain pari päivää vuodessa. Esimerkiksi yleisurheilussa edustusoikeuden SM-kisoihin saa vasta kun asuu Suomessa riittävän pitkään.
  • Miten voi olla mahdollista, että sama kaveri voittaa usean eri maan mestaruuden samana vuonna? Pohjoismaisten sääntöjen mukaan suunnistaja saa edustaa vain yhtä pohjoismaista seuraa vuoden aikana (kesällä tosin saa myös vaihtaa). Muiden maiden kansalaisia tälläinen sääntö ei koske. Nytkin SM-viestiin on tulossa ukko, jolla on taskussaan jo parin eri maan viestimestaruusmitalit tältä vuodelta. Ruotsissa ollaan onneksi tiukkoja tämän suhteen: saat osallistua ainoastaan yhden maan mestaruuskisoihin vuoden aikana. Muuten saavutukset ruotsin mestiksissä hylätään. Juuri äskettäin asiasta uutisoitiin Hevoskuurissa. Koko Pohjoismaisen edustusoikeussäännön voisi muuten heittää roskiin. Siellä on sen paikka.

SM-pitkältä ei ollut kotiintuomisina plaketin lisäksi muuta. Kyllähän se pitkän plaketti tietysti mieltä lämmittää, mutta hakusessa oli kuitenkin enemmän. Nyt ei tullut edes rankingpisteitä, vaikka olin 5. paras (suomalainen). Joku ruotsissa asuva ranskalainen ilman aikaisempia rankipisteitä tuli ja vei voiton niin selvällä erolla, että kisan vertailupisteet jäivät huonoiksi. Sijavähennykset ja isot aikaerot siihen selkään. Seuraavissa SM-kisoissa (keskimatka) vajaan parin viikon päästä rankipisteitä ei liene tarjolla (ainakaan minulle) kuin korkeintaan karsinnasta. Sen verran paljon ulkomaalaisia on kärrätty paikalle. Suurin osa sellaisia, etteivät ole kilpailleet tänä vuonna Suomessa. Sellaisia nimiä, kuten: Bertuks, Gueorgiou, Kodeda, Lassen, Nordberg, Novikov, Sild*2, Sirmais, Tsvetkov. Näyttäisi muun muassa olevan kolmen edellisen vuoden keskimatkan maailmanmestarit tulossa. Niihin kun lisätään pari muuta edellä mainittua MM-mitalistia yhdessä suomalaisten MM-mitalistien kanssa, niin kymppisakki voi koostua ainoastaan mm-mitaleita ottaneista miehistä. Tai sitten se voi koostua pelkästään ulkomaalaisista. Siinä olisikin ihmettelemistä, kun SM-kisoissa 10 parhaan joukossa ei olisi yhtään suomalaista. Onneksi kisat juostaan keskisuomessa, niin Vaajakosken terän kaksikko Ikonen-Lakanen voi pystyä murtamaan ulkomaalaisrintaman. Luultavasti osa ulkkareista tulee jäämään B-finaaliin aikaisen lähtöpaikan ja kovan tason takia. Siellä on niiden paikka.

SM-viestissä joukkueessa saa olla onneksi vain yksi ulkomaalainen, joten meidän suomalaisella nelikollammekin voi olla saumaa plaketeille. SM-viestin lisäksi pitäisi keksiä muitakin tavoitteita, jotta harjoittelumotivaatio säilyisi syksyn pääkisan, SM-pitkän, jälkeen. Josko ens kauella yrittäis nostaa tasoa, ja päästä PM/nort-kisojen varamiehestä EM-kisojen varamieheksi. Ja jos oikein sattuisi hyvä harjoitustalvi, niin ehkä jopa MM-kisojen varamiehen paikka voisi olla haarukassa.


Kisakeskus

14 kommenttia:

  1. Hyvää kommenttia Antti! Sitten vain jäsenanomus kokoomusnuoriin tai persuihin. Samaan hengenvetoon pitäisi vaatia että suunnistaja edustaa kotikaupunkinsa seuraa, tai että ainakin KR pitäisi splitata jollain antitrusti säännöillä. Vähän suo siellä vetelä täällä tilanne. Paapu

    VastaaPoista
  2. Aivan, onhan nuo säännöt aivan jostain...mutta kyllä suomalaistenkin miesten pitäisi ryhdistäytyä eli treenata menestyäkseen edes omissa SM-kisoissa ja maastoissaan? Tuossa muutama päivä tosin tuli todettua sellainenkin ihmeellisyys, että maailman lähestulkoon parhaimmat sotilassuunnistajat edustavat suomalaista suunnistusseuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisten seurojen lisäksi parhaat sotilassuunnistajat edustavat myös jonkun muun maan seuraa, jotkut jopa useampien eri maiden seuroja. Lisäksi he edustavat maajoukkuetta sekä sotilasmaajoukkuetta. Edustusvalinnan voi tehdä sen mukaan missä maassa kulloinkin sattuu kisailemaan tai leireilemään, tai kuka maksaa kulut.

      Kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että suomalaisten miesten tulisi pyrkiä parempiin tuloksiin. Useammalla meistä ei kuitenkaan ole useampaa tukea antavaa seuraa, tai emme ole hyvän menestyksen turvin armeijan palkkalistoilla. Osa ei edes kuulu maajoukkueeseen. Tukiverkosto ja sitä kautta harjoitusmahdollisuudet eivät ole aivan samanlaiset kuin monilla ulkomaalaisilla, eikä asiaa ainakaan edistä se että näitä ulkomaalaisia juoksee SM-kisoissa viemässä meidän suomalaisten miesten mahdollisuuksia saada menestystukia tai näkyvyyttä ja sitä kautta sponsoreita. Esimerkiksi Thierryn osallistumisesta uutisoitiin hienosti etukäteen SM-kisojen sivuilla. Järjestäjät ja KR saivat hyvin näkyvyyttä, mutta samaan aikaan tuore MM-hopeamitalisti jäi vähemmälle huomiolle.

      Nyt kun MM-kisoista tuli miehillekin menestystä, niin hehkutetaan vaan näitä ulkkareita ja harmitellaan Suomen miesten huonoa tasoa, niin kyllä tässä taas kohta aletaan uskomaan siihen ettei suomalaismiehet voi pärjätä. Ja sitten voidaan valitella sitä yhdessä suunnistus.netissä.

      Poista
  3. Karsinnassa miesten toinen ykkösrasti ja koko rastiväli oli mahdollista käydä jo reenikartalla. Tuskin moni sitä oli tehnyt, mutta rastilla oli käyty reenikartan reunalla.

    VastaaPoista
  4. Sild muuten asuu nyt Helsingissä. Eniten ulkomaalaisten mitalit harmittaa niitä suomalaisia, jotka mitalin menettää. Esimerkiksi kaupungit jakavat stipendejä suoraan sm-mitalien perusteella. Tikkajuoksun sm-mitalilla tulee muutama satanen, mutta ei tule Pajuselle vitossijasta ulkomaalaisten takana. Saattaa vaikuttaa muihinkin sponsorineuvotteluihin, mitali on aina käyttäkelpoista (ulkomaalaisista selittelyn sijaan).

    VastaaPoista
  5. Tosiaan aika vaikea on vetää rajaa johonkin. Mutta omasta mielestä Ruotsin malli on aika hyvä kompromissi: saa juosta vain yhden maan mestiksissä yhtenä kautena. Siinä vois sitten itse kukin valita juokseeko kisat kotimaassaan vai seuran kotimaassa, mutta molempien maiden mestaruuksia ei voisi tavoitella. Todennäköisesti valinta kallistuisi kotimaahan (jos mestikset ovat samalla katsastuksia kuten nyt Suomessa) tai asuinmaahan (jos ei haluaisi reissata kaikkia eri mestiksiä varten toiseen maahan). Mukaan toisen maan mestiksiin kyllä pääsisi tuollakin syteemillä, mutta kilpailun ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodedakin on asunut suurimman osan vuodesta 2013 Suomessa. Samoin asui täällä puolet viime vuodesta. No, se siitä. Olen samaa mieltä siitä, että vain yhden maan mestaruuskisoihin olisi oikeus osallistua. Mutta säännöt on sääntöjä. Kannattaa pyrkiä vaikuttamaan suoraan päättäviin elimiin, netissä valittaminen ei yleensä johda mihinkään toivottuun lopputulokseen.

      Poista
  6. Täyttä asiaa! Kyllähän tuo ulkomaalaisten osallistumisoikeus SM-kisoihin ilman minkäänlaista pysyvää oleskelua Suomessa on melkoista pelleilyä ja suomalaisen suunnistuksen eriarvoistamista muihin asiat järkevämmin hoitaneisiin lajeihin verrattuna. Mitähän esim. hiihdon puolella tapahtuisi jos vaikka Northug ja kumppanit kävisivät vuosittain putsaamassa pöydän suomalaisten nenän edestä SM-kisoissa?

    Viime vuosien menoa seuranneena on väistämättä tullut mieleen, että kannattaako suunnistuksen SM-kisoja ylipäätänsä järjestää kun samat nimet kerää palkinnot ja kunnian niin SM- kuin MM-kisoissakin?

    Pitäisi varmaakin jatkossa viritellä tätä menoa vastustavien osallistujien kesken vaikka lakko niin nähtäisiin kuinka moni tätä sirkusta oikein kannattaa ja saisivat ulkomaan starat rauhassa mitellä tästä suunnistusmaailman himoituimmasta tittelistä eli suomenmestaruudesta.

    VastaaPoista
  7. Hyvin vedetty.
    Ei jää paljoa lisättävää tekstiinkään.
    -Kirjataan seuroissa menestysbonuksiin nuo kotimaisuuspykälät.
    Tai
    -Juostaan vieläkin kovempaa ja ne 3 minuutin koukut pois ja sitä kautta lisäpaukkuja finaaliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin tavoitteena on aina juosta kovempaa ja suunnistaa tarkemmin, sekä karsinnassa että finaalissa ;-)

      Poista
  8. Ei tässä olla suossa siellä tai vetelässä täällä, koko seurakuvion sotkeminen SM-kisoihin on hakoteillä kulkemista.

    Asiassa pitäisi kääntyä miettimään koko skabojen tarjoitusta. Onko SM-kisan tarkoitus hakea parasta suomalaista, parasta Suomessa asuvaa vai parasta jotenkin johonkin suomalaiseen kytköksessä olevaa (nykykäytäntö).

    Henkilökohtaisesti olen ymmärtänyt, että näissä kisoissa alunperin haetaan parasta suomalaista. Sen verran voin ovea raottaa, että pysyvästi Suomessa asuvat, jotka eivät käy muiden maiden mestaruuskisoissa, saavat starttiluvan. Muut voivat juosta kilpailun ulkopuolisina, jos ovat sattuneet visiitille Suomeen juuri kisojen aikaan. Juuri rajatun osallistumisoikeuden vuoksi kansalliset kilpailut on erotettu SM-kisoista.

    -Jölli

    VastaaPoista
  9. SM kisat vain Suomen kansalaisille. Muut voivat osallistua oman maan mestaruuskilpiluihin!

    Eniten kyrsii ulkomaalaisten osallistuminen SM-viestiin. Ei ole omalla seuralla mitään saumaa mitalitaisteluun kun suurin osa seuroista roudaa ulkomaalaisia huippuja joukkueisiinsa.

    VastaaPoista
  10. Onhan se tosiaankin hassua ellei peräti outoa, että väki tulee rajantakaa vain suorittamaan sen kisasuorituksen suomalaisessa seurassa ja muutoin asuu sekä tekee ties mitä jossain Stalingrad-Volgorad tahi ihan sitten Sveanmaan maisemissa?

    VastaaPoista
  11. Antti on aivan oikeassa! Suomenmestaruuden saavuttaminen ei saa olla vaikeampaa kuin maailmanmestaruuden! Osanotto-oikeus SM-kisoihin pitää rajata koskemaan Suomen kansalaisia.Juoskoot ransakalaiset, virolaiset, sveitsiläiset ja venäläiset omissa mestaruuskisoissaan ja jos on pakko päästä jouksemaan Suomessa voi ulkomaalaisille perustaa B- tai C-sarjan.

    VastaaPoista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua