torstai 13. syyskuuta 2012

Seuraavana Varkaus

Viimeksi kun kirjoittelin blogiin, oli SM-pitkän finaali käynnissä Tervakoskella. Siitä on kohta jo kolme viikkoa, joten on aika työntää blogiavaruuteen uutta juttua. Tällä kertaa SM-kisojen osalta näyttää siltä, että pääsen ainakin starttiviivalle tulevana lauantaina klo 9.50 Joroisten Tervaruukinsalossa. Sen verran ajattelin kauden edellisistä SM-kisoista parantaa, että saisin aikaiseksi kaksi starttia, karsinnan ja finaalin. Toki jos tuo ei onnistu, niin sitten sunnuntain viestissä tulee viikonlopun toinen startti jossa taistellaan suomenmestaruuksista - tai ainakin sijoituksista kymppikärjessä. Sekin olisi jo parannusta muihin sairasteluiden pilaamiin sm-startteihin nähden. Suuremmat odotukset itselläni on menestyksen suhteen parin viikon päästä käytävissä yö-sm:ssä. Katse ja lampun valokeila onkin jo osittain suunnattu kohti Kuusankoskea.

Katsaus kuluneen kuun alkupäiviin näyttää tosiaan harjoituspäiväkirjan osalta tyhjältä. SM-finaalin väliin jättäminen oli fiksu veto. Sunnuntain makoilin kokonaan kotona, maanantaina olin jo duunissa ja tiistaina firmaliigassa retkeilemässä. Keskiviikko-torstai työkonferenssissä iltatilaisuuksineen ja perjantaina kävinkin sitten jo Leppävaaran mondolla vetelemässä määriksiä, eli 20*200m. eGamesin raskaammassa maastossa ei kuitenkaan kulkenu ja perinteisesti rastitkaan ei ole tulleet suoraan vastaan kun juoksu ei ole ollut normaalin helppoa. Sunnuntain pitkähköllä matkalla en yrittänytkään ylittää mukavuusaluetta ja paria nukahdusta lukuunottamatta touhu oli ihan nautinnollista. Ehkäpä edellisen illan kevyt lenkki rankkasateessa auttoi vähän kulkupoliittisesti. Tiistaina oli kova otatus firmaliigassa Kivikossa, jossa panoksena oli ei enempää eikä vähempää kuin firmaliiga-Heinosen kauan himoitseman GrandSlamin sabotointi. Yksi kaksiminuuttinen rastin etsintä ja pienempää häröilyä pilasi omat mahdollisuuteni Heinosen voittamiseen, mutta onneksi paikalle oli kärrätty muitakin kovan kaliiberin miehiä eikä GrandSlam toteutunut vieläkään. SYKE antoi valitettavasti syksyn osakisoissa sen verran tasoitusta miehistön vähyydellä, että ensi kaudella kutsuu B-lohko.

Viime viikonlopun seutuvilla olin Vuokatissa, treenaamassa, tutustumassa ensi vuoden mm-kisojen maastotyyppiin, seuraamassa maailmancupin vikoja osakisoja ja tietysti nukkumassa ja syömässä hyvin. Täytyy muuten sanoa, että oli siistiä päästä välillä leirillekin ja erityisen siistiksi sen teki hyvät treenit ja valmennus. Kausi on ollut pitkä ja omalta osaltani henkisesti aika vaikea, laidasta laitaan on menty. Tykkään kuitenkin harjoittelusta ja valmistautuminen aina seuraavan tai sitä seuraavan viikon kisoihin on ollut tänä vuonna ehkä aikaisempaa vaikeampaa. Nyt pääsi nauttimaan harjoittelusta ja niin hassulta kun se saattaa kuulostaakin, niin palasin leiriltä tuoreempana kuin sinne mennessä olin. Harjoitusjumeja jaloissa tietty on, mutta niin on varmasti muillakin. Ja karumpi tilanne voi olla niillä, jotka vetivät koko Nordic Tourin yhdeksine startteineen läpi ja jäivät sen jälkeen Vuokattiin vielä leirille. Ajallisesti se ei ole kuin sellainen 2,5 tuntia (voittoaika bonussekuntien ja laskettavien kisojen takia alle kaksi tuntia!) jaettuna kahdeksalle päivälle, mutta kovilla sykkeillä loppukaudesta. Joo joo, eihän se noin mene; samat naamat ne siellä heiluu ylimpänä ensi viikonloppunakin palkintopallilla (jos selviävät jatkoon aamun karsinnasta). Ei kukaan ole väsynyt kun korkeintaan henkisesti ja kaikista kovimmat ei edes niin.

Jotain omasta fiiliksen kehityksestä Vuokatin leirin aikana kertonee sekin, että kisan ulkopuolella kansallisessa ryhmässä juostussa ekan päivän maailmancupin sprinttikarsinnassa ei olisi ollut mitään jakoa 30 parhaan finaalin selvinneen joukkoon edes puhtaalla suorituksella. Iltapäivän finaalissakin olisi tullut rumasti turpaan. Tiistaina kovatasoisessa sprinttitreenissä taakse jäi muutama lähiaikojen mm/em-mitalisti. Viiteen vuorokauteen tuli vedettyä 10 suunnistusta, 5 sprinttiä ja 5 maaston puolella. Kolme sprinttiä kovaa ja kahdessa muussakin reippaampia osioita. Maaston puolella pari keskimatkan kisaa ja pari rauhallisempaa mm-pitkän nautinnollisessa kangasmaastotyypissä. Vuokatinvaaran mm-keskimatkan maastotyyppi sen sijaan ei ole mulle kovin nautinnollista. Pohja on varovaiselle päkiämiehelle turhan kivikkoista ja huonokulkuista ja kartanlukurytmin häiriintymisen takia muuten agressiivisuutta vaativalla keskimatkalla pieniä virheitä tulee luvattoman paljon. On siellä mäkeäkin, mikä ei tietenkään sovi pääkaupunkiseudun kasvatille. Joka tapauksessa hyvä ja tehokas leiri takana, toivottavasti palautuminen ja superkompensaatio osuu kohdilleen jotta lauantaina kulkisi.


Kajaanin NORT-sprintti, tällaisia lisää kiitos!

1 kommentti:

  1. Finaaliin tuommonen tyyppi, ehdottomasti!

    VastaaPoista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua